Millainen ihminen EI HALUA matkustella?

Yhtäkkiä viimeisen 30 vuoden aikana ihmislajille luotu tällainen halu, jota ilman pärjätty kymmeniätuhansia vuosia. " Kuuluu sivistykseen" ym. blaa blaa. Kapitalistit vain löytäneet uuden keinon ohjata massojen hillot omiin taskuihinsa.

Joo, tuollaisia ihmisiä minäkin tiedän pari kpl. Ahdasmielisyys ja negatiivisuus ovat tauti, sanoisin. Sellaisella elämänasenteella mikään ei ole mitään, eikä mistään voi nauttia - jos se ei ole entuudestaan läpikotaisin tuttua ja turvallista.



-ap-

Nytkin tilillä olisi toki sen verran rahaa että vaikka kaupunkilomalle päästäisiin. Mutta jos ensi kuussa hajoaakin auto ja seuraavassa tulee hammasremontti, niin ollaan lirissä.



Ja kyllä toisalta täytyy myöntää että matkustuspolte ei enää ole lainkaan yhtä paha kuin nuorena - ja silloin matkustinkin paljon enemmän. Olen myös varmaan laiskistunut, minusta kyllä on hankaöaa kahden taaperon kanssa matkustella. Ovat tottuneet esim. nukkumaan eri huoneissa - jos yrittää nukuttaa heitä hotellihuoneessa niin show on hirveä. Ei siis ole lepoa vaan rasitusta mulle!

....kiinnostaa muuten. Ulkomaalaiset Suomessa on ihan ok, kun vaan mennään " maassa maan tavalla" ...



Kirjallisuutta en voi sanoa harrastavani, tosin kouluikäisen lapseni kanssa luetaan mielenkiintoisia kirjoja esim. historiasta... muutama kirja tulee itse luettua vuoteen, nekin pääosin sivuaa työtä /työelämää..



Matkustelen kyllä Suomessa ja olenkin todennut monelle ihmettelijälle että on niitä matkakohteita Suomessakin.... minua vaan kiinnostaa enemmän Suomi kuin ulkomaat....



T: 3

halpojen seuramatkojen yleistyttyä.



Mutta maailman sivu on matkusteltu ja sitä on arvostettu. Kylpylöissä, rannikkohuviloissa, patikoimassa vuorilla jnejne.



Muiden kulttuurien elämään on haluttu tutustua lukemalla matkakirjoja. Niitä ovat muuten kirjoittaneet jo antiikin ihmisetkin!



Mutta nyt on todellakin harvinainen tilanne sikäli, ettei matkustelu enää ole rikkaiden kapitalistien yksinoikeus, vaan siitä voivat nauttia liki kaikki suomalaiset.



-ap-

Nyt pienten lasten äitinä matkustelu ei tunnu tärkeältä. Mieluummin lomalla tehdään jotain lasten kanssa vaivattomampaa. Ehkä sitten kun ovat isompia.... tai sitten kun ovat niin isoja, että voi lähteä ilman lapsia....sinänsä matkustelu on ihan ok, mutta ei se kyllä paljoa mielessä ole, eikä varsinkaan mitkään kulttuurilomat, korkeintaan voisi ajatella jotain rantalomaa lasten kanssa tällä hetkellä. Suomessa on myös kiva matkustella. Ja olen akateemisesti koulutettu johtavassa asemassa oleva ihminen, kulttuuria muuten harrastava, jos siis kiinnosti, minkälainen ihminen ei halua matkustaa.

voi kertoa kaikille jotka jaksavat kuunnella, miten vaarallista ja omituista ulkomailla on. Matkan jälkeen siis yhdessä ensin päivitellään ja sitten huokaillaan, miten hyvin kaikki on Suomessa. Mutta hyvä että siis joitakin kotimaahansa tyytyväisiä, useinhan täälläkin valitetaan miten paska maa Suomi on.

Invalidisoivat pelot ovat myös yksi syy. Lentopelko on aika yleistä.

Lisäksi inhottaa kun korviini sattuu lentokoneessa niin paljon korvakäytävien ahtauden vuoksi.

Varsinkin lasten kanssa olen tosi varovainen, ja pelkään kaikenmoisia juttuja jo etukäteen. Kyllä musta on sinänsä aina kiva lähteä matkalle, mutta en mikään himomatkaaja ole, ja tosiaan mieluummin sitten valitsen sen tutun ja turvallisen... Sen takia en koskaan voisi kuvitellakaan lähteväni omatoimimatkalle, vaan maksan vaikka kolminkertaisen summan, kunhan kaikki toimii (lennot, kuljetukset)...

Ja pelot listasin kakkosvaihtoehtona mahdollisiksi syiksi välttää matkustelua.



-ap-

ovat juuri niitä, jotka valittavat etteivät halua tai edes kiinnosta.

Eli onko se kokemuksen puute joka estää kokeilemastakaan?



Ja sitten taas me, joilla aina pieni matkakärpäsen purema vaivaamassa....

Olen erittäin matkapahoinvoiva. Mitkään lääkeet eivät auta. Perillä pitäisi olla ainakin kaksi viikkoa, että ehtisi toipua menomatkasta, ennekuin voimat riittäisivät tulomatkaan. Ja nyt sitten lapsemme ovat myös alkaneet voida pahoin lyhyilläkin automatkoilla.



Joten ei kiitos matkustelulle ainakin siihen saakka, kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja pitääkseen oksennuspussejaan itse, ja rahat riittävät useamman viikon kestävään matkaan.

Heidän matkustushaluttomuutensa johtuu kaiketi mitä suurimmaksi osaksi siitä epäluulosta, että maailmalla on vaarallista tai huonompaa tai ainakaan siellä ei ole mitään positiivista koettavaa, vaan aika ja rahat menee hukkaan.



Lisäksi he ovat omalla yksinkertaisella tavallaan hyvin " itsekeskeisiä" . Ei siis niin etteikö he olisi avuliaita tai vieraanvaraisia tai muita huomioivia, vaan hyvin vakuuttuneita siitä että Suomi on maailman edistynein maa joka asiassa ja kaikki kehitys on alkanut täältä ja siitä sitten levinnyt maailmalle. Esim Meksikossa olisi ollut mahdollisuus lähteä Maya-kulttuuriretkelle, josta appiukko totesi ettei hän nyt mitään kiviä ulkomaille asti lähde katselemaan. Heille on myös yllätys että menetetyn Karjalan alueella on nykyisin sähköt.

Onko taustalla kenties:

- pelkoja. Millaisia, mitä kokemuksia sinulla on?

*No eipä ole pelkoja... En ole matkustellut ikinä, olen käynyt peräti Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa... En ikinä ole lentänyt lentokoneella. Joten ei noita matkakokemuksiakaan ole tullut.



- kiinnostuksen puutetta. Miksi et ole kiinnostunut muista kulttuureista?

*Ei ole kyse kiinnostuksen puutteesta. Mielelläni opin muista kulttureista, mutta minusta se ei vaadi sitä, että lähtee ulkomaille matkoille.



Oletko kenties sitä mieltä, että Suomessa on liikaa ulkomaalaisia?

*No en, en todellakaan ole mikään rasisti.



Luetko kirjallisuutta?

*Luen.



- energian puutetta. Sinänsä matkustelu kiinnostaisikin, mutta vapaa-aikaa on liian vähän etkä halua sitä vähää käyttää mihinkään kotona köllöttelyä vaativampaan?

*Ei.



VAI jotakin aivan muuta?

*Jotain aivan muuta. Tykkäämme perheen kanssa matkustella Suomessa. Teemme joka kesä reissun eri puolelle Suomea ja vielä on monta paikkaa käymättä! Olemme kokeilleen erilaisia lomia, nuorempana miehen kanssa teltalla pitkin leirintäaluieita, myöhemmin hotellilomia eri kaupungeissa niihin tutustuen, kierroksia jollain alueella/maakunnassa sen kohteisiin tutustuen, nyt lapsen kanssa kylpylälomia, erilaisiin puuhakohteisiin lomia ja ensi kesälle on varattu mökkiviikko ihan vieraalta paikkakunnalta. Siinä on meille tekemistä :)



Lisäksi toki rahatilanne vaikeuttaa, ei kaikilla ole mahdollisuutta lähteä ulkomaille, vaikka halua olisikin. Kyllä mä tykkäisin joskus käydä esim. Kreikassa tai sitten jossain Euroopan kaupungissa (esim. Pariisi), mutta vielä siihen ei ole ollut taloudellista mahdollisuutta. Ehkä piankin alamme säästää lomamatkaan, kunhan saamme kaikki uuden kodin hankinnat tehtyä.



Mutta ikinä en siis ole haaveillut matkustelusta, enkä koe jääneeni mistään sellaisesta paitsi, mitä ilman en olisi halunnut olla. Minulle siis matkustelu ei ole mitään sellaista elämää suurempaa.



Niin ja nämä varmaan kiinnostaa, olen 25v., akateemisesti koulutettu, naimisissa oleva yhden lapsen äiti.

Siksi, että lähellä kaikki on kuitenkin aika samanlaista (Euroopassa) ja kauemmas pitää mennä lentokoneella, mitä ekoihmisenä vältän viimeiseen asti. Minua ei kiinnosta vain vilkaista jotain paikkaa (alle kahden viikon reissut), sillä sen " raapaisun" toista kulttuuria opin yhtä hyvin jopa kirjoista.

Tykkään jutella eri kansallisuuksia edustavien ihmisten kanssa netissä, sitä voisi sanoa jopa harrastukseksi. Ulkomaalaiset Suomessa ovat myös hauska juttu, jos heitä jututtamaan pääsee. Muuten en ole heistä mitään " mieltä" . Miksi olisin? En minä nyt vaikka pohjanmaalaisistakaan mitään mieltä erikseen ole.



Kirjallisuutta olen harrastanut viisivuotiaasta asti, niin että ei minusta nyt sivistymätöntäkään helposti saa. En vain koe, että saisin juuri mitään irti siitä, että menen vieraaseen maahan viikonlopuksi tai viikoksi tekemään periaatteessa aivan samoja asioita kuin voin tehdä kotonakin. Reissasin parikymppisenä, kun oli semmoisia kavereita jotka reissasivat ja ajattelin reissaamisen kuuluvan jotenkin asiaan. Luulin, että se on ainoa tapa saada asioista selvää. Sittemmin olen huomannut, että aika harvaa nähtävyyttä kannattaa mennä ihan paikan päälle pällistelemään, eivät ne nyt niin valtavia elämyksiä ole minulle olleet. Kevät on kaunis sekä Prahassa että Turussa:)



Toki on ihmisiä, jotka haluavat mennä johonkin piipahtamaan ja jutella sitten kovasti avartuneesta maailmankuvastaan, mutta itse kyllä tykkään, että jos maailmankuva avartuu jo siitä, että käy paikan päällä vieraassa maassa, se maailmankuva taisi olla aika kapoinen siihen asti.



Tuossa joitain syitä tai sielityksiä sille, etten matkusta. Se ei siis merkitse minulle juurikaan. Enkä oikeastaan pidä itse matkustamisesta. Siis ihan siitä pakkailusta ja odottelusta, että koskas ollaan missä.

Kävisin mielelläni kaukana asuvien ystävien luona kylässä, mutta kyllä minä menisin silloinkin heitä katsomaan, en näkemään heidän mantujaan. He ovat jo kertoneet niistä minulle varsin elävästi ja minä tästä meidän kauniista maastamme.

Juntti ei opi mitään matkustamallakaan, sivistyneen ihmisen ei ajattele ymmärtäneensä vierasta kulttuuria siksi, että on käynyt paikan pääällä.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin ihquu mainostaa reissua jo viikkoja etukäteen facebookissa ja reissun aikana postata kuvia rannoista ja ravintola-annoksista. Sehän se on koko matkustelun idea. Eisenniinväliä vaikka maksaisi velaksi ostettua matkaa  seuraavat pari vuotta takaisin. Tulipahan saatua se muutamat sekunnit facebook-julkisuudessa. Kulissit kunnossa ja sillee.

Laitoin alussa nuoken alaspäin, mutta jos em. kommentti on ironiaa ja sarkasmia, niin plussaan.

Minä. Paitsi haluan mutten näköjään tarpeeksi. En jaksa istua, joka paikkaan alkaa koskemaan jos yli 2 tuntia pitää olla paikoillaan. Väsähdän jo menomatkaamisesta niin paljon että tarvitsen päivän pari aikaa toipua ja onpa kivaa reissussa umpiväsyneenä. Kotiintulon jälkeen, olipahan kyseessä parin päivän tai viikon reissu, tarvitsen palautumisaikaa useita päiviä. Se ei ole yhtään mukavaa.

En tiedä mistä johtuu. Väsyn kyllä jo ihan kaupugilla käymisestä. Päässä humisee, nukuttaa, olen ärtynyt. Pakko levätä hiljaisuudessa hetki.