Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään oli kamala päivä, menin työpaikan vessaan tirauttamaan pari kyyneltä kesken töiden
06.03.2017 |
:( heti aamusta alkaen sellainen olo etten ole edes herännyt kunnolla ja kaikki masensi ja ärsytti ja tunsin itseni niin rumaksi. Otin kaiken itseeni ja jonkun mielestä neutraalista kommentista pahoitin mieleni koska olen varma että siinä oli joku ilkeä taka-ajatus ja menin vessaan itkemään.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä vaikka olisi ulostetta kasvoissa? Meet töihin tekemään työt ja päivän jälkeen palaat kotiin tekemään omia juttuja. Turhaa alkaa ylianalysoida. Töissä käydään vain sen takia, että saadaan rahaa elämiseen. Pidä homma ammattimaisena.
Maanantai isolla M:llä.
Tai sitten alkava kevät. Joillekin lisääntyvä auringonvalo aiheuttaa masistelua, yksi kaveri on joka maaliskuu kaksi viikkoa niin anti-sosiaalinen ettei mitään rajaa.
Pms?
Joka tapauksessa tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko mies vai nainen? Yläpeukutus on lähtenyt siihen suuntaan, että mammat ajattelevat kyseessä olevan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu mikä kultakimpale taas löytänyt tiensä työelämään.
Ihme palsta tämä. Valitetaan sossuasiakkaista ja sitten kun joku on töissä niin valitetaan siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen? Yläpeukutus on lähtenyt siihen suuntaan, että mammat ajattelevat kyseessä olevan naisen.
Nainen. Ja olen varma että liittyy hormoneihin jollain lailla tämä.
ap
Hyvä se on teillä työikäisillä motkottaa, kun voitte työpäivänne jälkeen keskittyä omiin juttuihimme! Me koululaiset alamme heti koulusta tultuamme jatkamaan koulutöiden tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten panos työelämässä on samaa luokkaa ja yhtä arvokas kuin miestenkin, ap sen todistaa.
Tsemppiä ap. Välillä noita päiviä on kun kaikki on harmaata ja bebasta, niitäkin tarvitaan, että saa persektiiviä elämäänsä. Huomenna varmasti jo parempi fiilis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin muistan tapauksen kun oikeasti menin töissä itkemään. Olin työllistettynä ala-asteella, siivoojien ja keittäjän alaisena. Moittivat hitaaksi kaikki. Yritin ja yritin. Kun siivosin nopeammin, kohta siivooja oli käynyt tarkistamassa että miten se on mahdollista, olin unohtanut pyyhkiä piirtoheittimen jalat.
En osannut keittiöllä pyyhkiä nopeammin pöytiä. Emäntä sanoi joskus kun ei ollut kuulemma mitään tekemistä, että mene vaan vaikka tupakalle. Menin, kuulin siivoojilta että emäntä oli sanonut että aina se on tupakalla vaan.
Kun koulussa oli joku liikuntapäivä tms., siivoojat ilmoittivat minulle että et sitten ole keittiöllä enempää kuin heillä, jollei rehtori määrää. Olin vähän hukassa, kun emäntä määräsi, joten menin rehtorilta kysymään olenko nyt koko päivän keittiöllä. Rehtorikin tuntui ärsyyntyvän, mutta ilmoitti ilokseni että olet nyt siellä keittiöllä tänään.
Itkin toisinaan, mutta ajattelin että puoli vuotta menee vaikka aidanseipäänä, saati vessoja siivotessa ja haukuttavana.
Jonkin aikaa tuon jälkeen törmäsin kaupassa keittiön emäntään. Kyseli hymyillen että milloin tulen taas, kun olin niin reipas. Mumisin jotain epämääräistä ja ajattelin että älä unta nää.
Onneksi ei lähetetty uudestaan, kaikkiin lähdin kyllä, mutta myöhemmin jouduin eläkkeelle.
Semmoista se joskus on ❤
Itselläni henkilökohtaisia asioita, joita on pakko välillä köydä itkemässä piilossa. Aina ei piiloon ehdi. Onneksi työkaverit on ymmärtäväisiä suurin osa ... ja alan olemaan siinä pisteessä elämässäni, etten edes välitä vaikka jotkut kummeksuisivat ja haukkuisivat.
Tiedän, että työni teen kuitenkin moitteetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan tapauksen kun oikeasti menin töissä itkemään. Olin työllistettynä ala-asteella, siivoojien ja keittäjän alaisena. Moittivat hitaaksi kaikki. Yritin ja yritin. Kun siivosin nopeammin, kohta siivooja oli käynyt tarkistamassa että miten se on mahdollista, olin unohtanut pyyhkiä piirtoheittimen jalat.
En osannut keittiöllä pyyhkiä nopeammin pöytiä. Emäntä sanoi joskus kun ei ollut kuulemma mitään tekemistä, että mene vaan vaikka tupakalle. Menin, kuulin siivoojilta että emäntä oli sanonut että aina se on tupakalla vaan.
Kun koulussa oli joku liikuntapäivä tms., siivoojat ilmoittivat minulle että et sitten ole keittiöllä enempää kuin heillä, jollei rehtori määrää. Olin vähän hukassa, kun emäntä määräsi, joten menin rehtorilta kysymään olenko nyt koko päivän keittiöllä. Rehtorikin tuntui ärsyyntyvän, mutta ilmoitti ilokseni että olet nyt siellä keittiöllä tänään.
Itkin toisinaan, mutta ajattelin että puoli vuotta menee vaikka aidanseipäänä, saati vessoja siivotessa ja haukuttavana.
Jonkin aikaa tuon jälkeen törmäsin kaupassa keittiön emäntään. Kyseli hymyillen että milloin tulen taas, kun olin niin reipas. Mumisin jotain epämääräistä ja ajattelin että älä unta nää.
Onneksi ei lähetetty uudestaan, kaikkiin lähdin kyllä, mutta myöhemmin jouduin eläkkeelle.
Ja jouduin myös taistelemaan yhden "pomon" kanssa helatorstaista, kun se muuttui korvattavaksi. Minulle siivooja ilmoitti että teet nyt sitten sen sisään, jolloin en nähnyt muuta keinoa kuin kysyä rehtorilta että onko näin, kun en edes enää ole töissä silloin. Tämä siivooja ei uskonut, ei sitten millään. Oikeasti ylitin itseni, kiltti kun olin, vielä tuona päivänä kun oli suunniteltu työajan pidennys niin uskalsin inttää hänen kanssaan, että rehtori kyllä sanoi ettei minun tarvitse tehdä pidempään. Lopulta marssi rehtorin puheille. Ja tuli vihaisena että häivy siitä.
sori kun jäi traumoja jotka putkahtivat mieleen ;D
Alue: Aihe vapaa
Voi vittu mikä kultakimpale taas löytänyt tiensä työelämään.