NOLO mummo

mummi huolissaan kirjoitti:

Meillä on suvussa muistisairas mummo joka saa oikein hyvää hoitoa.LspEt maksavat hänen hoivakotinsa 4600€ kuussa yhdessä. Mummu on haastanut riitaa ja haukkunut lapsensa ja osan lapsenlapsistaan. Ystäviä ei ole. Nyt mummo näki uusimman lapselspsensa pikkupojan 2 päivää. Tätä hän sanoi ajaksi. Äiti itki.

Sanoi SIAKSI. SORRY

Muistisairaus on äärettömän surullista, mutta nolouden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Eikö nolot mummot lykätä vanhustenkotiin jotta niitä ei tarvitse nähdä eikä kuulla. Unohtakaa mummo.

Muistisairas vanhus on usein paha suustaan. Se on sairaus, ei kusipäisyyttä. Eläinkin muuttuu "hulluksi" kun sillä on kipuja, kasvain ja/tai sairaus. Sekään ei tee eläimestä oikeasti hullua hirviötä. En tiedä onko tällä kyseisellä henkilöllä muistisairautta, mutta siltä vaikuttaisi näin ulkopuolisen silmin. Omalla mummollani on ollut jo vuosia Alzheimer ja se näkyy hänen käytöksessään. Tiedän, että se ei ole aito mummo, vaan sairaus joka siellä ilkeilee.

Ohhoh. Luinpa aloituksen hyvin. Siis tiedät itsekin muistisairaudesta ja siltisä vaivaudut tekemään aloituksen, jossa kauhistelet sairaan ihmisen käytöstä. Joo-o, kaikkea sitä...

*SILTI

Millä helvetillä ihmiset saa 4600€ kuussa rahaa kerättyä kasaan? Onko lapset jotain firman pomoja joilla kuukausi tulot 10,000€ kuussa verojen jälkeen? 

Muistisairaat on raskaita. Meillä appi on itkettänyt jo vuosikausia.

Jaahas, minun kommentti ei näköjään tullut. Yritetään uudelleen sensuroituna.

Tässä on nyt avainsanana muistisairas. Minun mummo piti minusta kovasti, aina kehui ja lapsena otti mielellään hoitoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja kävimme usein vesijuoksemassa. Nyt olen varasteleva ruma h**ra joka pölli niin 90-luvulla hävitetyn pulsaattoripesukoneen kuin vehnäjauhotkin, olen sekoittanut vaatekaapin järjestyksen, vaihtanut mausteet erilaisiin ja rikkonut kellon (josta oikeasti oli vain patterit loppu). Tätä stooria kerrotaan kaikille tutuille ja suvulle, jotkut epäonniset vielä uskookin. Olen lihava, käytän huumeita, myyn itseäni ja olen moottoripyöräjengiläisen vaimo joka ei päivääkään ole oikeita töitä tehnyt. Oikeasti painan 45 kiloa, en ole koskaan käyttänyt huumeita enkä myynyt itseäni, olen avosuhteessa sairaanhoitajan kanssa ja korkeakoulutettu pitkää päivää tekevä kunnon kansalainen. Elämä on, tuo kuuluu sairauteen eikä siihen auta järjen puhuminen, perustelut, saarnaaminen tai todisteet. Nyt kun ainoastaan mummolla on avain kotiin on hän varma että olen kaivanut tunnelin jota kautta käyn varastamassa tavaroita. Turha siitä on suuttua, ei sillä olisi mitään vaikutusta eikä käyttäytyminen ole ilkeyttä vaan sairautta. Kannattaa tutustua muistisairauksiin.