Minkälainen mummo haluaisit olla sitten joskus?
Olen itse mummo, jolla on onni olla se neljälle lastenlapselle. Lasten perheillä menee hyvin ja rakastan kaikkia ipanoita yhtä paljon. En koskaan puutu kasvatusasioihin enkä muutenkaan perheiden elämään.
Lapseni tietävät, että jos apua tarvitsee niin olen saatavilla. Kunnioitan niin miniäni kuin tyttärenikin kasvatusperiaatteita. Olen hoitanut paljon lastenlapsiani ja joskus ihmettelen täällä keskusteluita, että lapset eivät saa olla isovanhempiensa kanssa missään tekemisissä.
Ymmärrän kuitenkin, että tilanteita on monenlaisia. Jokainen teistä av-mammoista kuitenkin on joskus mummo. Toivottavasti. 👵
Kommentit (16)
Haluaisin opettaa lapsenlapsille huumirintajua, opettaa semmoista nokkeluutta.
Lukisin paljon, nukkuisin vierekkäin. Haluaisin olla jutteleva mummi, jolle voisi kertoa huoliakin.
Voi kun olisinkin mummi!
Saa olla tekemisissä, jos auttaa ja tukee vilpittömin mielin niin paljon kuin pystyy. Ja on ollut hyvä vanhempi aikoinaan. Lapset on ihania, oli ne sitten omia tai lastenlapsia.
Haluaisin olla mummo, joka on rakastava ja tasapuolinen kaikille lapsenlapsille. Pyrkisin myös siihen, että en puutu asioihin, mitkä eivät minulle kuulu. En ole vielä mummo, mutta kuinka sekaisin menenkään silloin, kun se tapahtuu.😍
Ihmettelijöitä aina riittää kyllä 😩 ihmiset vois lopetta tuon taivastelun, miksi isovanhemmat ei saa tavata lapsenlapsia, miksi mummo on jätetty ihan yksin ja kukaan ei käy katsomassa. Pitäisikö minun kaikille selvittää, kuinka oma lapsuus oli helvettiä väkivaltaisen hullun äidin kanssa, joka jatkaisi hulluuttaan minun lasteni kohdalla. Ei kiitos ja anteeksi en anna, kärsikööt itsensä kanssa.
Kaikista nyt ei vaan ole mummoksi eikä vanhemmaksi..
Samanlainen mummo kuin minun mummoni on.
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla rakastava mummo, joka puuhaa lastenlapsien kanssa - vie mustikkaa, leipoo pullaa, pesee mattoja ja tekee siitäkin hauskaa... mummojuttuja :)
Mummot rakastaa. Joskus ihmettelen, että miksi lapsista on niin mukava tulla mummolaan, kun en kuitenkaan erityisesti tee niiden kanssa mitään.
Toki käydään leikkipuistoissa, saatetaan paistaa lettuja yms. Miniä sanoi, että enkä se onkin siinä: lapsi saa ihan rauhassa leikkiä ilman että sisarukset häsläävät koko ajan vieressä. En siis ota kaikkia mukuloita yhtä aikaa tänne, koska siitä ei vaan tule mitään.
No eipä näin päälle nelikymppisenä, pikkulapsivaiheessa vielä ole tuollainen käynyt mielessäkään. Mahtaa olla kovin toisenlainen maailma sitten kun se on ajankohtaista aikaisintaan toivottavasti parinkymmenen vuoden päästä. Voisin ihan hyvin tehdä vielä kolmannenkin lapsen, asiasta onkin jo keskusteltu miehen kanssa. Esikoinen menee syksyllä eskariin, toka on kaksi vuotias joten voisin ihan hyvin jatkaa vielä osa-aikaista vanhempainvapaatani kolmisen vuotta. Ihan toiset ajatukset siis.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöitä aina riittää kyllä 😩 ihmiset vois lopetta tuon taivastelun, miksi isovanhemmat ei saa tavata lapsenlapsia, miksi mummo on jätetty ihan yksin ja kukaan ei käy katsomassa. Pitäisikö minun kaikille selvittää, kuinka oma lapsuus oli helvettiä väkivaltaisen hullun äidin kanssa, joka jatkaisi hulluuttaan minun lasteni kohdalla. Ei kiitos ja anteeksi en anna, kärsikööt itsensä kanssa.
Kaikista nyt ei vaan ole mummoksi eikä vanhemmaksi..
Ymmärrän. Jotenkin. Itselläni ei ollut äitiä läsnä.
50-luvulla oli aika outoa, että vanhemmat olivat eronneet ja sekin vielä, että vauva jäi isälleen. Siitä saikin kuulla aika paljon koulussa ja kiusatuksikin tulin.
Vierailija kirjoitti:
No eipä näin päälle nelikymppisenä, pikkulapsivaiheessa vielä ole tuollainen käynyt mielessäkään. Mahtaa olla kovin toisenlainen maailma sitten kun se on ajankohtaista aikaisintaan toivottavasti parinkymmenen vuoden päästä. Voisin ihan hyvin tehdä vielä kolmannenkin lapsen, asiasta onkin jo keskusteltu miehen kanssa. Esikoinen menee syksyllä eskariin, toka on kaksi vuotias joten voisin ihan hyvin jatkaa vielä osa-aikaista vanhempainvapaatani kolmisen vuotta. Ihan toiset ajatukset siis.
Katselin tuossa joku päivä valokuvia itsetäni 4-kymppisenä. Ei tullut mieleenkään, että aika kulkee niin nopeasti. Nuorena sitä aina odotti jotain: ripillepääsyä, ylioppilaaksi tuloa, ajokorttia, ekaa työpaikkaa.. aina jotain.
Nyt vaan toivoo, että aika pysähtyisi tähän, kun kaikki on hyvin ☺️
Haluaisin olla sellanen mummu ku omani oli.
Mutta ennen kaikkea haluaisin olla sellainen, josta lasten ei tarvisi sanoa pahaa sanaa äitinä.. saa nähdä. Omat pojat 1,5 ja 3,5 vasta :p
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sellanen mummu ku omani oli.
Mutta ennen kaikkea haluaisin olla sellainen, josta lasten ei tarvisi sanoa pahaa sanaa äitinä.. saa nähdä. Omat pojat 1,5 ja 3,5 vasta :p
Itse kasvoin mummoni ja pappani kanssa ja monta kertaa mummo on tullut mieleen elämäni varrella. Nyt siis olen saman ikäinen kuin hän oli ottaessaan minut hoitoonsa lapsenlapseni iässä. Kuvia kun katsoo niin on uskomatonta, että 60+ mummo ja minä ollaan saman ikäisiä. Toki elämä oli silloin 50-luvulla ihan eri kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöitä aina riittää kyllä 😩 ihmiset vois lopetta tuon taivastelun, miksi isovanhemmat ei saa tavata lapsenlapsia, miksi mummo on jätetty ihan yksin ja kukaan ei käy katsomassa. Pitäisikö minun kaikille selvittää, kuinka oma lapsuus oli helvettiä väkivaltaisen hullun äidin kanssa, joka jatkaisi hulluuttaan minun lasteni kohdalla. Ei kiitos ja anteeksi en anna, kärsikööt itsensä kanssa.
Kaikista nyt ei vaan ole mummoksi eikä vanhemmaksi..
Minulle, siis joka tämän kirjoitti, on oma mummo ollut elämän suurin tukijalka. Itse toivon, että olisin hyvä äiti lapsilleni jatkossakin. Teen töitä itseni kanssa päivittäin ja muistutan itseäni, millaiset kauaskantoiset jäljet huono elämänkokemus jättää. Mummoilisin mielelläni lastenlasten kanssa. Haluaisin olla kuten oma mummoni. Lämmin ja hellä syli, aina avoin koti sitä tarvitsevalle. ❤
Ei tule kiinnostamaan lastenlasten kanssa tehdä mitään, koska heitä ei voi viedä Stockan shampanjabaariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöitä aina riittää kyllä 😩 ihmiset vois lopetta tuon taivastelun, miksi isovanhemmat ei saa tavata lapsenlapsia, miksi mummo on jätetty ihan yksin ja kukaan ei käy katsomassa. Pitäisikö minun kaikille selvittää, kuinka oma lapsuus oli helvettiä väkivaltaisen hullun äidin kanssa, joka jatkaisi hulluuttaan minun lasteni kohdalla. Ei kiitos ja anteeksi en anna, kärsikööt itsensä kanssa.
Kaikista nyt ei vaan ole mummoksi eikä vanhemmaksi..
Minulle, siis joka tämän kirjoitti, on oma mummo ollut elämän suurin tukijalka. Itse toivon, että olisin hyvä äiti lapsilleni jatkossakin. Teen töitä itseni kanssa päivittäin ja muistutan itseäni, millaiset kauaskantoiset jäljet huono elämänkokemus jättää. Mummoilisin mielelläni lastenlasten kanssa. Haluaisin olla kuten oma mummoni. Lämmin ja hellä syli, aina avoin koti sitä tarvitsevalle. ❤
Vaikuttas siltä, että sulla on hyvät pohjat tulla ihanaksi mummoksi 😊
Haluan olla rakastava mummo, joka puuhaa lastenlapsien kanssa - vie mustikkaa, leipoo pullaa, pesee mattoja ja tekee siitäkin hauskaa... mummojuttuja :)