Muistoja matikan opettajista

Lukiossa oli asiansa osaava opettaja, joka opetti ja perusteli asiat selkeästi. Oppitunnit oli erittäin mielenkiintoisia.

Yläasteella miesope ei ns. opettanut muuta kuin kertoi kaavan ja sitä piti soveltaa. Kaikki uudet asiat ohitettiin pikaisesti ja luokan keskiarvo vuoden kuluttua matikassa koulun surkein.En vieläkään tajua matikasta mitään.

Nykyään opet ei enää opeta, itse vaan lasketaan tunneilla. Onneksi isosisko on Otaniemessä ja auttaa.

Jostain syystä tästä on tullut aikamoinen trendi viime vuosina. Opettajat on saatu uskomaan, että perinteisen mallinen opetus on aikansa elänyttä ja tilalle on otettu yksilöllistä etenemistä korostavat menetelmät. Toisaalta nykyajan valmistuvat opettajat osaavat aineensa huonommin kuin vaikkapa 70-luvulla valmistuneet, joten eipä se kyky antaa perinteisen mallista opetustakaan ole monella kummoinen.

Sellaset matikan opettajat on ollut hirveitä, joiden tunneilla laskettiin VAIN yhdessä taululla laskuja, ei tehty ollenkaan yksin itsenäisesti.

Yläasteella oli opena puolijuoppo ikäneito, joka heitteli suutuspäissään häiriköiviä oppilaita taululiiduilla ja huusi "Ei helmiä sioille!". Aivan mahtava ope, jonka oppien avulla voitin ysiluokan matikkakilpailun kirkkaasti kaikkien poikien ohi :-D

Lukion ope oli hiljainen hissukka, joka aina uutta asiaa opettaessaan jaksoi muistuttaa "Te POJAT, jotka menette Teknilliseen korkeakouluun..."

Kiitos yläkoulun matikasta saadun hyvän matemaattisen itsetunnon, minä menin sinne Otaniemeen niiden luokkakaveripoikien kanssa. Hyvin menestyin sekä opinnoissa että nykyään työelämässä.

Matikan tentti sujuu parhaiten laskuhumalassa.

Yksi laskukirjan tehtävä oli suunnilleen tällainen: "Yhdellä miehellä oli seitsemän vaimoa. Jokaisella vaimolla oli seitsemän laukkua. Jokaisessa laukussa oli seitsemän kissaa... jne." Matematiikan opettajan mielestä oli naurettavaa, että yhdellä miehellä on seitsemän vaimoa, joten kyseisen tehtävän sai halutessaan sivuuttaa koska "hölmöjä on turha laskea".

Yläasteen matikanopettaja oli eläkeikää lähestyvä mies, joka tykkäsi kertoa kaksimielisiä juttuja. Teki sen kyllä ihan hauskasti, ja hän oli oikeasti hyvä opettaja.

Sen jälkeen lukion opettaja oli aikamoinen pettymys. Murahti jotain ja kopioi kaavan kirjasta taululle. Sitten pitikin osata itse.

Yläasteen matikan (ja kemian) ope, innokas shakinpelaaja ja niinpä me viimeiset tunnit ennen lomien alkua pelattiin shakkia. Ennen kesälomaa ulkona ihmisshakkia, koulun pihalla on iso ruudukko sitä varten. 😊

Aa, kultainen ysikytluku 🤗