TAMMIKUISET ja vko 12

Täällä ollaan kyllä heräilty jo puol seiskan aikaan.Nyt poika nukkuu ekoja unia.

En ole kerennyt pinoutua aikaisemmin ku tuntuu että aika hujahtaa johonki.Eelis kävi 2kk neuvolassa ja oli 62 cm, 5990 g iso poika.



Joku kyseli aikaisemmin nimiä tammikuisille meidän poika sai nimen 26.2 ja hänestä tuli Eelis Kaapro Oliver



Poika syö ja nukkuu tosi hyvin....



terveisin oikku ja Eelis

sain pojan päikkäreille ja nyt on taas aikaa kirjottaa muutama rivi :)



eilen meillä olikin suuri juhlapäivä :) " elmerimme" kastettiin eilen ja poika sai ihan näköisensä nimen, Ossi Elias Elmeri :)

2kuukautta tuli myös ikääkin eilen Ossille :) ja nyt keskiviikkona olis sitte neuvola-lääkäri.

yöllä nousi sitten meikäläiselle kuume ja nuhaakin on :( Ossilla näyttäis myös olevan pientä nuhaa kun tuhisee aikalailla :/

tänään pitäisi käydä kaiverruttamassa ristiäislahjat, ettei ne vaan unohdu :D



Ossi-poika heräsi...täytyy tästä mennä!



nekkuli ja Ossi 2kk1pvä

Oliver ähisee sängyssään, eikä millään oikein meinaa asettua nukkumaan. Täytyy siis tässä välillä rampata laittamassa tuttia suuhun... tuntuu, että Oliver on ollut nyt aiempaa itkuisempi. Onko muilla ollut samanlaista tässä parin kuukauden tienoilla? Vaikka välillä onkin oikea hymypoika, niin taas toisinaan ei tahdo viihtyä oikein missään asennossa hereillä ollessaan, vaikka vaipat on vaihdettu ja nälkäkin tyydytetty.



Viime yö meni taas vähän huonommin. Oliver heräsi yhdeltä, kolmelta ja kuudelta ja piti siinä välissä kauheaa kitinää, enkä saanut kunnolla nukutuksi. Mistähän tää kitinä johtuu, oisko vatsavaivoja tai jotain? Nukkuu siis, mutta kiehnää ja heiluttelee käsiään ja jalkojaan ja kitisee, mutta ei kuitenkaan ala itkeä.



Piippa79

Laiskanpuoleisesti tulee pinouduttua. On kädet täynnä työtä Neitin ja pikku kakkosen kanssa, että iltaisin saa vain ihmetellä, mihin päivät katoavat.



Meilläkin arki rullaa ihan suht kivasti eteenpäin. Neiti kasvaa hyvin rintamaidolla. Päivärytmit on melkolailla vakiintunut. Päivällä nukutaan pitkät päikkärit 3-4,5 tuntia. Muuten ei sitten pitkiä unia oteta, torkutaan ja roikutaan tissillä sitten illat. Herätykset aamuisin milloin sattuu. Yön aikana sitten tankataan 2-3 kertaa.



Kahden kuukauden neuvolassa mitat oli 5,3 kg ja 57 cm. Noista mitoista on jo siis kaksi viikkoa. Ihania hymyjä tulee ja vastavuoroisesti jo seurustellaan. Vielä ei onneksi käännytä masulleen selältään (isoveli teki nimittäin sitä jo 9,5 viikon ikäisestä!). Muutenkin lattialla ja sitterissä ei pitkiä aikoja viihdytä, syli sen olla pitää.



Ihania nimiä on tammikuiset vauvelit saaneet.



Ei kun päivän jatkoja kaikille. Ihana, kun tulee kevät ja kesä! (aurinkoisissa tunnelmissa, väsymyksestä huolimatta...)



Mimmu ja Neiti 10vkoa 2päivää tarkalleen

Saas nähä saanko mitään kirjotettua...Tyttö yrittää nukahtaa sänkyynsä, laulaa ja mesoo siellä, ja poika nukkuu ulkona, herää varmaan millon vaan - ja jos tyttö ei oo ehtiny nukahtaa, tuskin nukahtaakaan sitten kun koluutan ovia ja vauva nukkuu...



Kummasti se aika vaan menee...Poika tuli eilen jo 9 viikkoa! Meillä on vissiin mahavaivat jo aika paljon helpottanut, vähän niitä vielä on, mutta itkuisuus ei oo loppunut - vähentynyt kylläkin! Nimimerkin unohdin, mutta joku kun tossa jo kyseli että onko 2kk ikäset itkuisia, niin kyllä täällä! Välillä tuntuu ettei enää tiedä mitä pitää tehdä, kun kitisee ja itkee, kun on just ruokaa annettu, vaippa vaihdettu, röyhtästy, seurusteltu, kokeiltu nukuttaako ja tirinä vaan jatkuu...Musta tuntuu itestä kamalta, kun oikeestaan joka päivä toivon, että poika ois ees kuukauden vanhempi, niin ois muka helpompaa...Ainahan on joku vaihe menossa, nyt on tämä pikkuvauvavaihe, jolloin itketään enemmän eikä aina tiedä syytä. Tuntuu siis kamalalta vauvaa kohtaan, että ajattelen näin, että kun ois jo isompi, ihanahan se juuri tuollaisena ja tästä ajasta pitäis osata nauttia, varsinkin kun tää vauva saattaa olla meidän viimeinen...ja mitä enemmän vauva itkee ja kitisee, sitä varmempi alan olla, että tää ON meidän kuopus tosiaan...



Päivärytmit meillä vaihtelee ihan hurjasti, toisina päivinä kuten eilen, ei nukuta yhtään kunnon unipätkää ja koko päivä tuntuu olevan yhtä kitinää ja nukuttamista, toisina päivinä sitten taas nukutaan hyvin. Nyt on ainakin jo nukkunut pitkään, kun meni jo 9.30 nukkumaan...mahtaa olla kiljuva nälkä kun tuolta herää...Oho, sehän on itse asiassa nukkunut jo neljä tuntia! Ei ole vielä koskaan nukkunut näin pitkiä päiväunia!!! Ja omaa rauhaisaa hetkeähän tähän päivään ei sitten jää, kun poika valvoo sitten sen ajan mitä tyttö nukkuu. Mutta parempi silti näin, kun se jatkuva nukuttaminen ja heräily!



Jaahas, ei kai tässä sen kummempia! Jaksamista kaikille, on tää kuitenkin niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa!

Mäkin ensi kertaa liityn joukkoon iloiseen!

Lueskelin kyllä jo aiempia pinoja, mutta nyt vasta tuntuu olevan aikaa kirjoittaa itse. (Paitsi just tällä hetkellä alkaa sängystä kuulua ähinä ja puhina, no katotaan).

Meidän Topias on jo 11 vkoa, tuli maailmaan juuri tämän vuoden puolella, 2.1. Nyt meillä menee jo oikein mukavasti. Alussa oli kaikennäköistä kommellusta, lähti tämä äitiys oikein tuntuvasti käyntiin. Neljä päivää laitokselta kotiutumisen jälkeen nimittäin huomattiin, että vauvan paino on laskussa, ja jouduttiin sitten viikoksi lastenosastolle nenä-maha -letkuun. Eivät syytä löytäneet, maitoa tuli enemmän kuin tarpeeksi, eikä vauvassa ollut mitään vikaa, oli vain niin laiska syömään, että meinasi ihan kuivahtaa. Viikon pakkosyöttö sitten teki tehtävänsä ja Topin ruokahalu kasvoi. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa lähestymässä ihan oikeita mittoja, viikko sitten pituus oli 59cm ja painokin enää piirua vaille 5kg. Vähän rimpulahan se vielä on, mutta nyt on jo jaloissakin muutama makkara, ja kaksoisleuka kasvaa komeasti :) Olisipa näin iloinen omistakin makkaroista! Niin, ja rintamaidolla ollaan onnistuttu pysymään alun hankaluuksista huolimatta, siellä sairaalassakin pumppasin letkuun pelkkää omaa maitoa.



No juu, sitten sairaalasta kun reilu 2 vkon iässä kotiuduttiin, niin alkoi koliikki... Sekin on nyt kuitenkin onneksi jo parin kolmen viikon ajan ollut muisto vain, eli aika lyhyellä päästiin. Sen jälkeen tuli ensimmäinen räkätauti, ja vieläkin vähän rohisee, mutta nyt tuntuu, että josko pahin aika alkaisi olla ohi, ja pikkumiehen seurasta ihan tosissaan pääsisi nauttimaan. Hän on kyllä aika veikeä tapaus, kovasti epäluuloisen näköisenä tuijotteli maailmaa vielä pari viikkoa sitten, mutta sitten löytyi hymyt, ja nyt pari päivää sitten alkoi jokellus :) Topias on itsekin uudesta taidostaan niin innoissaan, että kaiken hereilläoloaikansa (jos nyt ei jostain syystä kenkä purista) vain kujertaa ja juttelee hymy naamalla. Kerrassaan valloittavaa.



Yöt menee jo tosi mukavasti, nukkumaan mennään 21-22 ja ensimmäinen syöttö on joskus 2-4 maissa. Toinen syöttö on kuuden aikoihin, ja sen jälkeen vielä sitten torkutaan tunti. Päivät sitten onkin vähän asia erikseen, niinku Köllikin kirjoitti, niin välillä ei meinaa uni tulla päivällä silmään millään, ja se kyllä sitten iltaa kohden tuntuu ja kuuluu, semmoinen päivä oli esim. eilen. Tänään taasen Topi nukahti ensimmäisille unille puoli kymmenen maissa, heräsi syömään yhdentoista jälkeen, ja jatkoi siitä suoraan nukkumista. Ja nukkuu siis ähinästä huolimatta edelleen.

Tässä muutkin kirjoitti siitä itkuisuudesta, meillä sitä on tosiaan usein iltaa kohti, ja tuntuu, että vaikka päiväunetkin ois nukuttu hyvin, niin silti illalla tulee huuto, ihan kuin lapsi ei osaisi nukahtaa huutamatta ensin vähintään puolta tuntia täyttä kurkkua. Muutenkin iltaa kohti ei enää viihtyisi muualla kuin sylissä. Mietin jo viime viikolla, että onko joku pielessä kun itkettää välillä niin, mutta sitten lueskelin tammikuisten edellistä pinoa ja totesin helpottuneena, että niinhän se näyttää monilla olevan.



Kaiken kaikkiaan päivät on nykyisin jo tosi mukavia, ja kun koliikista on selvitty, niin jotenkin ei enää hätkähdytä mikään. Kunhan vaan paino jatkaa nousuaan. Tulipa kirjoitettua pitkä posti, mutta olikin yllättävän puhdistavaa tilittää näitä asioita, jotenkin kun ei viitsi kavereille yhtä seikkaperäisesti omaa arkeaan selostaa. Kuitenkin eihän tässä ihmiselle ehdi muutakaan kuulumaan :) ! Hauskaa viikkoa kaikille!



T. Nuippu ja Topias 11 vkoa

nyt kun vihdoin ja viimein saisin aikaiseksi jotain kirjoitettua, niin Aino varmaan kohta karjaisee :-). Niinhän se on jos menee suihkuun, saa ruoan lautaselle,tai kahvit kuppiin...



Meillä menee nyt jo ihan mukavasti sen alkuvaiheen vatsavaivaisuuden jälkeen. En tiedä oliko kunnolla koliikkia, mutta mahaansa huusi joka ikinen päivä. Oliko vyöhyketerapiasta apua? Noh - en osaisi sitä ehkä suositella. Luulen,että meilläkin auttoi vain aika ja se että neiti kasvoi " isommaksi" ja kehittyi. Tosin vieläkin ilmavaivoja tuntuu olevan ja paukuttelee pitkin päivää. Hyvä niin.



Muuten alkaa olla aika mainio - KUNHAN on saanut nukuttua kunnon unet päivällä. Jos päivä menee pätkäunilla, niin ilta on yhtä huutoa ja kiukuttelua. Eilen sen huomasi hyvin, kun vieraiden käynti katkaisi aamupäiväunet ja iltapäiväunien aikaan olimme itse kyläilemässä. Sisällä Aino ei nuku, max tunnin unet ja nekin välillä itkeskellen. Ulkona/vaunuissa nukutaan hyvin ja hyvä niin. Yöt menee - kuten jo kirjoitinkin - tissitellen. Tosin ensimmäinen unipätkä taitaa olla jo nelisen tuntia. Ihan varma en ole, kun en yöllä kelloa katsele.



Lelut kiinnostaa ja sängyn päällä roikkuva delfiinimobile on suosikki. sille jaksaa jutella pitkiä aikoja ja kiljahdella. Kääntymisestä ei tietoakaan, eikä pitkiä aikoja viihdy vatsallaan vaikkakin jaksaa tosi hyvin kannatella päätään.



Mitoista...meillä oli 2 kk neuvola ja lääkäri 9.3., silloin painoi 5575 g ja oli 58,5 cm pitkä, pipo oli muistaakseni 39 cm. Nyt en tiedä mittoja, mutta tuntuu kasvaneen taas hurjasti ja muuttuneen rääpäleestä " tytöksi" kun sukkahousut jalassa potkii jumppamatolla.



Tekisi mieli lähteä jo kaupungille ja äiti-vauvakerhoihin, kun Aino hieman isompi. Päivät käy välillä tylsiksi yksin kotona...ja tietysti illatkin kun esikoinen viilettää milloin missäkin kavereiden luona.



No nyt neiti heräsikin ja kutsuu...



mami ja Aino 10vk

Eilen oli rankka päivä poitsulla, sai nimekseen Roni Markus :) ei rankkuus tosin siitä johtunu mut ei eilen malttanu nukkua eikä olla rinnalla niin tänään sitten nukkunu koko päivän ku yön rutis vastikkeesta vatsavaivoja.



Pikkasen ihmetyttää ku ei oo kunnolla syönykään tänään eilen kyllä veti vastiketta senkin edestä, joten toivottavasti kaikki ok. Lämpöä ei oo ja ne hetket jotka on hereillä on ihan pirtee.



Onko muilla kokemuksia mallasuutteesta? Annoin viime perjantaina ku ummetusta tuntu olevan mahaa kipristeli mutta ei tullu ilmaa pois. Muutama tunti uutteen antamisen jälkeen tuli täys satsi vaippaan (ja tietenkin keskellä kauppakeskusta) ja sen jälkeen tuntuu että on joka syönnin päälle truutannu vaipan täyteen. Tais olla pikkasen liian tehokasta nestettä.



Viikon jatkoja... Roni kutsuu

Meillä meni v.loppu niin vauhdilla etten ehtinyt käydä lukemassa edes muiden kuulumisia taikka sitten itse kirjoittaa.

Mukavaa kun tammikuisia löytynyt joukkoon lisää, tervetuloa kaikki uudet.

Pakko hieman kehua että meillä nukuttiin viime yönä kahdeksan tunnin unet yhdellä parin minuutin syötöllä. Siis se on todella harvinaista ,meillä. Täällä tissitelty normaalisti monesti yössä. Olisipa ihanaa kun tuollainen jatkuisi. Itselläkin olisi huomattavsti enemmän virtaa.

Veeti ollut melko tyytyväinen eikä sen kummempia iltakitinöitäkään ole nyt ollut.

Me lähdetään huomennea vajaaksi viikoksi miehen vanhempien luo(matkaa 300km)...onneksi mies tulee mukaan, ei tartte yksin ajella. Näkee pitkästä aikaa vanhoja ystäviä ja tuttavia.

Ai niin meillä kiepsahdettiin selältä masulleen ekan kerran v.loppuna. Sen jälkeen sitä ei ole kuitenkaan uudestaan tapahtunut.

NO mutta tässä meidän pikaiset kuulumiset, nyt lähdettävä itse syömään kun poika nukkuu ulkona.

-elli ja veeti 2,5kk-

Kiva kun joukkoon tulee uusia mammoja! Tää on kyllä oikein varsinaista vertaistukea kun saa seurata tätä kautta kuinka muut samanikäiset vauvat kehittyy. Tuossa joku kirjoitteli että vauva on jo kääntynyt itsekseen.. Apua, meiän Matias vaan köllöttelee ja jalkoja ja käsiä heiluttelee, mutta ei puhettakaan että änkeis itteään mihinkään suuntaan. Ehkä se on tullut äitiinsä..



Meillä oli mahtava viikonloppu, molemmat yöt mentiin kahdella syötöllä, mitä ei oo tapahtunut vielä ikinä. Tuuletin jo kaverille, että nyt se on oppinut nukkumaan hyvin yöt, niin eiköhän seuraavana yönä heräilty " hieman" useammin. Olis pitänyt pitää suu kiinni.



Matias on pysynyt ihmeen hyvin terveenä. Sunnuntaina kävi matiaksen 11kk vanha serkkutyttö kylässä ja helli poikaa suukottelemalla poskelle ja otsaan. Seuraavana päivänä äitykkä sieltä soittaa, että nyt sillä typyllä on oksennustauti, että toivottavasti ei tarttunut..jipii!! Vähä jännitti laittaa tuonne vaunuihin nukkumaan, josko alkaa oksentaa. Tässä koko ajan toinen korva itkuhälyttimessä kuulostelen epäilyttäviä ääniä.



Jaaha täytyy alkaa käärimään pyykkiä, tiskaamaan, imuroimaan yms.



T. Kohka

Täällä kanssa 2kk vanha Jimmy poika & mama. Tosin poika nukkuu juuri nyt ulkona vaunuissa. Alkaa itseasiassa vihdoinkin oppimaan vaunuissa nukkumisen hyvän taidon. Tähän asti aina heräili, jos vaunut ei olleet liikkeessä, nyt menee 2-2.5h unia ulkona helposti.

Painoa nyt 5500 ja pituutta 57 (maailmaan tullessa aloitettiin lukemista 3400 ja 50).

Aloitimme tänään Jimmyn kanssa äiti-lapsi-joogan. Aluksi vähän pelotti ja itketti, mutta lopputunti sujui jo ihan leppoisasti. Oli ilmeisen jännittävää kuulla toisten lapsien ääniä. Meillä kun ei ole kotona kuin 2 kissaa seurana.

Elämä sujuu hyvin. Pahimmista vatsavaivoista on päästy rela dropseilla ja vauvahieronnalla. Öisin nukutaan 2-3.5h kerrallaan, mutta nukahdetaan heti kiltisti syötön jälkeen. Nyt on nautittu erityisesti aurinkoisista päivistä jäällä lenkkeillessä.

Ainoa asia mikä mietityttää on peukun imeminen. Aina kun äidin silmä välttää tuntuu peukku menevän helposti suuhun (varsinkin päivällä väsyneenä ennen nukahtamista). Onko neuvoja miten tavan saisi pois?? Tuttia ei olla toistaiseksi annettu.



Aurinkoisia terkkuja muillekin tammivauvoille & -mammoille!!

Eli meillä neiti syntyi 11.1 suunnitellulla sektiolla. Neidin elo sujunut alusta lähtien leppoisasti ja ollut tyytyväinen neiti. Oma elo ei sit ihan hyvin palautunut leikkauksen jälkeen, vaan olen just syy miksi sektioita ei suositella ellei ole välttämätönsä: Minulla jäi leikkauksesta joku verisuonenpää auki --> vuosi vatsaan--> leikkaushaava uusiksi auki 2 päivää tytön syntymästä. Ja tuon koettelemuksen jälkeen voitte vaan arvata että toipuminen ollut hidasta. Mutta 10 päivän sairaalassaolo teki ihmeitä ja pääsin vihdoin ihmeen kanssa kotiin:)



Meillä elo tosiaan sujunut leppoisasti. Tyttö tyytyväinen ja rauhallinen. Hymyilee paljon ja katselee. Liikkumisesta ei merkkiäkään, kädet ja jalat kyllä heiluu;D



Yöt menneet hyvin alusta lähtien. Ilta kiukkuisuus tuttua myös täällä, mutta myös meillä huomattu iltaunien tärkeys. Nyt nukku tuolla.. 3h mennyt rikki. EIlen olivähäunisempi päivä kun oltiin liikenteessä paljon. Selvästi on unimäärässä paljon vaihtelua päivien välillä.



2kk neuvolassa neiti oli 61cm ja 6200g.



Mutta tänne kuuluu tosiaan ihanaa ja onnellista vauva-arkea mistä olen nauttinut ihan eri tapaa kun 6vuoden takaisen tammivauvan aikaan:)



Mahara

Moi kaikille! Olen lähes päivittäin teidän juttuja lueskellut ja nyt päätin itsekin kirjoitella. Meillä laskettu aika oli vuoden 2005 puolella, mutta tyttö päätti tulla maailmaan vasta 2.1. Hyvä niin, saapi vuoden lisää leppoisaa lapsuusaikaa:) Jollakin toisella listalaisella taisi olla sama synttäri, kivaa. Meillä synnytys ei sujunut komplikaatioitta, vauva sai kyllä loistopisteet, mutta minulle tuli hirmuiten verenvuoto, jota muutama tunti leikkaussalissa paikkailtiin. Viikon sairaalassa toipumisen jälkeen kotiuduttiin heikossa kunnossa eikä eloa helpottanut 2 viikon iässä vauvalle puhjennut koliikki. Siinä sitä sitten tärisevin käsin kanneltiin itkevää vauvaa välillä jopa 24 h vuorokaudessa, tuli väkisinkin sellaisia ajatuksia että kasvaispa se jo, olis edes kuukauden vanhempi. Ja niin ne toiveet kävi toteen, vauva kasvoi ja 2 kk kohdalla jäi koliikkihuuto taakse. Nyt ollaan siis päästy nauttimaan ihan uudesta vauvasta, kiltistä pienestä sulottaresta. Jokeltelut tyttö aloitti jo 1kk ikäisenä, oli siitä terkkarin täti ihmeissään 1 kk neuvolakäynnillä kun niin pieni vauva intoutuu keskusteluihin terkkarin kanssa. Kova on tyttö puhumaan edelleenkin, tulee kaikennäköistä juttua: " emmemm, äitä, uggugg" . Etenkin tuosta " äitästä" olen iloinen! Kädet tyttö löysi 5vkon kohdalla ja nyt tarttuu kaikkeen mitä kiinni saa, tosin tavarat ei hetkeä pidempään vielä kädessä pysy. Kääntymisistä ei ole vielä haisuakaan, makuullaan ei juurikaan viihdy. Vauva kärsii refluksista, makuullaan oireet pahenee. Vauva puklailee/oksentelee jopa 30 kertaa vuorokaudessa. Eilen ihan huvikseen laskeskelin kuinka monta kertaa puklas syötön jälkeen, pääsin lukuun 14!!! Siinä oli ainakin joka toinen satsi lattialla 5-15 cm lätäkkönä, huh, tuli jo mieleen että jääkös sinne massuun mitään. Toistaiseksi ainakin on jäänyt, sillä painoa on reippaasti, paino +10 SD käyrällä. Terkkari ei ole puklailuista huolissaan, mutta minua ne jo vähän huolestuttaa. Lastenläkäri määräs jo masulääkkeen kokeiltavaksi. Kattellaan... Nukkuminen meilläkin menee kuten muilla listalaisilla, yöt 2-3 syötöllä, päikkärit vaihtelee 30min-4h. Jos päiväunet on jääneet vähiin, kostautuu tilanne iltaitkuisuudella.

Jees, pitää lopetella. Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille!

Tuolla odotus-puolella olin mukvana aina välillä. Meillä oli la 13.1 pe, mutta poika päätti pitkittää syntymäänsä oikein kunnolla ja tuli maailmaan vasta 17 päivää myöhemmin, ihan itsekseen onneksi. Kokoa olikin sitten kertynyt mahtavat 4260 g ja 53 cm, viime viikolla 6 viikon neuvolassa oli jo 6315 ja 62 cm. Ihmetyttää että jättiläinenkö siitä on tulossa... Mutta ihanat on makkarat, eipähän tarvitse miettiä kasvaako pelkällä tissimaidolla.

Nyt tuosta vierestä kuului sellainen pruut, että on pakko mennä vaihtaan vaippa ennenkuin kakat tunkee selästäkin pihalle. Ei olis eka kerta...



Maaria ja poika 7 viikkoa

Näyttää muillakin olevan illat itkuisia. Meillä on nyt menossa 5 päivä, kun oon ollu tosi tarkka menoistamme. Viime viikon iltaitkukohtausten jälkeen päätin että nyt aletaankin sitten elämään vauvan rytmin mukaan. Viime viikolla kun tuli käytyä vähän liian paljon vauvan kanssa kylässä ym. niin illat oli ihan kauheita. Nyt tosiaan 5 päivä menossa, kun vauva nukkunut tosi hyvin päivisin. Ensin aamupäivällä 9-12 unet, sitten iltapäiväunet n. 3-4 tuntia ja välissäkin ottanu tunnin tirsoja eikä iltaitkuista ole tietoakaan. Sen verran kätisee iltasin että sylissä on pidettävä mutta ei paha. Viime yönä nukkuikin sitten 7.5 tuntia ja seuraavan pätkän 3 tuntia.



Sain muutaman yösyötön pois aamuyöstä kun vaan sinnikkäästi laitin tuttia suuhun. Edellisestä syötöstä kun oli ehkä vaan tunti aikaa niin ajattelin että hitsit ei onnistu, nyt nukutaan ja on alkanu tosiaan pidentämään uniaan. Nyt nukkuu jo neljättä tuntia sisällä, Karoliina kun ei suostu ulkona nukkumaan. Pitäis alkaa taas uudelleen koittaa nukuttaa takaterassilla, ärsyttää vaan kun jos joutuu tuttia juosta laittamassa.



Eilen olin miehen kanssa ikeassa ja vauva oli mummilla hoidossa. Oli tosi hyvin menny, ei ollu kertaakaan itkeny vaan nauranu ja jutellu suu vaahdossa. Meillä vanhemmilla taasen oli niin hirmu ikävä Karkkia että kotio oli kova kiire. Pumppasin takasintulomatkalla autossa tisut tyhjäksi, oli rekkamiehillä varmaan hauskaa... ;)



Onko teillä muilla se rokotuskohta reidessä pahan näkönen? Meillä on tosi iso, euron kolikon kokoinen ja täynnä mätää mut ei ole puhjennu. Kai se on normaalia...



Maariska ja Karoliina 2 kk 2 vk

Tyttömme syntyi 1.1. eli ikää on kohta jo 3 kk. Pahimmat vatsavaivat toivottavasti takanapäin ja neiti iloinen suurimman osan valveillaoloajastaan. Nukkuu tosin huonosti edelleen, mutta kevättä kohti mennään eikä valvotun yön jälkeen enää tunnu äidistä niin kurjalta.



Viimeksi neiti on punnittu 2 kk iässä, silloin mitat 4875g ja 54,5 cm eli ei ole mikään jättiläinen. Maito maistuu, taitaa neiti vaan olla rakenteeltaan hentoinen. Jokeltelee ja ottaa kontaktia kovasti, harjoittelee myös liikkumista; potkii itsensä kylkiasentoon selältään eikä häntä enää uskalla jättää valvomatta hoitopöydälle.



T:Kolmenäitee

eilen illalla nous pojun kuume lähelle 39 ja muutenkin oli väsyny, ja kakkaa tuli samaa mukaa ku nestettä meni suuhun lähettiin samantien päivystykseen. Yö sitten vietettiin Jorvin sairaalassa pojulla päässä kanyyli mitä pitkin meni nesteitä ja antibioottia. Aamulla tulokset näytti kaikki normaalia ja pikkasen oli lääkäri hämillään, " onneks" iltapäivällä selvis että rota-virus vaivaa pikkusta. Nyt ollaan turvallisesti kotona ja tuossa lattialla sitterissään jokeltaa ku aina ennenkin.



Tulipahan tuolla reissulla todistettua että maitoa tulee vaikka poju tahtoo joka päivä vastiketta, taitaa olla vähän laiskuutta :)



Nyt ollaan sitten viikon vierailukiellossa ja kuumetta pitää tarkkailla.



Onneks kerkes ristiäiset sunnuntaina jo olla ettei tämä niitä pilaa.



Parempaa viikkoa muille,

Kiti & Roni

Calmette-rokotuskohdasta joku kyseli. Meilläkin on alkanut nyt isontua tuo rokotuskohta ja on märkäinen. Mutta esikoisesta muistan, että sit joku kaunis päivä se oli puhjennu kun vaipan reuna oli hinkannu sen rikki ja se sitten siitä.



Olipas mukava lukea muiden kitinöistä. Meillä kun on alkanut ennen niin rauhallinen tyttö rupsuttamaan vähän väliä. Olen jo alkanut epäillä allergioitakin kun ei rauhoitu enää rinnallekaan ja välillä ei ole missään hyvä. Ja toisinaan on niin iloinen ja tyytyväinen. Mutta taitaa todellakin liittyä ikään.



Onko muilla vielä hormoninäppyjä? Seelan iho on kasvoissa aika hurjan näköinen, punaisten näppyjen peitossa ja kuivan karhea. Välillä posket lehahtavat ihan ärtyneen punaisiksi. Myös sen takia ajattelin allergioita.



Tyttö on jo kova keskustelemaan ja antaa niin ihania hymyjä, että sydän ihan sulaa. Helpoiten hymyjä saa 2,6v sisko, jonka ei tarvi kuin ilmestyä paikalle niin johan pienempää naurattaa.



Jaahas ei tullutkaan nukkumatti vielä... tissittelemään...



Täplä ja tytöt

Aamupäivisin neiti on kovasti hymyileväinen ja ottaa kontaktiakin ihan kivasti, mutta iltaisin alkaa sitten ilmeisesti väsymys painaa ja pientä itkuisuutta on vielä. Päivärytmi koetetaan nyt sitten pitää suht samanlaisena joka päivä, että Mi malttaisi/ehtisi nukkua tarpeeksi päivälläkin. Vaavi ei suostu nukkumaan ulkona liikkumattomissa vaunuissak, mikä toisaalta on hyväkin juttu. Näin on sitten äipänkin pakko lähteä iltapäivisin 1-1,5 tunnin lenkille ja ottaa vaaveli mukaan kantoliinassa. Kunto ainakin kohoaa, varsinkin kun Min paino kasvaa tasaista vauhtia.



Tämän viikon uusi juttu ovat omat kädet, joita nyt sitten viedään ahkerasti suuhun ja sitterissä roikkuvat pehmolelut, joita on kiva heilutella. Selällään on myös kiva köllötellä puuhamatolla. Vatsallaan ollessa pää pysyy hyvin ylhäällä, mutta kovin kauaa Mi ei vielä jaksa tuossa asennossa olla.



Platipus ja Mi 2kk 1 vk

Tänään onkin tullut niin ahkerasti lenkkeiltyä, että on kohta mentävä tohon sohvalle löhöämään! Ei ole toi kunto vielä kohdillaan... =) Aamusta kävin yhden kaverin kanssa 1,5 tunnin lenkillä ja äsken toisen kanssa tunnin lenkillä. Jätin pojan vaunuihin pihalle vielä nukkumaan ja toivottavasti malttaisi siinä vielä hetken nukkua, niin saa äiti levähtää.



Viime yönä heräiltiin poikkeuksellisesti kolme kertaa (yleensä päästään kahdella syötöllä). Poika taisi itkeä tukkoista nenäänsä. Nenä on vaihtelevasti rohissut koko ajan syntymästä lähtien, mutta nyt taitaa tosiaan olla ihan nuhaa, kun rohina on voimistunut ja sain imettyä nenästä vähän räkääkin. Toivottavasti ei tule mitään pahempaa tautia. Onko muiden vauvat pysyneet terveinä vai onko ollut flunssaa tms.?



Nyt toi sohva kutsuu mua... =)



Piippa79