Onko nainen mielestäsi elämässään epäonnistunut jos
Hän on lapsena ollut hyvin lahjakas, käynyt koulunsa helposti huippupapereilla, yliopistossa opiskellut vaativaa alaa hyvillä arvosanoilla, ja tehnyt jatko-opintoja, mutta on sittemmin päätynyt naimisiin erittäin menestyneen miehen kanssa, saanut monta lasta, ja päätynyt aika 'tavis'ammattiin, ja sittemmin kotirouvaksi miehen ulkomaankomennusten takia. Eli naisen asiat ovat sinänsä hyvin, elintaso hyvin korkea, mutta omaa lahjakkuutta ei ole vastaavasti hyödynnetty kuin miehensä.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä pitäisin itseäni epäonnistuneena. Mut sun ei tarvitse pitää.
lapsien kasvattaminen on maailman tärkein tehtävä. Nähdään nyt mitä käy kun se laiminlyödään.
Riippuu onko se nainen onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa. Minä vähän samankaltaisessa tilanteessa koen tehneeni vääriä valintoja, en suinkaan näe itseäni epäonnistuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä pitäisin itseäni epäonnistuneena. Mut sun ei tarvitse pitää.
lapsien kasvattaminen on maailman tärkein tehtävä. Nähdään nyt mitä käy kun se laiminlyödään.
Lasten kasvattaminen ja työssäkäynti eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Pikemminkin tutkitusti työssäkäyvät selviytyvät siitä hommasta paremmin.
MIttarina on vain ja ainoastaan naisen oma kokemus tilanteestaan.
Epäonnistuminen riippuu omista arvoista, mikä on tärkeintä juuri sinulle elämässä. Jos olet urakeskeinen ihminen etkä välitä perhe-elämästä paljoakaan niin ehkä silloin voisit olla omasta mielestäsi epäonnistunut elämässäsi. Muilta ihmisiltä on turha kysyä. Jokainen elää elämäänsä. Kukaan ei voi olla puolestasi ylpeä SINUN elämästäsi :)
Mikä on elämässä mielestäsi tärkeintä? Onko se ura? Perhe? Vai jotain muuta. Jos tunnet olevasi epäonnistunut, tee asialle jotain. Aina on mahdollista muuttaa elämänsuuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä pitäisin itseäni epäonnistuneena. Mut sun ei tarvitse pitää.
lapsien kasvattaminen on maailman tärkein tehtävä. Nähdään nyt mitä käy kun se laiminlyödään.
Lasten kasvattaminen ja työssäkäynti eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Pikemminkin tutkitusti työssäkäyvät selviytyvät siitä hommasta paremmin.
Lapset eivät aloittajan kohdalla ole estäneet työssäkäyntiä, eli ammatti on ihan koulutusta vastaava akateeminen ammatti, mutta ei 'ura'. Miehen ulkomaankomennukset vaikuttavat enemmän.
Ei, jos nainen on itse tyytyväinen ja mies on korvannut hänelle miehen uran edistämisestä ja suuremmasta lasten hoitovastuusta aiheutuneet ansionmenetykset.
Linkkiä tutkimukseen, että lastenkasvatuksessa onnistuvat paremmin työssäkäyvät?
Vierailija kirjoitti:
Linkkiä tutkimukseen, että lastenkasvatuksessa onnistuvat paremmin työssäkäyvät?
Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin, että kahden vanhemman perheessä lapsi voi parhaiten, jos toinen on töissä, toinen kotona. Yksinhuoltajaperheissä paras hyvinvointi oli työssäkäyvien huoltajien lapsilla. Tutkimus oli tehty Isossa Britanniassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuminen riippuu omista arvoista, mikä on tärkeintä juuri sinulle elämässä. Jos olet urakeskeinen ihminen etkä välitä perhe-elämästä paljoakaan niin ehkä silloin voisit olla omasta mielestäsi epäonnistunut elämässäsi. Muilta ihmisiltä on turha kysyä. Jokainen elää elämäänsä. Kukaan ei voi olla puolestasi ylpeä SINUN elämästäsi :)
Mikä on elämässä mielestäsi tärkeintä? Onko se ura? Perhe? Vai jotain muuta. Jos tunnet olevasi epäonnistunut, tee asialle jotain. Aina on mahdollista muuttaa elämänsuuntaa.
En ole hurjan urakeskeinen enkä kunnianhimoinen, mutta innostun asioista, joten nautin työstäni. Eniten kaipaan sitä, että olisin saanut jotain aikaan. Rakastan kirjoja, ja olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Se olisi täysin mahdollista, ja kiinni vain minusta, joten siihen ehkä vielä palaan. Lukemattomia 'kirjoja' olen jo aloittanut ja hahmotellut.
Ap
Riippuu saako tämä kotiäiti mieheltään sukupuolitauteja ja/tai vaihtaako mies hänet nuorempaan, kun lapset hoidettu lukioikään saakka.
No kieltämättä pitäisin itseäni epäonnistuneena. Mut sun ei tarvitse pitää.