Muistatteko: 90-luvulla tekussa ja ammattikorkeakoulussa (tekniikan ala)?

Vielä 90-luvulla työntekijöistä oli kova pula. Tekniikan alan osaajista oli jo aivan mieletön huuto ja siksi työnantajat kilpailivat valmistuvista insinööriopiskelijoista verissä päin. Insinööriopiskelijoiden kosiskelu alkoi jo 1. vuosikurssilla: oli saunailtaa, limusiinia, ruokaa ja juomaa. Kesätöistä maksettiin kovempaa liksaa kuin mitä th-alalla saadaan nyt 25 vuotta myöhemmin. Kesätöihin ei päästy vaan sinne mentiin. Firmat maksoivat vihjepalkkioita insinööreistä, mikä olikin hyvä tapa tienata ylimääräistä kunhan vain kaverien kanssa sopi kuka vihjaa kenestäkin. :)

Monilla insinööriopiskelijoilla työ ja opiskelu meni sen verran päällekkäin, että viimeiset kurssit jäivät käymättä ja todistus ja sitä kautta insinööritittelin käyttöoikeus jäivät saamatta. Mutta se ei menoa hidastanut. :)

Liksat olivat hirmuisia ja silloin rahaa jäi säästöön ja sijoitettavaksi. Muistatte varmaan myös 90-luvun optio-ohjelmat ja tulospalkkiot, joilla insinööreistä tuli miljonäärejä lyhyessä ajassa.

Työpaikoista tehtiin maksimaalisen viihdyttäviä, oli uima- ja porealtaita, saunoja, jääkaappeja, sohvia ja riippumattoja. Töissä sai käydä sen verran ja silloin kun huvitti. Viikoittain sai kukin vuorollaan olla "viikon sankari" ja kuitata toimitusjohtajalta jonkun törkyedun. Bileitä oli ja kutsuja sateli eikä yksikään firma säästellyt. Firmojen tilaisuuksiin tilattiin jopa kansainvälisiä megastaroja. Ja pää oli kipeä.

Olen onnekas, että sain olla nuori insinööri 90-luvun lopussa. Se että tienasin loppuelämäksi riittävän varallisuuden jo silloin on vain pikkuseikka. Se että sain nähdä 90-luvun hulluuden ja 2000-luvun romahduksen oli se seikka, jota ei saa rahallakaan.

Nyt tällaisena osa-aikaisena oloneuvoksena olen varallisuudenhoidon ohessa ehtinyt säälimään nykyajan opiskelijoita ja työelämässä kärsiviä. Itse pääsin helpolla. Veni, vidi, vici - tulin, näin, voitin.