Olen täälläkin valittanut ajoittain..

vittumaisesta työkaveristani. Siitä, kuinka tuo kusipäinen lähes 60-v nainen joka on peloissaan oman työpaikkansa puolesta niin pahasti, että koittaa epätoivoisesti savustaa minua ulos. Kyttää työtäni, keksii työstäni virheitä, pyörittelee silmiään jos en tee asioita täsmälleen kuten hän vaatii. Pomoni tiesi tilanteesta, muttei kertakaikkiaan jaksanut panna vastaan tälle akalle joka on jo vuosia terrorisoinut työyhteisöä (jännä, miten kaikki edeltäjäni ovat naisen mukaan olleet täysin ammattitaidottomia, 4 ihmistä on lähtenyt talosta joista ainakin 2 tämän naisen vuoksi). Rakastin työtäni, mutta tämä nainen sai kaiken tuntumaan tuskaiselta. Ahdisti maanantait töissä, tieto siitä että tämä akka on kuitenkin ollut viikonlopun töissä "tarkistamassa juttuja" eli etsimässä virheitä muiden -pääasiassa minun työstäni.

Jäin sairaslomalle loukattua tapaturmaisesti itseni. Tietysti odotettavissa oli että sairaslomani ajan tämä kollega käyttää hyväkseen. Onkin lahjakkaasti ottanut haltuun työni, ja muuttanut kahdessa viikossa kaikki käytäntöni. Eilen tajusin kirkkaasti sen että en tule enää palaamaan työhöni. Ja kun tein tämän päätöksen,olen leijunut pilvissä sen vuoksi. Ihan kuin nousuhumalassa. Taakka putosi harteiltani, päätin että sairastan rauhassa, parantelen itseni ja etsin uuden työn. Yhtä hyvin palkattua hommaa en tule saamaan mutta mitä sitten- en ole tajunnut aemmin miten tämä kammottava akka on saanut pilattua työmotivaationi, saanut minut hermoraunioksi vapaa-ajallakin kun kokoajan pelkään mitä se seuraavaksi keksii. Pitäköön työnantaja tämän akan, terrorisoikoon jatkossa muita, minulle riitti. Tajusin miten säälittävää on ollut itkeä täälläkin kuukausi kaupalla tämän akan touhuja ja alistua kaikkeen sairaaseen kyttäykseen mitä tämä KOLLEGA (ei siis mitenkään esimieheni) keksii.

Nytpä kysyn teiltä neuvoja, miten hoitaa tämä tilanne? Tietenkään en irtisanoudu sairauslomalla (joka voi venyä pitkäksi, monen kuukauden mittaiseksi). Haluan kuitenkin kaikkien firmassa tietävän miksi lähden. Olen todella tykätty työkaveri, tämä kollegani taas vihattu. Hän ei siis piittaa tykkääkö kukaan hänestä, hän jyrää aggressiivisuudella ja sillä ettei hänellä ole lainkaan omaa elämää joten hän on omistautunut 100% työlleen. Jotain akan luonteesta kertoo, ettei kukaan hänen lapsistaan suostu olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan.
Niin, eli neuvoja? Uutta työtä en hae vielä kun en sairauslomani pituudesta tiedä.