Lue keskustelun säännöt.
Miniä pilasi poikamme kasvatuksen ja syyttää minua
03.03.2017 |
Poikamme on kasvatettu niin, että sekä miehet että naiset osallistuvat kotitöihin. Pojastamme tuli ahkera ja hän ei koskaan jättänyt sotkuja jälkeensä.
Kun hän muutti yhteen vaimonsa kanssa, vaimo halusi alkaa passaamaan häntä. Ihmettelin kun näin, miksi poikani ei enää laita omia astoitaan koneeseen ja kaikkea muuta tuollaista. No nyt sitten vaimo on alkanut valittamaan, että poikani ei tee kotona mitään vaan hän joutuu tekemään kaiken! Kai kun opetti pojan siihen, että vaimo passaa kaiken nenän eteen! Nyt miniä syyttää tästä minua.
Kommentit (14)
Ehtikö poika asua ollenkaan omillansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehtikö poika asua ollenkaan omillansa?
Asui yli kolme vuotta yksin. Aina kun kävimme poikamme luona, niin siellä oli siistiä ja moni muu tuttumme ihmetteli sitä kun kävivät poikamme luona. Vaikka minusta siinä ei ole mitään ihmettelemistä, niinhän sen kuuluukin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtikö poika asua ollenkaan omillansa?
Asui yli kolme vuotta yksin. Aina kun kävimme poikamme luona, niin siellä oli siistiä ja moni muu tuttumme ihmetteli sitä kun kävivät poikamme luona. Vaikka minusta siinä ei ole mitään ihmettelemistä, niinhän sen kuuluukin olla.
Pysyyhän se keittiö siistinä, jos ei koskaan tee siellä mitään. Poikasi on laiskistunut, siinä se.
Olen samaa mieltä. Monet naiset saavat syyttää ihan itseään avioliiton pilaamisesta. Aluksi mielistellään ja tehdään kaikki toisen puolesta. Näytetään miten taitavia ollaan ja haukutaan kaikki muut naiset osaamattomiksi. Sitten kyllästytään ja haukutaan mies, kun se ei tee mitään, vaikka on itse potkittu se pois keittiöstä ja annettu ymmärtää, ettei miehen tarvitse tehdä mitään. Itse olen alusta asti tehnyt kaiken yhdessä miehen kanssa, eikä ole tullut ongelmia kodinhoidon kanssa. Tajuan viisaana ihmisenä myös sen, että mies tekee monia hommia auton ja talon kanssa, joita minä en tee, joten teen mukisematta jotain muuta. Olemme olleet naimisissa kohta 20 vuotta, eikä ole koskaan tarvinnut tapella kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miniällesi, että niin makaa kuin petaa ja unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtikö poika asua ollenkaan omillansa?
Asui yli kolme vuotta yksin. Aina kun kävimme poikamme luona, niin siellä oli siistiä ja moni muu tuttumme ihmetteli sitä kun kävivät poikamme luona. Vaikka minusta siinä ei ole mitään ihmettelemistä, niinhän sen kuuluukin olla.
Tietysti paikat siivotaan, kun joku tulee käymään. Kaappiin voi raivata roinat ja vaatteet lattioilta, tyhjät pullot ja tiskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano miniällesi, että niin makaa kuin petaa ja unohda koko juttu.
Ja noin sanomalla välit paranevat? Ei todellakaan. Voi unohtaa poikansakin perheeneen.
Aika paljon ilmaisutyyliä kuten miniä pilasi kasvatuksen, poika ei koskaan jättänyt sotkuja , aina oli siistiä, moni muu tuttu ihmetteli siisteyttä. Jotain on jäänyt huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt ap. on totuuden siemen. Rakastuneet naiset passaavat pilalle ja sitten kun arki alkaa, sitten syytetään anoppia, kun ei jakseta. Ihminen oppii äärettömän helposti toisen palveluihin.
Eikä tämä koske ainoastaan rakastuneita, vaan jopa omaa itseäni. Olen ollut vuorotteluvapaalla puoli vuotta ja kaikki suunnittelemat työt on tekemättä, kun aika on mennyt perheen passaamiseen ja kotitöihin. Kouluikäiset lapset ja mies odottavat viiden tähden palveluita.
Viikko sitten palasin arkeen, jolloin olin ennen lomalle jääntiä ja nyt eletään kaaoksessa, kun kukaan ei osaa laittaa tikkua ristiin. Uhosin jo miehelle, palkkaavani siivoojan ja kotihengettären , jotta pääsen käsiksi suunnitelmaani hommaan kiinni.
Ennen lomalle jääntiä kaikki kotityöt jaettiin, eikä juuri ongelmia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä uskon!
Mulla on kaveri, joka "pilasi" ekan avomiehensä. Teki kaiken miehelle valmiiksi, jos oltiin kahvipöydässä niin teki helvetti soikoon voileivänkin sille. Kun oli syöty, niin kysyi "Matti, ootko jo syönyt vai otatko lisää?" Jos oli kylläinen niin kaveri otti hänen astiansa pöydästä ja laittoi astianpesukoneeseen. Tai teki lisää leipää. Luonnollisesti me kaksi sitten porukalla siistittiin keittiö, mies meni sohvalle kuuntelemaan musiikkia.
Mies ei siis joutunut tekemään mitään siinä huushollissa, koska kuulemma ei se nyt vaan suju. Mies oli kuitenkin asunut omillaankin ja ilmeisen ok kuitenkin pärjännyt, kun ihan siistinä kulki ja sai käsittääkseni syötävääkin ja kämppänsäkin oli ihan siisti. Tunsin myös hänen perheensä, enkä tosiaan usko, että siellä on äiti tehnyt kaiken. Kuuluttiin siis samaan kaveriporukaan jo ennen tätä seurustelusuhdetta.
Ero tuli sittemmin ja nykyisen aviomiehen kanssa on onnistunut pikkuisen paremmin.
Samaa tekee moni nainen lapsen kanssa. Vauva omitaan ja isä jää ihan sivuosaan, koska "ei vaan osaa". Pukee vääränväriset vaatteet ja rattaisiin pukee väärin ja sitä ja tätä. Elellään omassa imetys- ja kantoliinakuplassa ja mies ei kelpaa mihinkään sen vauvan kanssa. Sitten itketään kun mies ei osallistu isompien lasten hoitamiseen.
Oletkos anoppini? Toivottavasti et. Kasvatus on paljon muutakin kuin tottelevaisuuden ja arjen taitojen opetusta. Anoppi väittää, että kaikkia kotitöitä heillä "sai " tehdä kotona (joskaan mitään ei ollut pakko), tosin anoppi on aikamoinen liioittelija asiassa kuin asiassa. Anoppi myös opetti miestäni olemaan ottamatta muita huomioon, järjesti erikoiskohtelua ja nosti jalustalle. Suuremman osan kotitöistä tekeminen oli minun yritykseni vähentää huutamista, ei rakkaudenosoitus, mies kun on mielestään tarkoitettu suurempiin asioihin. Ja luonnevikainen lohkoja se on. Kotona opittua sekin ja huonon kasvatuksen tulosta, miestä on kasvatettu ongelmat kieltämällä ja harhauttamalla. Mies kävi myös lapsena terapiassa, joka jäi kesken syystä, joka on minulle vähän epäselvä. Joko mies valehtelee tai anoppi valehtelee tai molemmat valehtelevat. Selkärankaa ei mies kotonaan oppinut, tekisi mieli palauttaa anopille koko äijä, mutta tuskin se kasvatus paremmaksi siitä muuttuisi. Olisin jättänyt koko miehen väliin, jos olisin ajoissa tiennyt tietyt jutut hänen lapsuudestaan. Muuten ihan mukavanoloinen ihminen anoppi noin aikuisseurassa, mutta epäsensitiivinen, paska äiti.
Et sitten opettanut poikaa oma aloitteisuuteen vaan siihen että hän tekee jos käsketään tai on ihan pakko (kukaan muu ei hoida asiaa).