Oliko äitiys isovanhempiemme aikaan parempaa?

Ei vaan raskaampaa ja turvattomampaa.Ei ollut elämää helpottavia kodinkoneita niin paljon ja harvalla oli varaa omaan pesukoneeseen.Perhevapaita ei oikeastaan ollut.

Jospa miettisit ihan omilla aivoillasi, jooko?

Lapset jätettiin oman onnensa nojaan, alle kouluikäiset joutuivat huolehtimaan pikkusisaruksistaan, selkään sai, jos teki jotain luvatonta kuten itki julkisella paikalla, lapsia ei kuunneltu missään asiassa, olemttomasta valvonnasta joutuen lapsia kuoli paljon tapaturmissa, vanhemmat eivät viettäneet lasten kanssa aikaa, lapsille ei luettu eikä heidän kanssaan tehty mitään, koulunkäynnin lapset saivat hoitaa itsekseen. Lapsia syntyi, kun ei ollut ehkäisyvälineitä. Joo, ei todellakaan ollut parempaa.

Synnytettiin saunaan kesken lehmän lypsyn. Lapsia oli se 10 ja ruoasta jatkuva pula. Kaikki oli ainakin sodan jälkeen myös kortilla. Toisaalta näin oli hyvin usealla. Luonnollisempaa? Ehkä, mutta kuinkahan moni tämän ajan äiti jaksaisi?!

Oli. Lapsesta huolehdittiin vaikka vahinkolapsia syntyi enemmän. Äidit välittivät ja rakastivat lapsiaan, perhearvot olivat tärkeät. Silloin oli kaikki perhekeskeisempää, perhe oli kaiken ydin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset jätettiin oman onnensa nojaan, alle kouluikäiset joutuivat huolehtimaan pikkusisaruksistaan, selkään sai, jos teki jotain luvatonta kuten itki julkisella paikalla, lapsia ei kuunneltu missään asiassa, olemttomasta valvonnasta joutuen lapsia kuoli paljon tapaturmissa, vanhemmat eivät viettäneet lasten kanssa aikaa, lapsille ei luettu eikä heidän kanssaan tehty mitään, koulunkäynnin lapset saivat hoitaa itsekseen. Lapsia syntyi, kun ei ollut ehkäisyvälineitä. Joo, ei todellakaan ollut parempaa.

Helpompaa ainakin oli. Oli enemmän kotiäitejä ja kukaan ei ollut tehtailemassa lasuja vaikka lapset elivät kuin pellossa.

Kuitenkin ennen oli yhteisöjä, isovanhemmat ja sukulaiset lähellä. Äitiys oli normaali ja luonnollinen osa elämää. Äitiyttä ei suoritettu. Saattoi ollakin parempaa.

Äidit on aina tyytymätön porukka. Kodinkoneiden keskellä korkeakiiltokivitalossakin löytyy valittamista, aina on joku huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset jätettiin oman onnensa nojaan, alle kouluikäiset joutuivat huolehtimaan pikkusisaruksistaan, selkään sai, jos teki jotain luvatonta kuten itki julkisella paikalla, lapsia ei kuunneltu missään asiassa, olemttomasta valvonnasta joutuen lapsia kuoli paljon tapaturmissa, vanhemmat eivät viettäneet lasten kanssa aikaa, lapsille ei luettu eikä heidän kanssaan tehty mitään, koulunkäynnin lapset saivat hoitaa itsekseen. Lapsia syntyi, kun ei ollut ehkäisyvälineitä. Joo, ei todellakaan ollut parempaa.

Helpompaa ainakin oli. Oli enemmän kotiäitejä ja kukaan ei ollut tehtailemassa lasuja vaikka lapset elivät kuin pellossa.

Jos mietin omaa mummoani, niin hän hoiti yksin hevonkuusessa olevan pientilan, kun mies oli talvet kaukana savotoilla. Alle kymmenkesäiset lapset oli apuna. Lähimmät naapurit oli kilometrien päässä. Äiti on kertonut paljon lapsuudestaan, kauheaa aikaa se on ollut.

Mitä mä oon kuullut, niin ei tainnut todellakaan olla. Mun äiti joutui sitten lastenkotiin, kun asiat meni kotona niin perseelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset jätettiin oman onnensa nojaan, alle kouluikäiset joutuivat huolehtimaan pikkusisaruksistaan, selkään sai, jos teki jotain luvatonta kuten itki julkisella paikalla, lapsia ei kuunneltu missään asiassa, olemttomasta valvonnasta joutuen lapsia kuoli paljon tapaturmissa, vanhemmat eivät viettäneet lasten kanssa aikaa, lapsille ei luettu eikä heidän kanssaan tehty mitään, koulunkäynnin lapset saivat hoitaa itsekseen. Lapsia syntyi, kun ei ollut ehkäisyvälineitä. Joo, ei todellakaan ollut parempaa.

Helpompaa ainakin oli. Oli enemmän kotiäitejä ja kukaan ei ollut tehtailemassa lasuja vaikka lapset elivät kuin pellossa.

Onko nykyajan äidin suurin pelko lasun pelko??

Voi kuule....vielä 50-luvulla elettiin sodan pelossa. Jos ei lapsia ollutkaan ollut vielä sotien aikana, isovanhemmillamme oli kuitenkin omakohtaista kokemusta elämästä sodan jaloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mä oon kuullut, niin ei tainnut todellakaan olla. Mun äiti joutui sitten lastenkotiin, kun asiat meni kotona niin perseelleen.

Ja silloin asiat olivat jo todella huonosti, kun lastenkotiin jouduttiin. Ei varmaan ollut helpompaa, äidiksi tultiin aika tietämättöminä, lapsikuolleisuus oli suurta, köyhyyttä, puutetta alkeellisissa oloissa.

Mutta riippuu tietysti, mitä vuosikymmentä ap tarkoittaa, minkä ikäinen olet?

Mutta kyllähän olosuhteet ovat koko ajan helpottuneet lainsäädännön, kodinkoneiden ja yleisen koulutustason myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset jätettiin oman onnensa nojaan, alle kouluikäiset joutuivat huolehtimaan pikkusisaruksistaan, selkään sai, jos teki jotain luvatonta kuten itki julkisella paikalla, lapsia ei kuunneltu missään asiassa, olemttomasta valvonnasta joutuen lapsia kuoli paljon tapaturmissa, vanhemmat eivät viettäneet lasten kanssa aikaa, lapsille ei luettu eikä heidän kanssaan tehty mitään, koulunkäynnin lapset saivat hoitaa itsekseen. Lapsia syntyi, kun ei ollut ehkäisyvälineitä. Joo, ei todellakaan ollut parempaa.

Helpompaa ainakin oli. Oli enemmän kotiäitejä ja kukaan ei ollut tehtailemassa lasuja vaikka lapset elivät kuin pellossa.

Onko nykyajan äidin suurin pelko lasun pelko??

Mulle ainakin oli. Onneksi lapset on jo aikuisia. Niitähän voi kuka tahansa tehdä kiusallaan ja näin saat nimesi ikuisiksi ajoiksi sossun papereihin vaikka mitään huomautettavaa ei löytyisi. Ilmeisesti ennestään jo sossun asiakkailla ei sellaista pelkoa ole.

No vitut ollut. Suomalaislapset voivat 2000-luvulla paremmin kuin koskaan ennen lähes millä tahansa mittarilla. Vaikka nykyäitejä syyllistetään siellä sun täällä, kasvattavat he kuitenkin terveempiä, onnellisempia ja itseluottavaisempia lapsia kuin aiemmat äitisukupolvet. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta tuomitaan nykyään laajalti, vanhemmilla on kehityspsykologista tietoa, yksikään lapsi ei joudu 3-kuisena lastenseimeen hoitoon äidin 10 tunnin mittaisten työpäivien ajaksi, ruoka on terveellistä ja sitä on riittävästi, lapset syntyvät toivottuina, kasvatuksen lähtökohta ei ole nöyryyttäminen ja itsetunnon polkeminen maanrakoon ja lapsuus on tunnustettu ja arvostettu elinvaihe, ei vain pakollinen paha matkalla aikuisuuteen. 

Ja mitä tulee äitien läsnäoloon ja siihen paljon paheksuttuun someen: luuletteko oikeasti, että esim. 60-luvun äiti olisi ollut joku aivan mahtava läsnäoleva kiintymysvanhempi, kun ei kerta somea ollut? No ei. Tuli parvekkeelle katsomaan mikä pihalla on vikana jos jostain kuului huutoa. 

Eli nyt meidän kaikkien pitäisi elää parasta äitiyden vuosikertaamme? Oltaisiinko vaihteeksi tästä tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mä oon kuullut, niin ei tainnut todellakaan olla. Mun äiti joutui sitten lastenkotiin, kun asiat meni kotona niin perseelleen.

Ja silloin asiat olivat jo todella huonosti, kun lastenkotiin jouduttiin. Ei varmaan ollut helpompaa, äidiksi tultiin aika tietämättöminä, lapsikuolleisuus oli suurta, köyhyyttä, puutetta alkeellisissa oloissa.

Mutta riippuu tietysti, mitä vuosikymmentä ap tarkoittaa, minkä ikäinen olet?

Mutta kyllähän olosuhteet ovat koko ajan helpottuneet lainsäädännön, kodinkoneiden ja yleisen koulutustason myötä.

Äiti joutui lastenkotiin 70-luvulla. Kotona oli väkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Varmasti myös köyhyyttä. Ja eipä taineet oltavat olla kovinkaan paljon paremmat siellä lastenkodissakaan.

Kun isoäitini oli nuori äiti, oli perheessä pesukone, jääkaappi, televisio jne. nykypäivänäkin tavallisia "mukavuuksia", Lapset eivät olleet oman onnensa nojassa, heillä oli äiti kotona. Lapsille luettiin, heidän kanssaan ei leikitty, mutta mahdollistettiin leikit eli oli nukkekodit, leikkimökit jne.

Ei kaikki ole eläneet pientilalla Pohjois-Karjalassa tai menneet tehtaaseen töihin. OLi paljon keskiluokkaisia perheitä, joissa isä oli töissä, äiti lasten kanssa kotona ja kun kuopus meni kouluun, lähti äitikin töihin.

Olen 28v, isoäitini sai esikoisensa 50-luvulla ja meni töihin 60-luvulla ja ehti olemaan töissä lähes 30 vuotta.

Isoäidiltäni kuoli monta lasta ja myös aviomies tuberkuloosiin. En muista nähneeni mummoni koskaan hymyilleen, hän eli yli 90-vuotiaaksi. Oli aina vain väsyneen ja surullisen näköinen, muttei vihainen kuitenkaan.

Mummo oli karjakko ja teki aviottoman lapsen. Vaihtoehdot olivat huonot, joten mummo päätyi hylkäämään äitini sukulaisille. Muuten ei työpaikkoja olisi löytynyt. Vaihtoehtona oli myös sterilisaatio ja lastenkoti lapselle, koska irtolaislakihan oli visusti voimassa aina 80 -luvulle saakka. Työttömät yyhoot kuuluivat epäilemättä irtolaisiin,

Isoisoäitini synnytti aamulypsyn jälkeen, jätti iltalypsyn väliin, mutta oli jo seuraavana aamuna navetassa.

Isoäitini otti äitini kaksiviikkoisena mukaan puotiinsa. Äiti nukkui takahuoneessa, jossa isoäiti kävi häntä välillä imettämässä.

Äidilläni oli kuuden viikon äitiysloma, jonka jälkeen maalta tullut "Kaisa" hoiti minua.

Itselläni oli kolmen ja kuuden kuukauden äitiyslomat.Sain puhuttua pariksi vuodeksi viiden tunnin työpäivät. Vauvat menivät perhepäivähoitoon naapuriin.

Tyttärelläni oli yhdeksän kuukauden äitiysloma ja sen jälkeen hän ja puolisonsa jakoivat perhevapaat niin, että lapsi oli kaksi vuotias mennessään päiväkotiin.