Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kyläillä pikkulapsiperheissä :(
01.03.2017 |
Olen varmaan tosi paskakaveri, mutta kun se lapsi tulee taloon niin eikö mistään muusta voi puhua? En jaksa kuulla IrmaPetterin vaippaihottumista ja ummetuksista kahvipöydässä? Jos tulen tapaamaan perheen äitiä, eikö lapset voi sillä aikaa leikkiä omiaan, jotta aikuiset voi keskustella omia asioitaan. Kaikki ei halua leikkiä sen piltin kanssa kun äippä haetuttaa lapsella uusimman lelunsa siihen esiin tai halua pitää sitä vaippapeppua sylissään kahvia juodessa.
Joo tiedän, että kuulostan kamalalta. Onko niiden lapsien ihan oikeasti pakko olla keskipisteenä kokoajan? Mä en enää jaksa, että pyydetään kylään ja sitten se on yhtä IrmaPetteri hulabaloota, huoh!! Pitääkö asia sanoa ihan suoraan syyksi jos ei halua kyläillä kotiäidin luona vai kylmästi vaan etäännyttää välit? :(
Kommentit (5)
Mulla taas ongelmana se että kun menen kavereiden kanssa ulos ilman lasta kaverit haluavat jutella lapsesta kokoajan. Oonkohan jotenkin tylsä itse? En vaan jaksa jauhaa siitä niiden parin vapaatunnin aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota 10 vuotta. Mitä isompi lapsi, sen enemmän oma elämää palailee ja sen vähemmän tarvitsee kuunnella "äitiäitiäiti" -keskeytyksiä.
Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei jaksa. En minäkään jaksa, ja olen äiti itsekin. Omani täyttää 16.
Olin sunnuntaina Ikeassa ystäväni ja hänen 4- ja 6- vuotiaiden lastensa kanssa. Olin aivan kypsä jo siinä ajassa, eikä seurustelusta tullut juuri mitään, lapsilla kun oli vuorotellen nälkä, jano, pissahätä tai "äitiäitiäiti" -asiaa.
Meidän ystävyytemme on kestänyt jo 37 vuotta, joten muutama hälinävuosi menee muiden joukossa :)
:( ei ihme että kotiäidit on yksinäisiä.
Sanoisin että jos kypsyttää niin anna olla menemättä. Ei kantsi ehkä sanoo syytä ellei toinen kysy, muuten vaan pahaa mieltä tulee. Vaippaikäinen ei usein viihdy hetkeäkään ellei äiti (tai joku viihdyttäjä) ole koko ajan näköpiirissä. Kahvipöytäänkin on helpoin ottaa heti suoraan kuin odottaa että toinen tulee siihen jalkoihin huutaan kun huomaa muiden menevän pöytään ja sitten se on pakko kuitenkin ottaa pöytään ellet halua kuulla raivareita. Usein jos vieraat kylässä sitä yrittää että se ipana olisi mahd rauhallinen (ei raivoa) ja siksi sille joutuu antamaan huomiota. Ja äityleillä se elämänpiiri ikävä kyllä saattaa alkaa vaippaikäisen kanssa rajautua niin ettei mitään muuta puhuttavaa olekaan. Mieti nyt, kun koko vapaa-aikansa melkein se lapsi on on äitin huomion keskipisteenä, niin siitähän sitä ihmiset puhuu mikä ajankohtaista on. Ymmärrän huolesi, mutta en kyllä itse tuollaisia kavereita kuten sinä haluasi tavatakaan. Harmi jos ystävyydet kaatuu siihen että elämäntilanteet on erilaiset. Ehkä löytää molemmat uusia ystäviä, jos ei sen vertaa siedä.
No ei se pikkuirmeli ikuisesti mikään piltti ole. Koita kestää.