Voinko toimia sairaanhoitajana,jos veri etoo?

Kuitenkin toiminut kipusiskona jo 30 vuotta.

Jos se on vaan sellasta muka-etomista, sellasta hyi yäk, niin kyllä siihen sitten tottuu.

Opintojen edetessä hysteerikosta tuli vähän vähemmän hysteerikko ja lopulta ei enää kammonnut verta laisinkaan.



Ekan kerran kun treenailtiin kyynärtaipeesta piikittämistä, niin pelkäsi ihan hullun lailla sitä veren näkemistä, mutta siihen tottui ja ei enää kentällä kammoksunut pistämistä ja veren näkemistä edes leikkurissa.



Uskoisin siis, että kyllä kaikki siihen tottuu kun tarpeeksi paljon on tekemisissä.

ei kaikki hoitsut ole kokoajan veren kanssa tekemisissä... vuodeosastot, keuhko-osastot jne ovat ihan eri asia kuin joku leikkausosasto---



Itse rakastan verta:)

Mutta joo... ennen pelkäsin hillittömästi piikkejä ja neuloja. Sain kuitenkin pistettyä tunnilla itseäni sekä kaveria. :D Kyllä se siitä...

Enkä kirurgistakaan suuntautumista. Ollaan tekemisissä veren ja (märkivien) haavojen kanssa lähes päivittäin. Entäs psykiatrinen sairaanhoitaja?

t. sh

on kyl meilkein pakko nähdä verta ja haavoja, mutta töissä sitten ei, kun menee vaikka sisätautipolille tai vastaavaan töihin.

kyllä koulustakin selviää helposti melkein ilman verta ja haavoja, menee harjoittelut vaikka kehitysvammalaitos, vanhainkoti, keuhko-osasto, (no kirurginen on vähän vaikea... ehkä joku korvasairaala missä lääkäri hoitaa haavatkin), lasten psykiatrinen, aikuisten psyk ja mihin haluaa syventää..

Vierailija:

on kyl meilkein pakko nähdä verta ja haavoja, mutta töissä sitten ei, kun menee vaikka sisätautipolille tai vastaavaan töihin.

no mä olen sisätautipolilla, ja hoidan mm metabolista vastaanottoa (eli esim diabetesta, lihavia, kilpirauahssaiaita jne.) niin ei tosiaankaan meillä näe verta oikein koskaan. Pistosopetusta kyllä on, mutta ei siinä verta näe. Eli sisuspolillakin on eri yksikköjä " sisäisesti" , toinen missä olin ennen, oli silmätautien poli (ei päivystystä), niin eipä sielläkään verta roiskunut.