Lapset erossa

Erosimme kesällä 2015, jolloin neljä lasta jäivät isälleen (13,12,8 7) entiseen kotiin. Emme halunneet muuttaa lasten elämää enempää kuin pakko. Sovimme, että jatkosta sovitaan myöhemmin. Alku meni hyvin, kävin ekana kesänä päivittäin ex-kodissa ja talven mittaan muutenkin touhusin paljon lasteni kanssa. Yhtä äkkiä jokin muuttui joulun 2015 tienoilla ja ex-mieheni alkoi nähdä kaiken huonona, mitä tein lasten kanssa.

Sovimme suullisesti keväällä 2016, että kaksi nuorinta (tytöt 8v ja 10v) muuttavat luokseni kesällä 20km:n päähän, jossa on pieni koulu tytöille. Tytöt kävivät tutustumassa uuteen kouluunkin, toinen kaksi päivää. Valmistelimme muuttoa molemmissa kodeissa:isän kodissa puhuttiin uusia huonejärjestelyitä ym, minun kodissa mietittiin tyttöjen huoneen remonttia jne. Ex kuitenkin hermostui ja päätti kesän aikana perua muuton. Kielsi niin muuttoilmoituksen kuin lapsilisätkin, samoin valitti koulupäätöksestä. Tilanne oli katkera. Olen tehnyt erotessamme päätöksen, etten käräjille lasteni asioita vie, luotin että molemmat aina haluavat lasten parasta joten tyydyin... koska lapset kuitenkin ovat ok hoidossa isällään. Isä on nyt myöhemmin syksyllä myöntänyt peruneensa tyttöjen muuton puhtaasti omasta näkökulmastaan, eikä ajatellut lasten etua.

Tämän jälkeen oli sopimukset jonkun aikaa katkolla ja en nähnyt lapsiani viikkoihin, exä ehdotteli lasten tuloa kyllä sellaisille viikonlopuille,että tiesi minulla olevan sen jo kiinni, muuten kielsi lasten tulon luokseni esim viikolla, vaikka yritin sopia useaan kertaan, ja minun ehdottamat viikonloput eivät hänelle käyneet.

Lopulta menimme syksyllä 2016 lastenvalvojalle sopimaan, sitä ennen käräjä- ja sovittelukierre oli hyvin lähellä. Lähtökohta neuvotteluissa oli se, että kaksi nuorinta nyt kesällä 2017 muuttavat sitten luokseni. Sopimuksia väännettiin ja itse olin edelleen vielä toivonut joustavia, lasten edun mukaisia sopimuksia. Exä kuitenkin lähihuoltajan mandaatilla, käräjillä uhaten sai minut taipumaan tavallisiin tapaamissopimuksiin ja elatusmaksuihin. Ihan luonnoton tilanne äidille, joka on esim 15v huolehtinut lastensa vaatetuksesta, harrastuksista ym. Lastenvalvojakin sanoi, että se tyttöjen muutto äidin luo oli ainoa asis, josta oltiin aluksi yhtä mieltä...ja se oli asia, mitä exä ei sit suostunut sopimaan.

No. Näin sovittiin. Tehtiin tapaamissopinus ja vuoden mittainen elatussopimus marraskuussa.

Nyt, muutaman kuukauden jälkeen exä käräjillä uhaten vaatii lisää elareita, kun on kuulemma tulot tippuneet, vaikka sopimus on nyt lokakuulle asti vaan voimassa.

Mun mitta alkaa olla täysi.
Itselläni on säönnöllinen vakityö ja taatut tulot, exällä epävakaampi. Nyt hän on vaatimalla vaatinut lapset itselleen, nyt alko rahan pumppaus.

Onko sittenkin ainoa tie hakea lähihuoltajuus kahdelle lapsista ja saada tilanne tasoittumaan? Pystyn nykyisen mieheni kanssa oikein hyvään, tasaoainoiseen elämään omakotitalissaossa lasten kanssa, elatuskiistoja ei tarvitsisi enää yhtään.

Yksi lapsista (vanhin) on väliaikaisesti sijoitettuna perhetukikeskukseen... ja exä on sitä mieltä että helposti selviää ja pärjää yksin neljän lapsen huoltamisesta... ja äidin mielipiteet voi dissata.

Exällä on myös kesällä solmittu uusi suhde naiseen, jolla neljä lasta... en tiedä enempää, mutta sopeutumista vaatii, jos/kun muuttavat yhteen...

Tiedän, että olisi varmasti syksyllä jo kannatanut ottaa se tuomari mukaan, mutta olen jaksanut toivoa järjen mukaan tuloon ja lasten etujen mukaisiin sopimuksiin... mutta..
Turhaanko?