Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi on oikeassa, lääkäri vai läheiset?
28.02.2017 |
Taustatietona: olen perusterve nainen. Olen ollut koko ikäni ihmeen terve, käynnit terveydenhuollossa ovat rajoittuneet lähinnä influenssaan, iho-oireisiin yms. 1,5 v sitten kävin kunnan psyk.polilla juttelemassa vaikeasta elämäntilanteesta (aviokriisi ja ero lyhyessä ajassa). Näistä käynneistä on merkinnät terveydenhuollossa ja niiden kohdalla lukee minun olleen ahdistuneen oloinen kriisin ollessa pahimmillaan.
Menin jokin aika sitten päivystykseen kouristuskohtauksen, päänsäryn, näköhäiriöiden ja toisen käden nykimisen vuoksi. Tutkimukset ovat yhä kesken (tietokonetomografia, aivosähkökäyrä ja verikokeet tehty ja ok, magneettikuvaus vielä edessä), mutta lääkäri leimasi minut jo tehtyjen kokeiden perusteella mielenterveyspotilaaksi, joka ei oikeasti ole sairas ja koki oireideni johtuvan ahdistuksesta (vetosi myös aiempaan ahdistukseen avioeroon liittyen ja sanoi, ettei ihminen aina tajua olevansa ahdistunut). Lääkäri sanoi myös, ettei usko minun saaneen kouristuskohtausta, koska kukaan ei ollut näkemässä kohtausta. Tutkimuksen lopuksi lääkäri käski hoitajaa antamaan minulle nestemäisenä pamia rauhoittaakseen minua (tuossa tilanteessa olin sängyllä lepäämässä rauhallisesti, käteni vapisi ja olin ahdistunut lääkärin kovakouraisesta tutkimuksesta). Pian tuon jälkeen hoitaja lähetti minut kotiin ja lähtiessäni kyseli, millaisena olin palvelun kokenut.
Olin siis ahdistuneen oloinen ollessani ensimmäistä kertaa syntymäni jälkeen sairaalassa yötä ja lääkärin tutkittavana, minkä lääkäri tulkitsi yleiseksi ahdistuneisuudeksi. Läheiseni olivat järkyttyneitä lääkärin tuomiosta ja itsekin olen. Paljon kanssani aikaa viettävät läheiset (ystävät, työkaverit) ihmettelivät, miten lääkäri on voinut päätyä tuollaiseen diagnoosiin, sillä he tuntevat minut iloisena, myönteisenä ja elämässä eteenpäin menevänä ihmisenä. En itsekään koe olevani pysyvästi ahdistunut tai muuten mielenterveysongelmista kärsivä, tuo päivystyksen tilanne kovakouraisen ja vähättelevän lääkärin luona vain ahdisti minua.
Kuka tällaisessa tilanteessa on oikeassa, pitkään työtä tehnyt lääkäri (joka tutki minua 10 min) vai läheiset, jotka ovat tunteneet minut pitkään? Voinko olla ahdistunut, vaikka en itse kokisi olevani eivätkä läheiset minua moisesta kuvauksesta tunnistaisi?
Ap
Kommentit (19)
Täytyyhän sun ahdistunut olla, kun tällaisia aloituksia AV:lle kirjoittelet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinne psyk.polille pääsit? Sinne mennään lähetteellä jos et tiennyt.
Ei tänne kannata tällaisista tulla kirjoittelemaan, saat vain kuraa niskaan
Itsekin sairaalassa työssä olevana hoitajana ymmärrän hyvin lääkärin näkökulman, koska nykyisin suuri osa potilaista on mielenterveysongelmia ja ahdistuneisuus. Tutkittiinko sinua mitenkään vai annettiin vain panoa. Tosin jos kyseessä olisi epileptinen kohtaus niin pamiahan siihenkin annetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan mahdollista, että itseäsi oikein terveenä ja pärjäävänä pitävänä ihmisenä oireilet stressiä myös fyysisesti, eikä siinä ole mitään pahaa ja lääkärinkin täytyy harkita kaikkia vaihtoehtoja (paljon vastaavaa nähneenä). Lääkäri on ottanut sinut vakavasti koska kaikkia syitä tutkitaan. Kyseessä on voinut olla hänen puoleltaan yritys rauhoitella, jos hän on siis sanonut ettei ihminen aina tajua olevansa ahdistunut- mikä on tosiasia eikä henkilökohtainen loukkaus.
Nyt sen sijaan että keräät läheisjoukkoilta vastadiagnooseja ja suuttumusta, odottele ihan rauhassa mitä tutkimuksissa selviää- 99,9% todennäköisyydellä lääkäri on kuitenkin sinun puolellasi ja selvittää mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sairaalassa työssä olevana hoitajana ymmärrän hyvin lääkärin näkökulman, koska nykyisin suuri osa potilaista on mielenterveysongelmia ja ahdistuneisuus. Tutkittiinko sinua mitenkään vai annettiin vain panoa. Tosin jos kyseessä olisi epileptinen kohtaus niin pamiahan siihenkin annetaan
Anteeksi lukeehan tuossa. No kun kaikki kokeet tulee ja tutkimukset lausutaan niin olet viisaampi. Ei se lääkäri näe pääsi sisään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti lääkärit, kun eivät ymmärrä mikä potilasta vaivaa, leimaavat potilaan mielenterveysongelmaiseksi helposti. Lääkäreiden laiskuus, ei jakseta paljon asioita miettiä tai ottaa selvää.
Tajuttomuuskohtauksia saaneelle tuttavalleni tarjottiin psykologia, kun vikaa ei heti löytynyt...
Valitaanko sinne lääketieteelliseen vähän tyhmiä ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sairaalassa työssä olevana hoitajana ymmärrän hyvin lääkärin näkökulman, koska nykyisin suuri osa potilaista on mielenterveysongelmia ja ahdistuneisuus. Tutkittiinko sinua mitenkään vai annettiin vain panoa. Tosin jos kyseessä olisi epileptinen kohtaus niin pamiahan siihenkin annetaan
Pano olis kyllä kelvannut 😁
Valitettavasti on niin, että kun saat mielenterveyssyistä leiman otsaasi, menitpä lääkäriin sitten minkä syyn takia tahansa, lääkärit vetoavat psyykkisiin ongelmiin. Miksi? Koska on helpompaa kirjoittaa potilaalle rauhoittavaa, saada siitä lääketehtaalta provikat eikä tarvitse alkaa töitä tekemään eli potilasta tutkimaan.
Miehellä vuosien varrella monta esimerkkiä: jatkuvat käsikivut ja puutumiset, lääkäreiden mielestä psyykkistä kunnes vuosien jälkeen joku lääkäri laittoi hermoratatutkimuksiin ja diagnoosina hermopinne. Mutta. Ei hoidettu, koska masennus pitää hoitaa ensin. Kovaa selkäkipua, ei kävelemään päässyt. Lääkäri totesi "sinullahan on näitä kipuja ollut ennenkin". Ei tutkittu. Kiropraktikko totesi, että selässä selkeästi vikaa, sai hoidettua kohdalleen, mutta pitkittymisen takia tulehtui ja selkä huonossa kunnossa pari kuukautta. Sydänviat yms.psyykkisiä jne jne. Vastaavilla oireilla muut pääsevät hoitoon ja tutkimuksiin.
Että kyllä on parempi vaan olla hiljaa pahasta olostaan, jos haluaa myöhemmin hoitoa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiset eivät välttämättä tunnista oireita ts.ovat tulleet sokeiksi niille kun ovat kanssasi jatkuvasti tekemisissä.
Voit olla ahdistunut ja siltä oireesi kuulostaa. Kyllä mä lääkäriin tässä luottaisin.
T: psykogeriatrisen akuuttiosaston hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia ahdistua aviokriisin ja eron yhteydessä, kukapa ei ahdistuisi. Jos avun hakeminen niihin leimaa ihmisen, niin jossain on kyllä vikaa. En usko että se vika on sinussa.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia ahdistua aviokriisin ja eron yhteydessä, kukapa ei ahdistuisi. Jos avun hakeminen niihin leimaa ihmisen, niin jossain on kyllä vikaa. En usko että se vika on sinussa.
Eihän tässä ole -vika- kenessäkään. Ap on mennyt päivystykseen ja hänet on täysin asianmukaisesti ja monipuolisesti tutkittu, tuloksia vain odotetaan vielä.
Hei! Ongelma on juuri siinä, että olet ollut perusterve ja asioinut lääkärien kanssa vähän. Valitettavasti kuvaamasi lääkärin asenne ja käytös on arkipäivää ja varsin yleistä, mutta sattui nyt vain kohdallesi ensimmäistä kertaa ja tuntuu siksi erittäin pahalta. Olet kuitenkin jo ollut varsin kattavissa tutkimuksissa ja edessäkin on vielä tutkimus. Olisin siis sinuna kiitollinen saamastasi avusta (kattavat tutkimukset) ja jos selittävää syytä ei tutkimuksista löydy, voit omatoimisesti suunnata yksityiselle puolelle ja ostaa lisäpalveluita, jos koet sen tarpeelliseksi. Yksityisellä puolella on helppo jatkaa, kun todennäköisempiä diagnooseja on jo pystytty poissulkemaan kattavien tutkimusten ansiosta. Yksityisellä puolella myös potilaiden kohtelu on yleensä paljon ihmisläheisempää. Kaikkea hyvää sinulle!
Tämä on kuvattu hyvin kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Vastauksena kysymykseesi: lääkäri on täysin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuvattu hyvin kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Vastauksena kysymykseesi: lääkäri on täysin väärässä.
Välillä ihmetyttää minkälaisen älykkyysosamäärän omaavia ihmisiä tänne oikein kirjoittelee. Miten se lääkäri on väärässä, jos diagnoosikin vielä uupuu? Hän on määrännyt kaikki mahdolliset tukimukset, mutta maininnut ap:lle että stressikin voi vastaavaa teettää - siitä on nyt koko suku käärmeissään. Suoranaisia älyn riemuvoittoja osa vastauksista.
Anteeksi ap, varsinkin päivystyksen kiiressä lääkäri voi puhua niin epäselväsyi että siitä jää potilaalle huono maku suuhun, vaikka tarkoitus olisikin hyvä, ja ymmärrän harmituksen. Hän kuitenkin tekee työnsä huolellisesti, ja nämä pohdintasi ovat antamasi informaation perusteella lähinnä (tarkoituksemattomasti) pahoitetun mielen ansiota.
Alue: Aihe vapaa
Et sit yhtään lyhyemmin voinut asiaa selittää?