Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita luottotiedottomia? Mitä kuuluu? Miten menee?
28.02.2017 |
Ollaan varmaan maailman surkeimmat ihmiset. Minä ja mies, kummatkin sössineet luottotietomme. Mies on velkajärjestelyssä onneksi, itse en pääse, koska olen sairaslomalla eikä muutenkaan tietoakaan mistään töistä. Elämä on kyllä todella toivotonta :(
Itse menetin luottotietoni ottamalla vippejä. Mut oli 6kk sitten raiskattu ja olin todella vakavasti masentuneena. Ainoa asia, mitä jaksoin ajatella, oli se, että mun elämällä ei enään ole merkitystä ja vippien tuoma raha toi ainoaa nautintoa.
No nythän se sitten jälkeenpäin kaduttaa. Mieheni kanssa emme tuolloin olleet vielä yhdessä ja miehen luottotiedot menivät meidän suhteemme aikana, kun mies otti vain liikaa lainaa autoon ja johonkin omiin juttuihinsa (emme asuneet tuolloin yhdessä)
En olisi koskaan uskonut elämäni päätyvän tähän jamaan. Sitä on vain niin saatanan tyhmä, eikä se enään auta murehtia.
Mitä teille muille luottotiedottomille kuuluu? Miten jaksatte päivästä toiseen? Jos täällä sattuisi muita meidän kaltaisia olemaan.
Kommentit (17)
Mulla meni myös juuri luottotiedot ja ulosotossa on paljon velkaa. Yritän päästä velkajärjestelyyn.
Itselläni meni yritys nurin ja jäin pankille velkaa. Maksusuunnitelman kk erä oli niin suuri etten pystynyt sitä maksamaan ja pankki kehotti että annan velan mennä perintään, koska perintätoimiston kanssa maksusuunnitelmaan saa mitä luultavimmin pienemmän erän. Sain pienemmän kk erän, mutta sekin oli useamman satasen silti, joten ei lohduttanut. Kiltisti kuitenkin makselin koska pelkäsin juuri luottotietojen menettämistä ja ulosottoa. Rahaa ei jäänyt yksinkertaisesti mihinkään ylimääräiseen ja kaikki kiva piti karsia elämästä. Kivalla tarkoitan lähinnä esim kahvilla käyntiä kaverin kanssa tai jotain muuta vastaavaa aktiviteettia.
Masennuin. En pystynyt tehdä enää mitään ja mietin vain kuolemaa, mietin pois pääsyä paskasta elämästäni. Nukuin ja nukuin vain, en käynyt suihkussa, en syönyt ja laihduin yli 10 kiloa. Sitten mies pakotti mut lääkärille. Lääkäri määräsi mulle pienimmän annoksen mielialalääkettä ja pari käyntiä psykiatrilla. Psykiatrista ei ollut oikein mitään apua, mutta lääkkeistä oli. Pääsinkin sitten aika nopeesti elämään kiinni.
Sitten se alkoi. Ne kulutusluotot ja pikalainat. Otin niitä salaa mieheltäni.
Voin henkisesti niin pahoin, että ainut asia josta sain nautintoa oli raha. Kuhan oli tonni tilillä niin sain aina mielenrauhan. Sain ostettua itselleni jotain kivaa, josta sain mielihyvää hetkeksi. Mulla oli selkee mania. Maksoin yritysvelkaa perinnälle takaisin lainarahoilla ja mulle jäi vielä jotain käteenkin. Olin sairas, en ollut oma itseni. Ajattelin vain rahaa, enkä niissä tiloissa osannut ajatella seurauksia. Jälkeenpäin tämä kuullostaa ihan hullulta, mutta hullu mä varmaan olin.
Olin ottanut muutamasta sadasta pariin tonniin vippejä varmaan kaikista mahdollisista paikoista, kunnes en enää saanut.
Oli aika herätä todellisuuteen. Soitin velkaneuvontaan ja ohjeena oli antaa mennä ulosottoon, koska ne pienetkin kk erät joita makselin firmoille takaisin kerrytti yhdessä niin suuren summan, että mulla ei ollut enää varaa.
Ulosotto oli helpotus. Tuntuu kuin olisi alkanut ihan uusi elämä. Ja ihan oikeasti parempi elämä. Mun ei tarvitse stressata mistään laskuista ja perinnöistä yms.
Olen nykyään todella järkevä rahan käyttäjä.
En osaa sanoa kaduttaako mua. Tietenkin mua ärsyttää ja mietityttää, että olenko oikeasti ollut niin tyhmä ja vietävissä. Ilmeisesti, mutta mä olin sairas. Se oli pakkomielle. Saatoin saada itkuraivarin, jos joku firma ei enää myöntänyt mulle luottoa ja jouduin etsimään uuden lainafirman. Ahdisti niin suunnattomasti, että välillä revin kirjaimellisesti tukkaa päästä.
Nyt vaan parempaa kohti! Onneksi mulle on mies ja muita läheisiä tukena, joten tällä hetkellä mulla on kaikki mitä tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikavippifirmojen uhreille pitäisi myöntää yleinen velka-armahdus ja firmat samalla kieltää. Se ei olisi keneltäkään pois, koska nuo firmat on täysiä huijareita ja koronkiskojia. Monen luottotiedottoman elämä sensijaan pelastuisi oikeisiin uomiinsa taas.
Masennus on kyllä vihoviimeinen tauti. Minultskin se on vienyt luottotiedot. Missä tämä näkyy. Minä en voi ostaa vakuutuksia, en saa puhelinliittymään ja yksi hyväpalkkainen työ meni ohi. Mulla on ihan ok palkka, mutta burnoutin ja masennuksen vuoksi raha-asiat menivät solmuun. Täysin oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menee:) tsemppiä kaikille! Oon kukauden päästä vapaa! Olin opiskelija ja jouduin omnettomuuteen, siitä parin vuoden saikut leikkauksineen. Olisi pitänyt olla noin 10 000e puskiri tallessa. Siitä selvisin, mutta tiukilla olin. Lähdin opiskelemaan opeksi ja rakastuin luokkakaveriini. Alkoi sadut ja tarinat, maksoin kämppää, ihan kaiken. Mues oli pistänyt haisemaan mun nimissä kunnolla ja jättänyt kaiken maksamatta. Mun vika, koska oli päässyt käsiksi sotuun ja tunnuksiin, olis pitänyt aina tyhjentää koko kone, kunmoli käyttänyt. Sain onneksi kaiken heti maksettua, kun tuli vihdoin kaikki tietoon. Koulusta olen ollut pari vuotta pois ja paiskinut niska limassa töitä, syö kyllä katsoa fb:ssa kun exä tekee gradua ymym. Noh. Tästäkin selviää.
Vierailija kirjoitti:
Pikavippifirmojen uhreille pitäisi myöntää yleinen velka-armahdus ja firmat samalla kieltää. Se ei olisi keneltäkään pois, koska nuo firmat on täysiä huijareita ja koronkiskojia. Monen luottotiedottoman elämä sensijaan pelastuisi oikeisiin uomiinsa taas.
Pikavippifirmojen toimintaa pitäisi vähintään rajoittaa tuntuvasti. Esim. tietokanta, jossa näkyisi se luottomäärä, mitä kullakin jo on ja määritelty raja, minkä verran yhdellä hlöllä voi vippejä olla. Näin luoton myöntäminen loppuisi jo ennen kuin ollaan liian pitkällä ja luottotiedot menneet.
"Uhreissa" valtaosa on niitä, jotka eivät vain hallitse rahankäyttöön. Kaikilla ei voi olla taustalla masennusta, ym. sairautta. Osa ei vaan osaa miettiä elämää yhtään eteenpäin ja kyllä heidän kuuluu kantaa vastuu omista hölmöilyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin menee. Toimeentulo riittää menoihin ja ruokiin. Hiemaan jää jopa säästöön ja pari kaljaakin uskaltaa silloin tällöin ostaa. En jaksa välittää enää niistä merkinnöistä, koska olen ihan onnellinen. Ne on vain sepustuksia papereilla. Ei niitä ole oikeasti edes olemassa.
Mä olin 20 vuotta luottotiedoton, kunnes sain ne kuntoon vihdoin. No sitten yhtäkkiä menikin työt ja jäin velkaa ja Kelan päivärahoille. Nyt pidän huolen, että luotot eivät mene, vaikka ei jäisi rahaa ruokaan. Töitä etsin joka päivä, mutta ei ole vielä tärpännyt.
Luottotietojen menetys ei ole vain se asia, vaan kaikki kasvavat korkoa sellaisiin summiin, ettei niitä tavispalkoilla maksele ikinä pois. Mullakin oli yritys joskus ja siitä se alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntoa pitäs alkaa ettimään, kun nykyinen menee myyntiin, olen siis vuokralla. Ahdistaa kauheana että miten löydän asunnon, vaikka vuokrat olenkin aina ajallaan maksanut, niin ei se tunnu kovin auttavan, jos luottotiedot on menneet niin harva vuokraa sellaiselle vaikka mitään vuokrarästejä ei koskaan olisi ollutkaan.
Haluaisin jonkun pienen mummonmökin, mutta pahimmassa tapauksessa joudun hakemaan asuntoa kaupungilta, jotain rivaria :( Jos en yksityiseltä saa vuokrattua.
Että täällä myös yksi ulosotto velkainen :(
Ihan samanlainen tarina täällä. Olin aina ollut kiltti "kympin tyttö", niin raha-asiat kuin muutkin jutut hoidin kunnialla. Sitten elämässä tulikin vastaan kaikenlaisia kolhuja, joista viimeisin niitti oli ensimmäinen seurustelusuhteeni, jossa oli henkistä väkivaltaa ja lopulta mies raiskasi minut kahdesti, ennen kuin tajusin lähteä. Sen jälkeen romahdinkin aivan täysin. Olin useamman kuukauden kirjaimellisesti sängyn pohjalla pystymättä mihinkään. Sieltä kun aloin vähitellen nousta, niin alkoikin pikavippien otto. Joku kirjoitti ettei ollut oma itsensä, sama juttu minullakin. Otin jatkuvasti vippejä ja ostelin kaikkea kivaa, vaatteita, meikkejä, sisustusjuttuja ja muita turhuuksia. Olen köyhästä perheestä ja olin tuolloin opiskelija, joten toimeentulo oli aina tosi tiukilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun minulla oli oikeasti rahaa käytössä ja oli aivan ihmeellistä, kun tilillä saattoi olla useampi satanen ylimääräistä. Se toi päihtymyksenkaltaisen ilon tunteen. Mikään muu ei oikestaan silloin kiinnostanutkaan kuin tavaran ostelu.
Hommaan tuli tietenkin stoppi, kun en pystynyt maksamaan vippejä takaisin ja luottotiedot menivät. Tästä on nyt viisi vuotta aikaa. Olen opiskellut silloin tällöin, mutta opintosuorituksia ei ole juuri kertynyt. Masennuslääkkeistä on kokeiltu kirjaimellisesti kaikki mahdolliset ja psykoterapia käyty, mutta juuri on meneillään uusi keskivaikea masennuskausi. Hoitoani ollaan nyt siirtämässä muualle, joten toivottavasti siitä on jotakin apua. Olen toimeentulotuella, joten ulosottovelkoja en ole vielä pystynyt maksamaan. Se on tietenkin yksi suuri taakka niskassa, kun yritän suunnitella tulevaisuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jo kirjoittaneille elämästänne :) Näitä on mielenkiintoista lukea. Lisää saa kirjoittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin menee. Miehellä onneksi luottotiedot kunnossa.
up