Lue keskustelun säännöt.
Kiitos KIKY - sain puoli tuntia viikossa lisää vapaa-aikaa
28.02.2017 |
Leimaan kerran viikossa itseni töihin "työasia sisään" puoli tuntia myöhemmin tai "työasia ulos" aikaisemmin. Ja kylä kilpailukyky nousee! Kiitos Sipilä, voit pitää tunkkisi.
Kommentit (51)
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi kenenkään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
*korjaus
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
gu kirjoitti:
Sillä se Suomi nousuun kun istumalakkoillaan. Miten pitkään luulette, että Suomi voi elää velaksi? Miten kauan luulette, että yrittäjät jaksavat maksella veroja?
Mitäpä luulet kuinka esimerkiksi asiantuntijatyössä kuuden minuutin työajan lisäys nostaa todellista tehokkuutta? Ei pätkääkään, voin kertoa.
gu kirjoitti:
Sillä se Suomi nousuun kun istumalakkoillaan. Miten pitkään luulette, että Suomi voi elää velaksi? Miten kauan luulette, että yrittäjät jaksavat maksella veroja?
Istumalakko on tilanne, jossa ollaan työpaikalla, mutta ei tehdä töitä. Nythän ei ole kyse ollenkaan tästä. Nyt ollaan työpaikalla ja tehdään töitä, mutta ei yhtään pidempään kuin työajan verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikat vähenee kikyn vuoksi. Toisinpäin lisäisi kilpailukykyä. Jos ois vaikka tehty joustavaksi pienten lasten vanhempien lyhempi työaika, niin silläkin taas joku toinen työllistyisi. Noi on lapsille pitkiä minuutteja olla pidempään hoidossa.
Tietääkö kukaan vähennetäänkö joka päivä kuusi minuuttia työajasta, jos ei ole kiinteällä tuntisopimuksella töissä vaan sijaistaa välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gu kirjoitti:
Sillä se Suomi nousuun kun istumalakkoillaan. Miten pitkään luulette, että Suomi voi elää velaksi? Miten kauan luulette, että yrittäjät jaksavat maksella veroja?
Yrittäjällä on kuitenkin ollut täysi vapaus päättää, ottaako omassa yrityksessään käyttöön 6 minuutin työajan pidennyksen vai ei. On yrityksiä, joissa sitä ei otettu. Yrityksiä, joissa työntekijät tekevät edelleenkin ilmaista työtä aivan kuten aiemminkin. Ja on yrityksiä, joissa tuo otettiin käyttöön ja työntekijät noudattavat työnantajan määräämiä työaikoja eivätkä tee enää ilmaiseksi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sitä kikytetään eri työpaikoilla. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Jos lyhennys olisi vapaaehtoinen, työpaikalla saattaisi olla vain yksi, joka haluaa tehdä kuusituntista työpäivää. Kuka ne puuttuvat 2 tuntia tekee? Muut työntekijät ylitöinä? Mä olen aikoinaan tehnyt lyhennettyä ja pomo sanoi heti alkuun, että siihen kahteen tuntiin ei tulla palkkaamaan ketään eikä myöskään siirtämään niitä töitäni muille. Joten tein saman määrän töitä kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Jos lyhennys olisi vapaaehtoinen, työpaikalla saattaisi olla vain yksi, joka haluaa tehdä kuusituntista työpäivää. Kuka ne puuttuvat 2 tuntia tekee? Muut työntekijät ylitöinä? Mä olen aikoinaan tehnyt lyhennettyä ja pomo sanoi heti alkuun, että siihen kahteen tuntiin ei tulla palkkaamaan ketään eikä myöskään siirtämään niitä töitäni muille. Joten tein saman määrän töitä kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.
Eikö tuossa lainaamassasi viestissä juuri mainittu että työpäivän lyhennys ei sovi kaikille? Miksi sitten pitää erikseen keksiä sellainen tapaus missä se ei toimi? Jos keksit miksi se ei toimi yhdessäkään paikassa niin sittenhän se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Jos lyhennys olisi vapaaehtoinen, työpaikalla saattaisi olla vain yksi, joka haluaa tehdä kuusituntista työpäivää. Kuka ne puuttuvat 2 tuntia tekee? Muut työntekijät ylitöinä? Mä olen aikoinaan tehnyt lyhennettyä ja pomo sanoi heti alkuun, että siihen kahteen tuntiin ei tulla palkkaamaan ketään eikä myöskään siirtämään niitä töitäni muille. Joten tein saman määrän töitä kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.
Eikö tuossa lainaamassasi viestissä juuri mainittu että työpäivän lyhennys ei sovi kaikille? Miksi sitten pitää erikseen keksiä sellainen tapaus missä se ei toimi? Jos keksit miksi se ei toimi yhdessäkään paikassa niin sittenhän se on eri asia.
Kommentoin vain sitä, että jos lyhennys on vapaaehtoinen, niin se ei välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu sille yhdelle ainoalle vapaaehtoiselle, joka joutuu kuitenkin tekemään kahdeksan tunnin työt pienemmällä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä istun tietokoneeni äärellä sen 6 min joka aamu kahvia juoden ja facebookia lukien. Suomi nousuun!! :-D
On tämä kyllä niin turhaa ja älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh?
AP:n työpaikalla on liukuva työaika ja todennäköisesti työpäivän alkamisen oletusajankohtana esim. klo 8.00. Kun ap tulekin töihin klo 8.30 (koska hänellä on liukuva työaika), hänellä on kaksi vaihtoehtoa: voi leimata itsensä normaalisti sisään työpaikalle, jolloin jolloin työajanvalvonta laskee päivän töiden alkaneen klo 8.30, tai leimata "työasia sisään" joka tarkoittaa sitä että ap on tehnyt 8.00-8.30 töitä vaikka ei ole ollutkaan toimistolla. AP on esimerkiksi tavannut asiakkaan, käynyt ostamassa kahvihuoneeseen pulla ja kahvia tms. sen ensimmäisen puolen tunnin ajan. Ap voi tietysti leimata "työasia sisään" vaikka ei olisikaan ollut työasioilla. Riippuu varmasti työpaikasta miten tarkkaan näitä leimauksia syynätään.
Erittäin hyvä valaisu ja sangen harvinainen tällä palstalla. Täällä tehdään erittäin paljon aloituksia, joissa oletetaan kaikkien tietävän, kun aloittajalle itselleen aihe on selvää pässinlihaa, vaikka todellisuudessa enemmistöllä ei ole hajuakaan mistä puhutaan.
Minä en ole tehnyt sekuntiakaan liukuvaa työaikaa ja kellokorttihommia ylipäätään viimeksi joskus 30 vuotta sitten. Minulle tuo kaikki oli täyttä hepreaa, ennen tuota lainaamani viestin informaatiota.
Nuo liukuvat työajat koskevat pääasiassa korkeammin koulutettuja, harvoin meitä tavan duunareita ja me tavan duunarit taidetaan edelleenkin olla se kaikkein suurin joskin jatkuvasti pienenevä joukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Jos lyhennys olisi vapaaehtoinen, työpaikalla saattaisi olla vain yksi, joka haluaa tehdä kuusituntista työpäivää. Kuka ne puuttuvat 2 tuntia tekee? Muut työntekijät ylitöinä? Mä olen aikoinaan tehnyt lyhennettyä ja pomo sanoi heti alkuun, että siihen kahteen tuntiin ei tulla palkkaamaan ketään eikä myöskään siirtämään niitä töitäni muille. Joten tein saman määrän töitä kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.
Eikö tuossa lainaamassasi viestissä juuri mainittu että työpäivän lyhennys ei sovi kaikille? Miksi sitten pitää erikseen keksiä sellainen tapaus missä se ei toimi? Jos keksit miksi se ei toimi yhdessäkään paikassa niin sittenhän se on eri asia.
Kommentoin vain sitä, että jos lyhennys on vapaaehtoinen, niin se ei välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu sille yhdelle ainoalle vapaaehtoiselle, joka joutuu kuitenkin tekemään kahdeksan tunnin työt pienemmällä palkalla.
Juu nimenomaan vapaaehtoinen ja ei tietty sovi kaikille. Mutta myös niin, että kolmen henkilön palkkaaminen kahden sijasta olisi työnantajalle edullisempaa.
Ystäväni työpaikalla on kymmeniä toimihenkilöitä ja jo pitkään (yli 30 vuotta) töitä tehneitä. Lapset aikuisia, hyvä taloudellinen tilanne ym. Vaihtaisivat mielellään osan palkastaan vapaa-aikaan. Ja oven takana odottamassa liuta hakijoita, jotka tulisivat mielellään töihin firmaan, mutta kaiken vyön kiristämisen vuoksi firma palkkaa nihkeästi uusia. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa voi kuuden tunnin työaika toimia hyvin.
t. alkuperäinen ehdottaja
Kikyn pitäisi olla sitä, että työpäivää olisi lyhennetty kuuteen tuntiin. Se olisi lisännyt työvoimaa, ei tämä puoli tuntia viikossa lisää -systeemi. Ihmisillä olisi enemmän aikaa ja siten työhyvinvointia, olisi aikaa tuhlata sitä pientä palkkaa eikä aina kitua siellä töissä.
Tampereen kaupunki on mennyt vielä pidemmälle työajan pidennyksissä. Puolen tunnin kiky-lisäyksen lisäksi tulee ylimääräiset 2,5 tuntia lisää työajan pidennystä viikossa, kun ruokatauot muutetaan palkattomaksi ajaksi.
Miettikää, tekisittekö mielellänne 3 tuntia lisätyötä viikossa palkatta. Tuskin tämä ainakaan lisää työmotivaatiota.
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/490172-kova-vaanto-tyoajalla-syom…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis.. Tämä on ihan hullu yhtälö: työssäkäyvät ovat stressaantuneita pitkistä kiireisistä työpäivistä ja siitä kärsii myös perhe-elämä/harrastukset/ystävyyssuhteet jne. Ja toinen puolisko taas stressaantunut, kun työtä ei löydy.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ei voitaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää? Tanskassa toiminut hienosti. Vaikka vapaaehtoisilla, aika monella on sellainen taloudellinen tilanne, että haluaisivat rahan sijaan enemmän vapaa-aikaa, mutta eivät kuitenkaan kokonaan pois työelämästä. Yrityksen kannalta asian voisi hoitaa niin, että yrittäjälle ei tule lisäkustannuksia, jos esim. työllistää kolme henkilöä entisen kahden sijaan.
Yhteiskunnan kannalta yksi työttömyysturvaa saaja siirtyisi saamapuolelta antajapuolelle. Plus mikä henkinen hyvinvointi siitä seuraisi. Ja tosiaan halukkaita varmasti löytyy töihin ja työaikaa lyhentämään eli ei tarvitsisi ketään pakolla siihen ryhtyä.
Perheellisillä olisi enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen, perheettömillä harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ja sitä henkistä hyvinvointia ei edes voi rahassa mitata.
Kuuden tunnin työpäivä ei sovi kaikille aloille ja kaikkiin työtehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä usein jokaisella on oma erityisosaamisensa eikä ole mahdollista saada sellaista työntekijää, jolla olisi näiden kaikkien työntekijöiden erityisosaaminen ja joka siten pystyisi tekemään heidän kaikkien töitä. Lisäksi työn luonne voi olla sellainen, että toinen ei pysty jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Esimerkiksi minä käyn asiakkaan kanssa sopimassa, mitä tehdään. Jos joku muu kuin minä tekisi sovitun asian, pitäisi hänenkin olla mukana palaverissa tai minun pitäisi pitää hänen kanssaan palaveri, jossa kertoisin, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Nyt riittää, että minä käyn palaverissa ja teen sovitun asian.
Varmasti totta. Mutta löytyy takuulla kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa kuuden tunnin työpäivä olisi ihan ok. Ja vapaaehtoisuuteen perustuen tietysti, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta lyhentää työpäivää, mutta monilla on.
Jos lyhennys olisi vapaaehtoinen, työpaikalla saattaisi olla vain yksi, joka haluaa tehdä kuusituntista työpäivää. Kuka ne puuttuvat 2 tuntia tekee? Muut työntekijät ylitöinä? Mä olen aikoinaan tehnyt lyhennettyä ja pomo sanoi heti alkuun, että siihen kahteen tuntiin ei tulla palkkaamaan ketään eikä myöskään siirtämään niitä töitäni muille. Joten tein saman määrän töitä kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.
Eikö tuossa lainaamassasi viestissä juuri mainittu että työpäivän lyhennys ei sovi kaikille? Miksi sitten pitää erikseen keksiä sellainen tapaus missä se ei toimi? Jos keksit miksi se ei toimi yhdessäkään paikassa niin sittenhän se on eri asia.
Kommentoin vain sitä, että jos lyhennys on vapaaehtoinen, niin se ei välttämättä ole mikään hyvä ratkaisu sille yhdelle ainoalle vapaaehtoiselle, joka joutuu kuitenkin tekemään kahdeksan tunnin työt pienemmällä palkalla.
Juu nimenomaan vapaaehtoinen ja ei tietty sovi kaikille. Mutta myös niin, että kolmen henkilön palkkaaminen kahden sijasta olisi työnantajalle edullisempaa.
Ystäväni työpaikalla on kymmeniä toimihenkilöitä ja jo pitkään (yli 30 vuotta) töitä tehneitä. Lapset aikuisia, hyvä taloudellinen tilanne ym. Vaihtaisivat mielellään osan palkastaan vapaa-aikaan. Ja oven takana odottamassa liuta hakijoita, jotka tulisivat mielellään töihin firmaan, mutta kaiken vyön kiristämisen vuoksi firma palkkaa nihkeästi uusia. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa voi kuuden tunnin työaika toimia hyvin.
t. alkuperäinen ehdottaja
Ongelma onkin juuri tuossa lihavoimassasi kohdassa.
Juu näin se menee, jos ennen tulin töihin 5 min aikaisemmin, laitoin työpisteen kuntoon ja jos työpuhelin soi, vastasin, eikä olisi tullut mieleenkään ajatella, että tämähän on ylityötä. Tai jos meni toisesta päästä vähän pitkäksi, niin ei sitä minnekään kirjattu. Ajateltiin, että no joku päivä voin olla kahvilla 5 min ylimääräistä tai yleensä ei sitäkään. Nythän se 6 minuuttia tulee jo aamulla siinä kun laittaa työpisteen kuntoon ja vastaa ekaan puheluun. Nyt se vaan on työaikaa ja se mikä tulee työpäivän päätteeksi on korvattavaa ylityötä.