Väsynyt äiti, onko muita ? Minkä ikäisiä lapsia?

Enemmän unta ja vähemmän somea ja av:tä. Kyllä se siitä.

Onhan meitä.

Taapero ikä on hankala kun on uhmaa.

Nosto

Olen väsynyt.  Ja vanhemmuus ahdistaa.

Olen jo aikuisen tyttären äiti,  lapsi on muuttanut jo aikoja sitten omilleen. Luulisi, että tämä olisi elämäni parasta aikaa: laudaturlapsi maailmalla, itsellä omaa aikaa. 

No, nyt mennään taas ja lujaa kohti syömättömyyttä, oi tätä anoreksian maailmanpyörää! Tyttö on taas laiha, mustat silmänaluset, masentunut ja uneton. 

Haluaisin koko ajan soittaa, haluaisin, että hän olisi täällä, että tietäisin tilanteen! Haluaisin tietää, milloin on se tilanne, jolloin on pakko taas lähteä sairaalaan. Mielisairaalaan. 

Juuri tänään ajattelin, että en silloin lasten ollessa pieniä kuitenkaan lopulta aavistanut, että äitiys olisi näin raskasta.  Viimeiset kymmenen vuotta on ollut tätä helvettiä. On ollut pakko myöntää, että lapsi ei vastannut odotuksiani. Ja muistan, että tuoreena äitinä ajattelin ja tiedostin, että elämä voi tuoda ongelmia lapsen kanssa, mutta en tiennyt, että tämä voi olla tunnetasolla näin raskasta vielä tässä iässä. 

Jotkut vanhemmat kai voittavat lapsilotossa: lapset voivat olla ylpeyden aihe, ja kaikki sujuu, on aina sujunut. Mutta eivät kaikki. 

Viime viikot ovat olleet minulle raskaita. Sydän on hakannut, ahdistaa, pelottaa. Tekisi niin mieli auttaa, mutta en voi. En voi olla vahtimassa melkein kolmekymppistä naista, vaikka haluaisin ja haluan. Enkä koskaan lopeta haluamasta.  

Mutta ap: et ole yksin, kyllä se pikkulapsivaihekin oli raskas. Ymmärrän sinua.

Minäkin juoksin lasteni (on siis kaksi) kanssa lasten- ja nuorten psykiatrian poliklinikat ja osastotkin. Hitto se oli raskasta, mutta rakastin lapsia niin paljon. Itkin ja rakastin. Olin aivan puhki ja poikki. Ja olen edelleen.

Melkein tekisi mieli neuvoa nuoria naisia, että älkää tehkö lapsia. Omiani en kadu, mutta huomattavasti helpompi elämä olisi ollut. 

Paras elämäniloinen kirjoitus lopuksi. Joskus äitinä hyvä päästää irti, laskea vastuuta muille, ammattilaiset yms. Viettää lomaa asioista, käydä kaukana, nähdä asiat kauempaa.. sitten taas jaksaa..

Mulla 6- ja kohta 8-vuotias. Nuoremmalla on uhma kestänyt jo toista vuotta, ja vanhemmalla on tuntunut olevan uhmaikä koko ajan. Niin yritän nyt sitten nähdä tässä jotain kehittymisen aihetta, vaikken ymmärrä miksi mun taidoilla on suotu näin hankalia muksuja.