Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lapsesta asti ahdistunu aina kun joku poika/mies on ollut ihastunut minuun. Mistä se voi johtua?
25.02.2017 |
Jo alle kouluiässä eräs poika oli ihastunut minuun ja muistan kuinka menin ahdistuksissani piiloon sängyn alle kun hän tuli käymään.
Koulussa ala-asteella yksi poika jahtasi ja yritti pussata välitunnilla, opettajat vain nauroivat ja minä pidättelin itkua koko päivän ja pelkäsin mennä kouluun.
Sama jatkui yläasteella ja lukiossa, joissa kukaan ei sentään jahdannut ja yrittänyt pussata väkisin. Aikuisiällä sama ralli jatkuu, työpaikalla ym. yritetään iskeä ja pyydetään treffeille ja minä vain ahdistun ja oksettaa koko ajatuskin.
Mistä tää voisi johtua?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kuvailit juuri minut. Sietämätön ahdistus kun ei tiedä miten nopeiten pääsisi pois tilanteesta.
Voi ei:( Ootko ikinä seurustellut? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Etenki mitä miellyttävämpi mies on sitä enemmän ahdistun. Eli koskaan en saa sitä, jonka oikeasti haluaisin, koska ajan sellaiset aina pois paskalla käyttäytymisellä
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Etenki mitä miellyttävämpi mies on sitä enemmän ahdistun. Eli koskaan en saa sitä, jonka oikeasti haluaisin, koska ajan sellaiset aina pois paskalla käyttäytymisellä
ja tavallaan myös se kontrollin menetys ahdistaa tilanteessa. Se että joku lähestyy minua, ei ole minun kontrollissani. Ja sitten ahdistun. Toisin päin on helpompaa. Aina siihen asti kun itse osoitan toiselle mielenkiintoani, pysyn järkevänä. Mutta jos yhtäkkiä saankin vastakaikua peräännyn ihan paniikissa.
Mulla kans sama, menen ihan puihin jos edes epäilen että joku osoittaa kiinnostusta. Ja lesbo en kyllä ole, olen siis ihan teinistä saakka halunnut normaalin perinteisen parisuhteen ja liudan lapsia, jokunen miessuhdekin on matkan varrella elämään mahtunut myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaali ja aromantikko?
Ei mun kohdalla ainakaan, ne muutamat miessuhteet kun on ollut niin olen ollut jopa halukkaampi kuin mies. #6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tuollainen. Tajusin olevani lesbo/biseksuaali joskus parikymppisenä. Kiinnostuin kyllä miehistä, mutta jos sain haluamani niin ahdistuin valtavasti. Suudelmat miesten kanssa olivat TODELLA ahdistavia ja seurusteluun asti nyt ei päässyt millään.
Sinun tapauksessasi voi kyllä olla kyse ihan mistä tahansa. Ahdistaako sama mies sinua jos hän on sinusta kiinnostunut ystävämielessä vai iskeekö ahdistus ainoastaan seksuaalisesta kiinnostuksesta?
En tosiaan tiedä mistä tuo johtuu... mutta itellä aivan samalaista ja ollut aivan lapsesta asti samalla tavalla kuin aloittajalla. Olen itse kyllä ihastunut joitakin kertoja ja nautin siitä kujeilusta mitä silloin harrastan. Mutta aina jos toinen osapuoli alkaa osoittaa kiinnostustaan niin pakenen aivan paniikissa ja vetäydyn tilanteesta. Samoin jos jossain tilaisuudessa/paikassa/jossain joku mies lähestyy minua ja selvästi flirttailee (tai välillä on vain mukava) niin en osaa muuta kuin änkyttää ja mietin pakoreittiä. :( Seurustelin kerran teininä pari viikkoa vahingossa, kun en osannut sanoa ei hyvälle silloiselle kaverille... Mitään vakavia suhteita ei ole ollut, olen reilusti yli parikymppinen nyt enkä voi koskaan kuvitella että mulla olisi perhe tai edes kumppani. Kaverit alkaa olla jo naimisissa ja saaneet lapsia ja itse en osaa edes puhua kiinnostavan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Mikä tässä on mennyt pieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen. Tajusin olevani lesbo/biseksuaali joskus parikymppisenä. Kiinnostuin kyllä miehistä, mutta jos sain haluamani niin ahdistuin valtavasti. Suudelmat miesten kanssa olivat TODELLA ahdistavia ja seurusteluun asti nyt ei päässyt millään.
Sinun tapauksessasi voi kyllä olla kyse ihan mistä tahansa. Ahdistaako sama mies sinua jos hän on sinusta kiinnostunut ystävämielessä vai iskeekö ahdistus ainoastaan seksuaalisesta kiinnostuksesta?
No minä en kyllä ole lesbo. Pidän miehen kanssa suutelemisesta. Mä uskon et taustalla on jonkinlainen huono itsetunto. Että en usko että kukaan ihana mies voisi minusta koskaan oikeasti tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen. Tajusin olevani lesbo/biseksuaali joskus parikymppisenä. Kiinnostuin kyllä miehistä, mutta jos sain haluamani niin ahdistuin valtavasti. Suudelmat miesten kanssa olivat TODELLA ahdistavia ja seurusteluun asti nyt ei päässyt millään.
Sinun tapauksessasi voi kyllä olla kyse ihan mistä tahansa. Ahdistaako sama mies sinua jos hän on sinusta kiinnostunut ystävämielessä vai iskeekö ahdistus ainoastaan seksuaalisesta kiinnostuksesta?
No minä en kyllä ole lesbo. Pidän miehen kanssa suutelemisesta. Mä uskon et taustalla on jonkinlainen huono itsetunto. Että en usko että kukaan ihana mies voisi minusta koskaan oikeasti tykätä.
Olen ehkä liikaa kuunnellut nuorena miesten arvosteluja naisten ulkonäöstä. Jotkut ääliöt kun löytää kaunottaristakin kritisoitavaa. Miksi ne siis minussa näkisi koskaan mitään kaunista tai puoleensa vetävää.
Tuo ahdisteleva pikku nilviäinen ei ollut ihastunut vaan... no, ahdisteleva pikku nilviäinen. Onko tuo ainoa tilanne missä tuollaista kävi? Jos olet oppinut jo pienestä pitäen siihen että poikien "ihastumiset" on käsiksi käymistä ja ahdistelua eikä aikuisetkaan puuttuneet siihen, niin ei ihme että ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä ei inhottaisi ahdistelu? Tuo opettajien puuttumattomuus on oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen. Tajusin olevani lesbo/biseksuaali joskus parikymppisenä. Kiinnostuin kyllä miehistä, mutta jos sain haluamani niin ahdistuin valtavasti. Suudelmat miesten kanssa olivat TODELLA ahdistavia ja seurusteluun asti nyt ei päässyt millään.
Sinun tapauksessasi voi kyllä olla kyse ihan mistä tahansa. Ahdistaako sama mies sinua jos hän on sinusta kiinnostunut ystävämielessä vai iskeekö ahdistus ainoastaan seksuaalisesta kiinnostuksesta?
No minä en kyllä ole lesbo. Pidän miehen kanssa suutelemisesta. Mä uskon et taustalla on jonkinlainen huono itsetunto. Että en usko että kukaan ihana mies voisi minusta koskaan oikeasti tykätä.
Oletko sä kiinnostunut noista miehistä, joiden kiinnostuksesta ahdistut? Itse nimittäin ahdistun ihan kenen tahansa huomionosoituksista jos en ole hänestä sillä tavalla viehättynyt.
Ihan normaalia tuo on. Itsekin olen tuollainen. Se auttaa, jos saa rauhassa ajan kanssa tutustua ja tottua toiseen eli edetä hitaasti. Oman kokemukseni mukaan jopa suurin osa ihmisistä on juuri tällaisia. Mutta kun nykyään mediassa ym. luodaan kuva, että suhteiden pitää olla heti tosi kiihkeitä ja edetä nopeasti, niin sitten ihmetellään että mikä on vikana kun itselle tällaiset asiat ovat arkoja ja pelottavia. Joskus on ihanaa kuunnella vanhojen naisten (20-30-l. syntyneiden) puheita, kun heille on selvää että nuoruuden rakkausjuttuihin liittyy tietynlaista herkkyyttä. Nykyään tällaista luonnollista arkailua tms. pidetään outona ja naurettavana, kun kaikkien pitäisi olla niin kuin jostain Cosmopolitanista tai Sinkkuelämää-sarjasta.
Itsekään en pidä huomionosoituksista jos en satu pitämään miehestä jolta ne tulevat. Jotenkin niin noloa kun pitää saada jollakin keinolla saada mies ymmärtämään että välillämme ei tule olemaan minkäänlaista suhdetta saati sitten lähempää kanssakäymistä.
Saa kai mies kommentoida tähän (lupaan ettei ole miehekäs kommentti). Olen aina ihastunut naisiin ja ollut parissa pitkässä suhteessa. Silti sekä nuorena että nyt uusiosinkkuna on mahdotonta uskoa, että riittäisin naiselle. Yhden sekunnin tuntuu hyvältä, kun joku tykkää, ja sitten vain ahdistaa. En vain ole tarpeeksi hyvä, syitä on enemmän kuin jaksan luetella, niin mieluummin pidän etäisyyttä kuin menen arvosteltavaksi.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mutta kuvailit juuri minut. Sietämätön ahdistus kun ei tiedä miten nopeiten pääsisi pois tilanteesta.