Lue keskustelun säännöt.
Mies soittaa (terveille) vanhemmilleen neljä kertaa päivässä
Lady D
25.02.2017 |
Auttakaa ymmärtämään mitä liikkuu nelikymppisen perheenisän päässä kun vanhemmille pitää raportoida jatkuvasti kaikki. Aina ollut tuollainen, periaatteessa siis mun ei pitäisi valittaa kun tiesin mihin ryhdyin. Rakkauden ensihuumassakin me seurusteltiin vanhempien kanssa päivittäin jos en jonain päivänä kieltäytynyt miehen ehdotuksista soittaa vanhemmille ja ehdottaa jotain tekemistä.
Jotenkin luulin että omat lapset muuttaisivat tilannetta, kun ei luulisi ettei olisi edes aikaa tuollaiseen yhteydenpitoon, mutta mies on terveyssyistä vapautettu lähes kaikista kotitöistä ja lastenhoidon ruljansseista, niin on sitten kai aikaa omille vanhemmilleen.
Olen aina huomannut että puhelimet käy kuumina vähintään kerran päivässä kun joskus olen iltapäivällä hänen vanhemmilleen yrittänyt kertoa jostain aamupäivän tapahtumasta, mutta nämähän ovat jo asiasta kuulleet. Tänään lapsi toi miehen puhelimen kun halusi pelata ja puhelutietojen ollessa auki huomasin että mies on soitellut vanhemmilleen keskimäärin neljää kertaa päivässä JOKA päivä. Onko tää ihan normaalia??
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan; anoppi on ylpeä siitä ettei hänen pojallaan ole ollut murtosikää?
Meillä nimittäin näin...
Voi kohtalotoveri! Kyllä, joku itsenäistymisprosessi on selvästi jäänyt käymättä läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kukapa tuota normaalia on määrittämään, mutta olisi tuollainen kyllä ollut itselle äärimmäinen turn-off.
Ehkä kannattaa nyt kun lapsetkin on tehty, miettiä haittaako asia konkreettisesti elämäänne ja toimia sitten sen mukaan.
Ongelmallisempaa mun mielestä olisi, jos miehen vanhemmat soittelisivat teille sen neljä kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
No kukapa tuota normaalia on määrittämään, mutta olisi tuollainen kyllä ollut itselle äärimmäinen turn-off.
Ehkä kannattaa nyt kun lapsetkin on tehty, miettiä haittaako asia konkreettisesti elämäänne ja toimia sitten sen mukaan.
Ongelmallisempaa mun mielestä olisi, jos miehen vanhemmat soittelisivat teille sen neljä kertaa päivässä.
No soittaahan ne jos ei mitään kuulu.
Onkohan lady d mun miehen veljen vaimo:)
T, eka vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kukapa tuota normaalia on määrittämään, mutta olisi tuollainen kyllä ollut itselle äärimmäinen turn-off.
Ehkä kannattaa nyt kun lapsetkin on tehty, miettiä haittaako asia konkreettisesti elämäänne ja toimia sitten sen mukaan.
Ongelmallisempaa mun mielestä olisi, jos miehen vanhemmat soittelisivat teille sen neljä kertaa päivässä.
No soittaahan ne jos ei mitään kuulu.
Onkohan lady d mun miehen veljen vaimo:)
T, eka vastaaja
Huh en jaksaisi. Jotenkin koen tosi ahdistavaksi sen, että pitäisi olla aikuisena ihmisenä jotenkin tilivelvollinen elämästään kellekään.
-se jota lainasit
Niinpä, ehkä tuo ei konkreettisesti haittaa muuten kuin oman otsasuonen jumalattomana pullistumisena kun miehestä ei ole omaksi sielinkumppaniksi. Ehkä tässä ei lähdetä lapsilta viemään perhettä, kun meillä on aina todella ihanaa silloin kun miehen vanhemmat ovat matkoilla tai itse ei olla kotisilla. Harmi vaan että sitä tapahtuu liian harvoin.
Tuntuu että itse tekee perheen eteen kaiken ja mies elää jotain huoletonta teinielämää.
Ei kai ole mitään toivoa että mies tuosta koskaan "paranisi". Kristallipallosta näkyy vain aika synkeä kuva. Hoidan varmaan lapset ja talon tässä yksikseni väsyneenä parikymmentä vuotta. Sitten tulen kuluneeksi vihaiseksi vanhaksi akaksi, jonka mies sitten joskus jättää jonkun nuoremman ymmärtäjän tieltä ja kertoo kuinka oma vaimo vaan valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kukapa tuota normaalia on määrittämään, mutta olisi tuollainen kyllä ollut itselle äärimmäinen turn-off.
Ehkä kannattaa nyt kun lapsetkin on tehty, miettiä haittaako asia konkreettisesti elämäänne ja toimia sitten sen mukaan.
Ongelmallisempaa mun mielestä olisi, jos miehen vanhemmat soittelisivat teille sen neljä kertaa päivässä.
No soittaahan ne jos ei mitään kuulu.
Onkohan lady d mun miehen veljen vaimo:)
T, eka vastaaja
Huh en jaksaisi. Jotenkin koen tosi ahdistavaksi sen, että pitäisi olla aikuisena ihmisenä jotenkin tilivelvollinen elämästään kellekään.
-se jota lainasit
Näinpä. Haaveena olisi, että voisimme joskus olla 2 vrk vaikka mökillä niin ettei appivanhemmat tietäisi sitä.
Ed
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kukapa tuota normaalia on määrittämään, mutta olisi tuollainen kyllä ollut itselle äärimmäinen turn-off.
Ehkä kannattaa nyt kun lapsetkin on tehty, miettiä haittaako asia konkreettisesti elämäänne ja toimia sitten sen mukaan.
Ongelmallisempaa mun mielestä olisi, jos miehen vanhemmat soittelisivat teille sen neljä kertaa päivässä.
No soittaahan ne jos ei mitään kuulu.
Onkohan lady d mun miehen veljen vaimo:)
T, eka vastaaja
Jännä juttu, mutta miehen veli ei ole yhtään samaa maata. Voi jopa joskus sanoa jotain vanhempiaan vastaan (wow!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se haittaa esimerkiksi niin että voisi käyttää aikaa
tämän meidän kakkosperheen kanssa. Ja päätöksiä tehdessä vanhempien sana painaa enemmän kuin vaimon. Ja vaimoa ei sytytä tuo vanhemmille alistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitä tuo muka haittaa??
Sinua ei haittaa elämässäsi täydellinen itsenäisyyden ja yksityisyyden puute? Voihan sitä olla läheinen vanhempiensa kanssa, mutta asetelma muuttuu todella oudoksi, jos suhde on noin tiivis siinäkin vaiheessa, kun kuviossa on mukana myös lapsen puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä tuo muka haittaa??
Sinua ei haittaa elämässäsi täydellinen itsenäisyyden ja yksityisyyden puute? Voihan sitä olla läheinen vanhempiensa kanssa, mutta asetelma muuttuu todella oudoksi, jos suhde on noin tiivis siinäkin vaiheessa, kun kuviossa on mukana myös lapsen puoliso.
KIITOS! Että edes joku ymmärtää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tällaisen tyttären, joka soittaa äidilleen useita kertoja päivässä. Äiti on lähinnä väsynyt näihin puheluihin, mutta ei raaski kieltääkään, kun joskus tulevaisuudessa soitot voivat olla tarpeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh. En ymmärrä sitäkään, kun kaverini soittaa kerran päiväasä äidilleen ja samoin äiti takaisin. Itse en soita äidille kuin asiasta ja sitä tapahtuu ehkä kerran kuussa. Toki nähdään pari kertaa viikossa, kun asutaan 4 km etäisyydellä toisistamme.
Kuulostaa vähän mun mieheltä... :D
Soittelevat päivittäin vanhempiensa kanssa. Ja miehellä ollut myös aina tosi tiivis suhde vanhempiin, on ainoa lapsi, eikä ollut mitään hankalaa murrosikää. On aina ollut enemmän tekemisissä omien vanhempiensa ja parin vanhemman sukulaisen kanssa, kuin ikätoveriensa.
Oudoksun vähän, koska itse en missään nimessä jaksaisi tilittää joka asiasta äitille ja isille vielä yli 30-vuotiaana, mutta suvaitsen tämän kunhan mun ei tarvitse nyhjätä appivanhempien kanssa liikaa. Vähän tulee kyllä välillä creepy olo, kun appivanhemmat tietävät jostain mun asiasta heti seuraavana päivänä kun olen kertonut miehelle jotain. Olen sanonutkin, etten halua että hän tekee koko ajan reaaliaikaista raporttia mun elämästä ja ajatuksista vanhemmilleen. Vaikka olisi kyse ihan arkisista jutuista, niin eihän se ole... normaalia! :D
Mutta mun mies on tosi tasapainoinen, hyvässä työssä, muuten itsenäinen ja ottaa perheemme ja lasten asioista enemmän vastuuta kuin minä, etten oikein voi valittaa.. oon tullut siihen tulokseen että hän on luonnostaan tosi perhekeskeinen sekä lapsuudenperheen että oman perheensä suhteen, mä taas omassa seurassani viihtyvä ja muiden huomiosta helposti ahdistuva. Ja ONNEKSI emme asu samassa kaupungissa appivanhempien kanssa. Siinä saattaisi jo tulla "vähän" liian tiivis tunnelma :D
Siis mitä tehdä?!? Jäädä, kulua ja katkeroitua, tarjota lapsille ehjä koti, vaikkakin sen vihaisen katkeran äidin kanssa? Vai lähteä, helpottaa omaa arkea kun on yksi hoidettava vähemmän mutta rikkoa lapsilta perhe.
HUH! Nyt on kyllä jäänyt napanuora tiukasti kaulan ympärille.
Puhelimessa mies siis jaksaa jauhaa mutta kotihommia ei pysty tekemään eli suu vain toimii?
Jos mies ei ole halvaantunut kaulasta alaspäin niin laita se kantamaan oma vastuunsa lapsiperhe-elämästä ja parisuhteesta aikuisena ihmisenä ja isänä.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta mitä tarkoittaa alotuksen kohta "mies on terveyssyistä vapautettu lähes kaikista kotitöistä ja lastenhoidon ruljansseista". Mikä ihme miestä vaivaa, jos ei voi tehdä mitään kotitöitä tai osallistua lasten hoitoon? Vai onko mies kentien neliraajahalvaantunut? Sitten toki ymmärrän.
Siis apua, oon 20 v ja vasta omilleni muuttanut, käyn vanhemmilla kerran viikossa kahvilla ja iskä soittaa keskimäärin kerran viikossa. Mun ystävät aina kuittailee siitä, että eikö napanuora oo katkennut kun oon niin paljon yhteydessä vanhempiini. :D Näköjään tästäkin on niin eri käsityksiä.
Anna kun arvaan; anoppi on ylpeä siitä ettei hänen pojallaan ole ollut murtosikää?
Meillä nimittäin näin...