Mieheni on asunut koko ikänsä (reilu 50v) samalla paikkakunnalla 5km säteellä!

Mun serkku on kohta 50v ja asunut koko ikänsä samassa talossa. Maalaistalo, josta vanhemmat muuttivat eläkeasuntoon, kun serkku meni naimisiin.

Kaverini muutti vanhempiensa naapuriin samaan paritaloon, isovanhemmiltaan vapautuneeseen asuntoon. Ei ole tullut mieleenkään paheksua tai hämmästellä, korkeintaan olen vähän kateellinen. Nyt kun kaverilla on lapsia, on kiva kun isovanhemmat ovat samassa pihapiirissä.

Miksi pitäisi muuttaa? Onko muuttaminen itseisarvo?

Oon asunut koko pienen 20v elämäni 40 km säteellä lapsuudenkodistani, paikkakunta vaihtui yhden kerran neljän kuukauden ajaksi mutta loppuajan oon asunut samassa kunnassa. Äitini on asunut 60v samalla paikkakunnalla, n. 15 km säteellä lapsuudenkodistaan. Miksi muuttamaan kauas jos ei ole tarvetta, kun löytyi täältä koulut ja työpaikat eikä ihan kehno paikka asua muutenkaan. Tulevaisuuden haaveissani on toki koti jossain isommassa kaupungissa.

Kateeksi käy. Itse muutin miehen vuoksi paikkakunnalle missä en viihdy ollenkaan. Voi kun pääsisi takaisin sinne missä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin, koko elämä samalla alueella Helsingissä. Mihin pitäisi muuttaa ja miksi?

Helsinkiin syntyminen on se todellinen lottovoitto, ei pelkästään Suomeen syntyminen. Heti on endgamessa, ei tarvitse siirtyä mihinkään.

Johonkin Pieksämäelle syntyminen on varsin kaukana lottovoitosta.

Melkein koko Helsingin kehä I sisäpuolinen alue  mahtuu 5 km säteellä piirrettyyn ympyrään jonka keskipiste on jossain kurvin kohdalla. Meitä on aika monta.