Miltä tuntuu, kun ei tarvitse miettiä mitä ostokset kaupassa tulevat maksamaan?

Mietin kuitenkin, koska tavoitteiden asettelu ja budjetissa pysyminen on kivaa.

Ei se tunnu miltään, jos siihen on tottunut eikä muusta ole kokemusta.

Jaa'a. Eipä sitä tule ajatelleeksi kun siinä ei ole itselle mitään erikoista. Tämä siltikin, vaikka itse olen opiskelija ja mies työtön.

Ei tunnu miltään.

Mie tosiaan joskus haaveilen siitä että pääsisin johonkin suhteellisen halpaan vaatekauppaan vaikka esim primark ja voisin vaan lappaa vaatteet koriin kantamatta huolta mikä on loppusumma 😍

Köyhänä ja nälkäisenä opin arvostamaan ruokaa. Nykyään ostan mitä halua, kuitenkin ihan perusruokaa.

Huolettomalta tuntuu ja osaan arvostaa. On vielä muistissa nekin ajat, kun piti ensin kotona laskea kolikot ja kaupassa ynnätä jokainen ostos yhteen. Ja vielä jännittää kassalla, että menihän oikein...

Hyvältä työttömyyden jälkeen :)

Hyvältä se tuntui, kun kävin töissä ja palkkaa sain riittävästi säästöönkin asti. Toista on nyt työttömänä ja rahattomana, kun tilin saldo on mielessä 24/7 ja mihinkään ei tunnu olevan varaa.

Mulla se kyllä tuntuu joltakin, koska olen ollut myös hyvin köyhä opiskelijana. Se tuntuu hyvältä, rennolta. Joku aktiivinen turvallisuudentunne siihen liittyy edelleenkin, vaikka tämä rahakkaampi elämäntilanne on jatkunut jo vuosikausia. Hartiat ei ole korvissa korttia ojentaessa, hymy on luontevampi.

ww

Hienolta, mutta ei "hienolta" sillä tapaa että siinä olisi jotakin elvisteltävää.

Ei mitenkään erikoiselta. En siltikään löydä mitään erikoisempaa syötävää vaikka en ajattele hintoja paljoakaan. Ostan mitä haluan syödä.

Nopeasti totuin opiskelujen jälkeen. Ei tunnu miltään. Kyllä silti ostan useimmiten edullisemman vaihtoehdon ja vertailen hintoja ym normaalia.

Mä haaveilen myös siitä päivästä, kun voi ostaa kaikkea uusia juttuja ja ilman hintalappuun tuijottelua.

Mun sisko on tällainen ja olen kyllä onnellinen hänen puolestaan. Sisko on kyllä alkanut mun kauppareissuja seuratessa alkanut miettimään myös omaa ostoskäyttäytymistään.

Hänellä tuppaa menemään paljon ruokaa bioskaan kun ostelee mitä sattuu.

Hän ei ole vuosiin enää joutunut miettimään hintoja kaupoissa.

Mutta kyllä hän ymmärtää tilanteen, otan siitä itselleni kunnian :).

Köyhänä elo ei todellakaan ole kivaa.

En muista aikaa jolloin olisi pitänyt miettiä minkä verran mikäkin maksaa. Ihmettelen niitäkin jotka liruttaa tietyn määrän bensaa autoonsa. Minä tankkaan aina täyteen.

Tiedostan olevani onnekas, kun voin ostaa mitä haluan. Mutta toki rajansa kaikella, ei sitä itsekään voi ostella superkalliita tuotteita tai määrättömästi halvempia. 

Ei tunnu miltään. En yleensä ruokakaupassa edes katso hintoja. 

Tavalliselta. En onneksi ole koskaan joutunut tuollaiseen kiinnittämään huomiota. Toki isoissa hankinnoissa ja esim. vaateostoksilla joudun katsomaan, mitä tavarat maksavat. En ole ökyrikas enkä ole tuhlari. Mutta tavallisten arkipäivän ruokaostosten ja muiden päivittäistavaroiden summaa en joudu kyllä koskaan miettimään. En minä tiedä, mitä esim. maitolitra maksaa. En ole koskaan tiennyt, en edes opiskelijana.

Ei miltään? Toki minulla on aina kauppalista, eli en randomisti vaan kahmi mitä nyt sattuu haluttamaan, mutta en kyllä pahemmin katsokkaan mitä mikin maksaa, aina on varaa.

Onneksi asun nyt maassa, jossa laadukasta ruokaa voi ostaa suhteellisen halvalla. Ei ole ikävä Suomen kehnoja ja kalliita ruokakauppoja. Toki elämänlaatu on muutenkin parempaa kun kaikki on edullisempaa.