Mummo RAKAS, tosin vasta vainajana

Liki nelikymppinen mies itkee naamakirjassa, kun rakas mummonsa on kuollut ja jo haudattukin, muka hänen tietämättään.
Mummo varmaan ihmettelee pilven päällä, että kuka häntä noin rakastaa/kaipaa, kun ei tämä kaipaaja ehtinyt liki kahteenkymmeneen vuoteen käydä mummoaan moikkaamassa, minkäänlaisesta avusta nyt puhumattakaan.

Onko muilla esiintynyt tälläistä kyseenalaista rakkautta vainajia kohtaan?

Täytyy sanoa, että minua tilanne suorastaan oksettaa.