Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun sukulainen haukkuu mielisairaaksi?
23.02.2017 |
Hän on sitä mieltä, että olen hypokondrikko eli luulosairas. Todellisuudessa olen työkyvyttömyyseläkkeellä kahden parantumattoman sairauden vuoksi ja kärvistelen minimieläkkeellä koska sairastuin jo ilmeisesti opiskeluaikoinani ja työhistoriaa on vain kesätöistä ja opintojen rahoittamiseen tehdyistä ilta- ja viikonlopputöistä.
En voi sille mitään, että tapanani on kertoa suoraan eläkkeellepäätymiseni syistä. En ole myötenkään miten peitellyt sitä, että noudatan hoitavien lääkärien antamia ohjeita, syön määrätyt lääkkeeni ohjeen mukaan sekä käyn kontrolleissa kun kutsu käy. Tapanani ei ole valitella ja ruikuttaa vaivojani mutten myöskään ala valehtelemaan jos minulla on sairaalajaksoja tai muuten niin kipeä olo etten saa tehtyä asiaa X tai Y. En ole ikinä pyytänyt sukulaiseltani apua missään asiassa.
Minä en viitsinyt vastata hänelle, että epäilen hänen olevan jotenkin kateellinen "onnestani". Olen estänyt hänen puhelunsa puhelimessa koska en jaksa riidellä asiasta, joka ei koske minua. Hän pystyy aina kirjoittamaan minulle jos on asiaa.
Kuinka jatkaa tällaista ihmissuhdetta ja mitä kertoa lapsille jos tämä sukulainen ei tulisi enää ikinä luoksemme kylään?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sen sukulaisen jorinoilla ja luulemisilla ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi kanssa. Sinä tiedät kuka olet ja mikä on tai ei ole.
Et selittele, pidät yksityisasiat yksityisinä, olet itse asiallinen ja kasvatat selkärangan ja paksumman nahkan. Muutenkin kannattaa olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Kiitos neuvoistasi! Tässä on tullut todellakin päivänselväksi ettei sukulainen hyväksyä minua omana itsenäni. Hänen puheistaan saa sellaisen kuvan, että hän puhuu minuna jostain minulle tuntemattomasta ihmisestä.
Kuinka kertoa ihmisille kohteliaasti, ettei jokin asia kuulu heille? Kuvittelin aiemmin rehellisyyden helpottavan kanssakäymistä koska selkeiden diagnoosien kertomisen jälkeen toisten ei tarvi arvuutella mikä minua oikein vaivaa. Kyseleväthän minulta tuntemattomatkin ihmiset mikä minua vaivaa ja minä vastaan koska haluan hälventää ihmisten ennakkoluuloja.
Toinenkin ongelma tuli mieleen: kuinka saan sukulaisen keskustelemaan neutraalimmeista asioista jos olemme vielä joskus yhteydessä?
Mikä hiton tarve sinulla on roikkua noissa ihmisissä?
Enhän minä roiku hänessä! Hän sattuu olemaan sukulaiseni ja tavallisesti ihmiset ovat kanssakäymisissä omien sukulaistensa kanssa. Olen aiemmin ymmärtänyt hyvin kun ystäväni eivät halua olla tekemisissä narsististen tai riippuvuuksista kärsivien sukulaistensa kanssa.
Tavattoman moni ei ole tavannus sukulaisiaan vuosiin ja tulevat toimeen ihan omillaan ja ilman heitäkin.
Sitä en epäile ollenkaan jos sukulainen käyttäytyy sopimattomasti. Emmehän me tavallisesti halua olla tekemisissä muutenkaan sopimattomasti, loukkaavasti tai epämiellyttävästi käyttäytyvien ihmisten kanssa.
Minulla on tosiaankin oikeita ystäviäkin olemassa. Jos katkaisen välini tuohon sukulaisen niin joudun varmaan selittämään asiaa muille sukulaisilleni ja en haluaisi itse ryhtyä puhumaan rumasti muista. Toki voi lyhyesti todeta vaikkapa yhteensopimattomista henkilökemioista tai jotain muuta vastaavaa neutraalia.
Se onkin liian vaikeaa todeta sukulaisille, että se on sinun henkilökohtainen asia, etkä halua siitä puhua.
Minulle opetettiin lapsuudenkodissani että: "Rehellisyys maan perii." Miksi minun pitäisi hävetä diagnoosejani? Nehän ovat kuitenkin syy siihen miksi elämäni on nyt tällaista. Kuvittelin, että hänen uteliaisuutensa on tyydytetty ja pidin kontrolleistani ja labroistani kyselemistä small talkina. Ajattelin, ettei hän keksinyt mitään muutakaan kevyttä keskusteltavaa ja pääsin vähemmällä vastaamalla kysymyksiin koska hän ei ole puolestaan kiinnostunut ainakaan näkyvästi ja havaittavasti samoista asioista kuin minä olen. En voi pakottaa ketään myöskään kiinnostumaan niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Mikä estää sinua sitten kokeilemasta voisitko saada yhtä suurta iloa työnteosta?!
Työkyvyttömyys. Nautin aikoinani todella paljon töissä käymisestä ja olin vähävaraisena opiskelijana tekemään niitä nykyään paskaduuniksikin haukuttuja hommia. Voin aivan rehellisesti kertoa, että menisin laulaen vaikka johonkin paskaduuniin jos parantuisin. Ikävä kyllä lääketiede ei tunne näissä kummassakaan sairaudessa keinoa, hoitoa tai lääkitystä, jolla voisin parantua sairauksistani.
Et kai vain ole kateellinen eläkeläiselle? Suotta olet koska minulla esim. lääkekulut haukkaavat leijonanosan eläkkeestä. Sen jälkeen rahaa pitäisi vielä riittää muihin menoihin ja apuvälineisiinkin. Kaikkea ei voi vuokrata apuvälinevuokraamosta.
Mikä estää sinua sitten opiskelemasta nyt? Fyysinen vaiva ei estä henkistäkehittymistä. Taiteesta ja musiikista voi nauttia työkseenkin. Ja onhan sinusta netissä kirjoitteluunkin...
Aloitko sinä nyt kadehtimaan sitä, että kirjoitan täällä muutaman minuutin apuvälineiden avulla ja kysyn muiden neuvoa? Suomessa on tuhansittain taiteen alan työttömiä ja en kykene enää soittamaan yhtään aiemmin soittamaani instrumenttia eli ammattimuusikkoa minusta ei tule. Jos olisin halunnut sellaiseksi olisin toki hakeutunut jo nuorena johonkin alan oppilaitokseen ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Ei työkyvyttömyyseläkkeelle päästetä tuosta noin vain. Itselläni meni prosessissa kituessa kahdeksan vuotta ja työkykyäni tai pikemminkin sen puutetta on arvioitu huolella.
Henkiseen kehittymiseen on toki jokaisen pyrittävä läpi elämänsä olipa sitten mukana työelämässä tai ei. Nyt kyllä tämä keskustelu on mennyt sivuraiteille eli en jatka enempää tästä aiheesta koska voimani ovat rajalliset.
Ei työkyvyttömyyseläkkeelle päästetä tuosta noin vain...eikö? Kuitenkin 6-7 nuorta jää eläkkäälle päivittäin ihan mielenterveyssyistäkin.
Ei siinä hittojakaa. Jos tykkäät, että sinua "haukutaan" vietä ihmeessä enemmän aikaa netissä ja kyseisen sukulaisen kanssa sen sijaan, että keskittyisit itseäsi kehittäviin asioihin.
En ole missään väittänyt, etteikö ihminen voi olla työkyvyttömyyseläkkeellä mt-syistä johtuen. Se ei ole minulta pois. Sen sijaan minua hirvittää ja säälittää heidän puolestaan koska Suomen mt-toiminta on lukemani mukaan ajettu järjestelmällisesti alas ja ihmiset ovat heitteillä. Noistakin nuorista voisi moni hyötyä aktiivisemmasta avusta. Nythän heidät sysätään aivan suotta yhteiskunnan ulkopuolelle. En ymmärrä kuinka Suomella on ylipäänsä varaa siihen!
Olen nyt sattumalta täällä koska yritin löytää vastausta Googlesta. Eli älä suotta syyllistä minua siitä tai ole minulle kateellinen sen vuoksi. Ihmettelen myös kovasti syyllistämistäni siitä, etten voi sille mitään kun nuoria ihmisiä joutuu eläkkeelle. Minullahan on omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu olla yhteiskunnan ulkopuolelle työnnettävä ihminen jos ymmärrät mitä nyt yritän kertoa. Sairaana saa nimittäin tehdä töitä jo niiden asioiden eteen, jotka pystyi tekemään terveenä tuosta noin vaan. Minulla ei ole minkäänlaista kompetenssia ratkaista Suomen työkyvyttömyysongelmia.
Kommentti vaikeuteen päästä työeläkkeelle onkin silkkaa kateutta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Mikä estää sinua sitten kokeilemasta voisitko saada yhtä suurta iloa työnteosta?!
Työkyvyttömyys. Nautin aikoinani todella paljon töissä käymisestä ja olin vähävaraisena opiskelijana tekemään niitä nykyään paskaduuniksikin haukuttuja hommia. Voin aivan rehellisesti kertoa, että menisin laulaen vaikka johonkin paskaduuniin jos parantuisin. Ikävä kyllä lääketiede ei tunne näissä kummassakaan sairaudessa keinoa, hoitoa tai lääkitystä, jolla voisin parantua sairauksistani.
Et kai vain ole kateellinen eläkeläiselle? Suotta olet koska minulla esim. lääkekulut haukkaavat leijonanosan eläkkeestä. Sen jälkeen rahaa pitäisi vielä riittää muihin menoihin ja apuvälineisiinkin. Kaikkea ei voi vuokrata apuvälinevuokraamosta.
Mikä estää sinua sitten opiskelemasta nyt? Fyysinen vaiva ei estä henkistäkehittymistä. Taiteesta ja musiikista voi nauttia työkseenkin. Ja onhan sinusta netissä kirjoitteluunkin...
Aloitko sinä nyt kadehtimaan sitä, että kirjoitan täällä muutaman minuutin apuvälineiden avulla ja kysyn muiden neuvoa? Suomessa on tuhansittain taiteen alan työttömiä ja en kykene enää soittamaan yhtään aiemmin soittamaani instrumenttia eli ammattimuusikkoa minusta ei tule. Jos olisin halunnut sellaiseksi olisin toki hakeutunut jo nuorena johonkin alan oppilaitokseen ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Ei työkyvyttömyyseläkkeelle päästetä tuosta noin vain. Itselläni meni prosessissa kituessa kahdeksan vuotta ja työkykyäni tai pikemminkin sen puutetta on arvioitu huolella.
Henkiseen kehittymiseen on toki jokaisen pyrittävä läpi elämänsä olipa sitten mukana työelämässä tai ei. Nyt kyllä tämä keskustelu on mennyt sivuraiteille eli en jatka enempää tästä aiheesta koska voimani ovat rajalliset.
Kysyminen = kahdehtuminen. Eikö sinusta on vastaamaan ilman kateuskorttia? Sukulainen ei taida tuntea sinua riittävän kattavasti ja voi olettaa asioita kuten voi tehdä ajanvietteenä käytettävällä palstalla kirjoittelevakin.
Muista kuitenkin, että ihmissuhteet on aina kahden kauppaa, jossa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin.
Onko tässä nyt kyse nettikeskustelun tapauksesta "olkiukko" eli pyrit sivuuttamaan alkuperäisen kysymykseni jonkun minulle tuntemattoman syyn vuoksi ja käyt tekemään olettamuksia persoonastani. Et tunne minua aivan kuten minäkään en tunne sinua.
Olethan sinäkin täällä kirjoittelemassa ja huomautin koska on epäkohteliasta ohjata keskustelua tarkoituksella sivuraiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Mikä estää sinua sitten kokeilemasta voisitko saada yhtä suurta iloa työnteosta?!
Työkyvyttömyys. Nautin aikoinani todella paljon töissä käymisestä ja olin vähävaraisena opiskelijana tekemään niitä nykyään paskaduuniksikin haukuttuja hommia. Voin aivan rehellisesti kertoa, että menisin laulaen vaikka johonkin paskaduuniin jos parantuisin. Ikävä kyllä lääketiede ei tunne näissä kummassakaan sairaudessa keinoa, hoitoa tai lääkitystä, jolla voisin parantua sairauksistani.
Et kai vain ole kateellinen eläkeläiselle? Suotta olet koska minulla esim. lääkekulut haukkaavat leijonanosan eläkkeestä. Sen jälkeen rahaa pitäisi vielä riittää muihin menoihin ja apuvälineisiinkin. Kaikkea ei voi vuokrata apuvälinevuokraamosta.
Mikä estää sinua sitten opiskelemasta nyt? Fyysinen vaiva ei estä henkistäkehittymistä. Taiteesta ja musiikista voi nauttia työkseenkin. Ja onhan sinusta netissä kirjoitteluunkin...
Aloitko sinä nyt kadehtimaan sitä, että kirjoitan täällä muutaman minuutin apuvälineiden avulla ja kysyn muiden neuvoa? Suomessa on tuhansittain taiteen alan työttömiä ja en kykene enää soittamaan yhtään aiemmin soittamaani instrumenttia eli ammattimuusikkoa minusta ei tule. Jos olisin halunnut sellaiseksi olisin toki hakeutunut jo nuorena johonkin alan oppilaitokseen ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Ei työkyvyttömyyseläkkeelle päästetä tuosta noin vain. Itselläni meni prosessissa kituessa kahdeksan vuotta ja työkykyäni tai pikemminkin sen puutetta on arvioitu huolella.
Henkiseen kehittymiseen on toki jokaisen pyrittävä läpi elämänsä olipa sitten mukana työelämässä tai ei. Nyt kyllä tämä keskustelu on mennyt sivuraiteille eli en jatka enempää tästä aiheesta koska voimani ovat rajalliset.
Kysyminen = kahdehtuminen. Eikö sinusta on vastaamaan ilman kateuskorttia? Sukulainen ei taida tuntea sinua riittävän kattavasti ja voi olettaa asioita kuten voi tehdä ajanvietteenä käytettävällä palstalla kirjoittelevakin.
Muista kuitenkin, että ihmissuhteet on aina kahden kauppaa, jossa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin.
Av-mammojen pitäisi osata tehdä lääketieteellinen diagnoosi pelkkien äänpisteiden määrästä, ettei kyseessä ole työtävieroksuva mielenterveyspotilas.
???
Onko sinulla joku pakkomielle tuohon sukulaiseen vain miksi olet hänen kanssa tekemisissä? Samalainen tarve puolustella omia heikkouksia kuin täälläkin? Pitäisikö sinun tästäkin keskustella niistä kontrolleissa?
Sinulle ei taida kelvata muu kuin sen myöntäminen, että erilaisissa mielipiteessä ja kysymykissä on kyse vain puhtaasta kauteudesta? Tai, että sukulainen on sinulle kateellinen? Kovasti ainakin koitat ohjata keskustelua siihen suuntaan. Sitä neuvoa, että ainakaan tunnu hyväksyvän, että ainoa ulospääsy tilanteessasi on etäisyyden ottaminen kyseiseen sukulaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Minulla on terveen paperit psykiatrikäynnin jälkeen. Olin koko ajan sairaana (flunssia, influenssia jne.) ja kävin suunnilleen joka viikko työterveysasemalla. Sairauksien syy ei selvinnyt, vaikka minua tutkittiin hyvin. Työnantaja lähetti minut puhumaan psykiatrin kanssa, koska mielenterveyteni arveltiin järkkyneen. Psykiatri totesi, että olen henkisesti terve.
Myöhemmin selvisi sairastamani syöpä ja erittäin lyhyt elinaikaennuste. Onneksi hoito tepsi ja voin jo paremmin.
Ap, olen pahoillani sukulaisesi ikävästä käytöksestä.
Onnittelen sinua parantumisesi johdosta. Ei psykiatrin luona käyminen ole mikään häpeä mutta käsittääkseni psykiatri ei pysty määräämään laajoja laboratoriotestauksia jne. Voin toki olla väärässäkin. Joka tapauksessa kyse oli työnantajasi tekemästä harhakuvitelmasta psykosomaattisista sairauksista. Onneksi kävit kuitenkin psykiatrin luona ja sait sieltä henkisesti terveen paperit koska muuten olisi voinut jäädä syöpä löytämättä? Oletan, en tiedä, siis nyt näin.
Summa summarum: elämä taitaa olla liian arvokas ja lyhyt pilattavaksi joidenkin ikävien ihmisten vuoksi. Minulle tuli nyt mieleen, että voin kuitenkin täyttää jotain tehtävää sukulaiseni elämässä koska hänhän tässä haukkumisessa on aktiivinen osapuoli. Kun minä väistän häntä niin hän löytää terveenä ihmisenä uuden kohteen jos tarve niin vaatii.
Hyvää jatkoa sinulle!
Pitääkö lapsille tehdä joku ylianalyysi kaikista sukulaisista joiden kanssa ei ole tekemissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku pakkomielle tuohon sukulaiseen vain miksi olet hänen kanssa tekemisissä? Samalainen tarve puolustella omia heikkouksia kuin täälläkin? Pitäisikö sinun tästäkin keskustella niistä kontrolleissa?
Sinulle ei taida kelvata muu kuin sen myöntäminen, että erilaisissa mielipiteessä ja kysymykissä on kyse vain puhtaasta kauteudesta? Tai, että sukulainen on sinulle kateellinen? Kovasti ainakin koitat ohjata keskustelua siihen suuntaan. Sitä neuvoa, että ainakaan tunnu hyväksyvän, että ainoa ulospääsy tilanteessasi on etäisyyden ottaminen kyseiseen sukulaiseen.
Minua ei ole aiemmin haukuttu noin. Kyse ei ole siis pakkomielteestä vaan siitä, että etsin tietoa ja kokemuksia tästä aiheesta Googlen kautta. Google heitti minut tänne.
En ole kyseisen sukulaisen kanssa tekemisissä edes joka kuukausi ja sen vuoksi tuollainen raivoaminen järkytti ja hämmästytti.
Joka tapauksessa minä en ole nyt koettanut ohjailla keskustelua vaan pyytänyt muilta neuvoja ja kokemuksia jos sellaisia on. Keskustelemisen rönsyileminen sivuraiteille ei tuo vastausta aloitukseni kysymyksiin. Minua hieman huvittaa tuo sinun käsityksesi kontrolleistani. Kaikesta huolimatta toivon myös sinulle hyvää päivänjatkoa ja vähemmän aggressiivista ja manipulointihenkistä jatkoa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lapsille tehdä joku ylianalyysi kaikista sukulaisista joiden kanssa ei ole tekemissä?
Tuohon en voi vastata koska mitään vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut. Joka tapauksessa täytynee vastata rehellisesti heidän ikätasolleen sopivalla tavalla. Täytyypä googlata mitä mieltä ammattilaiset ovat tuosta kysymyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku pakkomielle tuohon sukulaiseen vain miksi olet hänen kanssa tekemisissä? Samalainen tarve puolustella omia heikkouksia kuin täälläkin? Pitäisikö sinun tästäkin keskustella niistä kontrolleissa?
Sinulle ei taida kelvata muu kuin sen myöntäminen, että erilaisissa mielipiteessä ja kysymykissä on kyse vain puhtaasta kauteudesta? Tai, että sukulainen on sinulle kateellinen? Kovasti ainakin koitat ohjata keskustelua siihen suuntaan. Sitä neuvoa, että ainakaan tunnu hyväksyvän, että ainoa ulospääsy tilanteessasi on etäisyyden ottaminen kyseiseen sukulaiseen.
Minua ei ole aiemmin haukuttu noin. Kyse ei ole siis pakkomielteestä vaan siitä, että etsin tietoa ja kokemuksia tästä aiheesta Googlen kautta. Google heitti minut tänne.
En ole kyseisen sukulaisen kanssa tekemisissä edes joka kuukausi ja sen vuoksi tuollainen raivoaminen järkytti ja hämmästytti.
Joka tapauksessa minä en ole nyt koettanut ohjailla keskustelua vaan pyytänyt muilta neuvoja ja kokemuksia jos sellaisia on. Keskustelemisen rönsyileminen sivuraiteille ei tuo vastausta aloitukseni kysymyksiin. Minua hieman huvittaa tuo sinun käsityksesi kontrolleistani. Kaikesta huolimatta toivon myös sinulle hyvää päivänjatkoa ja vähemmän aggressiivista ja manipulointihenkistä jatkoa muutenkin.
*reps*
Vähälläpä sinä olet päässyt, jos sinua vain vain kerran yksi sukulainen haukkunut luulosairaaksi. Ei kerta homoa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lapsille tehdä joku ylianalyysi kaikista sukulaisista joiden kanssa ei ole tekemissä?
Tuohon en voi vastata koska mitään vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut. Joka tapauksessa täytynee vastata rehellisesti heidän ikätasolleen sopivalla tavalla. Täytyypä googlata mitä mieltä ammattilaiset ovat tuosta kysymyksestä.
Niin, mistä kysymyksestä? Mitä kertoa lapsille, kun ei olla tekemisissä serkun kummin kaiman kanssa? Eikö sinulla ihan oikeasti ole parempaa tekemistä? Lue niille lapsille googlen sijaan kirjaa. Siinä heille ikätasolleen sopivaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Mikä estää sinua sitten kokeilemasta voisitko saada yhtä suurta iloa työnteosta?!
Työkyvyttömyys. Nautin aikoinani todella paljon töissä käymisestä ja olin vähävaraisena opiskelijana tekemään niitä nykyään paskaduuniksikin haukuttuja hommia. Voin aivan rehellisesti kertoa, että menisin laulaen vaikka johonkin paskaduuniin jos parantuisin. Ikävä kyllä lääketiede ei tunne näissä kummassakaan sairaudessa keinoa, hoitoa tai lääkitystä, jolla voisin parantua sairauksistani.
Et kai vain ole kateellinen eläkeläiselle? Suotta olet koska minulla esim. lääkekulut haukkaavat leijonanosan eläkkeestä. Sen jälkeen rahaa pitäisi vielä riittää muihin menoihin ja apuvälineisiinkin. Kaikkea ei voi vuokrata apuvälinevuokraamosta.
Mikä sinulla on? Astma ja allergia?
Astman ja pahojenkaan allergoiden vuoksi ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei vaikka välillä olisi sairaalajaksoja sairauden vuoksi. Sairaalan sosiaalityöntekijä kertoi, että jos minulla olisi jokin mt-diagnoosi niin sitten voisin päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt olen työtön, koska minulle sopivaa työpaikkaa ei tunnu löytyvän. Maksetaanko tämän palstan moderaattoreille palkkaa?
Ap syyttää muita kirjoittajia sivujuonipäivityksistä, minä häntä harhaan johtamisesta. Hän antoi olettaa, että kyse on jatkuvasta kiusaamisesta. Jos kyseessä on vain yksi yksittäinen tapaus anna olla. On ihan inhimillistä esim. väsyneenä sanoa, jotain äkkiväärää.
Eikä lapset osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinen ei tee siitä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku pakkomielle tuohon sukulaiseen vain miksi olet hänen kanssa tekemisissä? Samalainen tarve puolustella omia heikkouksia kuin täälläkin? Pitäisikö sinun tästäkin keskustella niistä kontrolleissa?
Sinulle ei taida kelvata muu kuin sen myöntäminen, että erilaisissa mielipiteessä ja kysymykissä on kyse vain puhtaasta kauteudesta? Tai, että sukulainen on sinulle kateellinen? Kovasti ainakin koitat ohjata keskustelua siihen suuntaan. Sitä neuvoa, että ainakaan tunnu hyväksyvän, että ainoa ulospääsy tilanteessasi on etäisyyden ottaminen kyseiseen sukulaiseen.
Minua ei ole aiemmin haukuttu noin. Kyse ei ole siis pakkomielteestä vaan siitä, että etsin tietoa ja kokemuksia tästä aiheesta Googlen kautta. Google heitti minut tänne.
En ole kyseisen sukulaisen kanssa tekemisissä edes joka kuukausi ja sen vuoksi tuollainen raivoaminen järkytti ja hämmästytti.
Joka tapauksessa minä en ole nyt koettanut ohjailla keskustelua vaan pyytänyt muilta neuvoja ja kokemuksia jos sellaisia on. Keskustelemisen rönsyileminen sivuraiteille ei tuo vastausta aloitukseni kysymyksiin. Minua hieman huvittaa tuo sinun käsityksesi kontrolleistani. Kaikesta huolimatta toivon myös sinulle hyvää päivänjatkoa ja vähemmän aggressiivista ja manipulointihenkistä jatkoa muutenkin.
*reps*
Vähälläpä sinä olet päässyt, jos sinua vain vain kerran yksi sukulainen haukkunut luulosairaaksi. Ei kerta homoa tee.
Sinulla taitaa olla aika erikoinen suku jos siellä haukutaan toisia syyttä. Toisten ihmisten asiaton haukkuminen on wt-hommaa eikä mitään homoilua. Homoilussa ei ole edes mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap syyttää muita kirjoittajia sivujuonipäivityksistä, minä häntä harhaan johtamisesta. Hän antoi olettaa, että kyse on jatkuvasta kiusaamisesta. Jos kyseessä on vain yksi yksittäinen tapaus anna olla. On ihan inhimillistä esim. väsyneenä sanoa, jotain äkkiväärää.
Eikä lapset osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinen ei tee siitä numeroa.
Sinulla on huono sisälukutaito. Sinulle tekisi hyvää uudelleen lukemaan opetteleminen. Aloita vaikka lastenkirjoista. Sen lisäksi YLE tarjoaa huiman määrän kirjoja luettavaksi Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap syyttää muita kirjoittajia sivujuonipäivityksistä, minä häntä harhaan johtamisesta. Hän antoi olettaa, että kyse on jatkuvasta kiusaamisesta. Jos kyseessä on vain yksi yksittäinen tapaus anna olla. On ihan inhimillistä esim. väsyneenä sanoa, jotain äkkiväärää.
Eikä lapset osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinen ei tee siitä numeroa.
Sinulla on huono sisälukutaito. Sinulle tekisi hyvää uudelleen lukemaan opetteleminen. Aloita vaikka lastenkirjoista. Sen lisäksi YLE tarjoaa huiman määrän kirjoja luettavaksi Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi.
Ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin...kypsää kirjoittelua.
Oletko varmasti ensin itse tehnyt kaiken voitavasi? Mielenterveyskuntoutujien suurin vika on ulkoaohjautuvuus. Moni on "laitostunut", että ulkopuolelta pitäisi jonkun määrätä. Voisit siirtää huomiosi muista itseesi, et tarvi erityislupaa arkipäivään.
Parisuhde, kaveri ja perhesuhteet eivät ole hoitosuhteita.
En ole missään väittänyt, etteikö ihminen voi olla työkyvyttömyyseläkkeellä mt-syistä johtuen. Se ei ole minulta pois. Sen sijaan minua hirvittää ja säälittää heidän puolestaan koska Suomen mt-toiminta on lukemani mukaan ajettu järjestelmällisesti alas ja ihmiset ovat heitteillä. Noistakin nuorista voisi moni hyötyä aktiivisemmasta avusta. Nythän heidät sysätään aivan suotta yhteiskunnan ulkopuolelle. En ymmärrä kuinka Suomella on ylipäänsä varaa siihen!
Olen nyt sattumalta täällä koska yritin löytää vastausta Googlesta. Eli älä suotta syyllistä minua siitä tai ole minulle kateellinen sen vuoksi. Ihmettelen myös kovasti syyllistämistäni siitä, etten voi sille mitään kun nuoria ihmisiä joutuu eläkkeelle. Minullahan on omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu olla yhteiskunnan ulkopuolelle työnnettävä ihminen jos ymmärrät mitä nyt yritän kertoa. Sairaana saa nimittäin tehdä töitä jo niiden asioiden eteen, jotka pystyi tekemään terveenä tuosta noin vaan. Minulla ei ole minkäänlaista kompetenssia ratkaista Suomen työkyvyttömyysongelmia.