Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun sukulainen haukkuu mielisairaaksi?
23.02.2017 |
Hän on sitä mieltä, että olen hypokondrikko eli luulosairas. Todellisuudessa olen työkyvyttömyyseläkkeellä kahden parantumattoman sairauden vuoksi ja kärvistelen minimieläkkeellä koska sairastuin jo ilmeisesti opiskeluaikoinani ja työhistoriaa on vain kesätöistä ja opintojen rahoittamiseen tehdyistä ilta- ja viikonlopputöistä.
En voi sille mitään, että tapanani on kertoa suoraan eläkkeellepäätymiseni syistä. En ole myötenkään miten peitellyt sitä, että noudatan hoitavien lääkärien antamia ohjeita, syön määrätyt lääkkeeni ohjeen mukaan sekä käyn kontrolleissa kun kutsu käy. Tapanani ei ole valitella ja ruikuttaa vaivojani mutten myöskään ala valehtelemaan jos minulla on sairaalajaksoja tai muuten niin kipeä olo etten saa tehtyä asiaa X tai Y. En ole ikinä pyytänyt sukulaiseltani apua missään asiassa.
Minä en viitsinyt vastata hänelle, että epäilen hänen olevan jotenkin kateellinen "onnestani". Olen estänyt hänen puhelunsa puhelimessa koska en jaksa riidellä asiasta, joka ei koske minua. Hän pystyy aina kirjoittamaan minulle jos on asiaa.
Kuinka jatkaa tällaista ihmissuhdetta ja mitä kertoa lapsille jos tämä sukulainen ei tulisi enää ikinä luoksemme kylään?
Kommentit (58)
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Vierailija kirjoitti:
Hauku takaisin. Sano sille, että se ketä haukkuu on ite! Lälläälääää
En viitsi mennä tuolle tasolle koska siitä tulisi ainakin minulle paha mieli. Sanomassasi kommentissa on kuitenkin siinä mielestä vinha perä, että jostainhan haukkuja keksii juttuja ja en pidä tuollaisia juttuja ihan tavallisen ihmisen mietiskelevinä asioina.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Minullehan ei ole kirjoitettu mielisairaan papereita. Minulla ei ole myöskään varaa lähteä yksityiselle psykiatrille kerjäämään papereita sukulaiseni mieliksi.
(Hitsi, puhelin soi. Jatkan kohta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä "sukulaisesi" kenties anoppisi?
Jos koko ajan haluat jauhaa itsestäsi, se on kuulijalle vaativaa. Onko teillä muita puheenaiheita? Pystytkö kuuntelemaan muita?
Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei kannata puhua kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sen sukulaisen jorinoilla ja luulemisilla ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi kanssa. Sinä tiedät kuka olet ja mikä on tai ei ole.
Et selittele, pidät yksityisasiat yksityisinä, olet itse asiallinen ja kasvatat selkärangan ja paksumman nahkan. Muutenkin kannattaa olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Minullehan ei ole kirjoitettu mielisairaan papereita. Minulla ei ole myöskään varaa lähteä yksityiselle psykiatrille kerjäämään papereita sukulaiseni mieliksi.
(Hitsi, puhelin soi. Jatkan kohta.)
Kukaan ei sinulle kirjoita terveen papereita. Sellaista instituutiota ei ole. Mutta terveen papereilla voisit todistaa sukulaisillesi olevasi terve. Instituution puuttuessa, jätä sukulaisten haukkumiset omaan arvoonsa. Älä mieti niitä liikaa, tai kuvittele heidät ainakin alasti, niin sinulla on kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelu on ohi ja haluaisin lisää av-parlamentin mielipiteitä tästä asiasta. Onko kenelläkään omia vastaavanlaisia kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Hauku takaisin. Sano sille, että se ketä haukkuu on ite! Lälläälääää
Jeesus kehoittaa kääntämään toisen posken ja antamaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitteliko pahansuopa anoppi?
Ei. Anoppi on ihan korrekti ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauku takaisin. Sano sille, että se ketä haukkuu on ite! Lälläälääää
Jeesus kehoittaa kääntämään toisen posken ja antamaan anteeksi.
Niin ja Pertti kehoittaa, että hauku takaisin? Kumpaa uskon? Jeesusta joka eli yli 2000 vuotta sitten vai Perttia joka elää nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Esim moni masentunut on palannut terveenä työelämään kun on saanut oikeanlaista hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos koko ajan haluat jauhaa itsestäsi, se on kuulijalle vaativaa. Onko teillä muita puheenaiheita? Pystytkö kuuntelemaan muita?
Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei kannata puhua kaikkien kanssa.
Minullahan ei ole juurikaan mitään kerrottavaa itsestäni koska en kykene elämään aktiivisen ja töissäkäyvää ihmisen elämää. Olen päättänyt kertoa rehellisisesti sairauksista kun kerran niistä on suoraan kysytty. Missään vaiheessa en valita vaivojani, pyydä palveluksia tai vatvo sairauksistani koska olen suhteellisen nuori ihminen.
Keskustelen mieluiten maailmanmenosta koska maailmahan ei ole pysähtynyt minun vuokseni. Suomessakin tapahtuu joka päivä mielenkiintoisia asioita, kirjasto on täynnä mielenkiintoisia kirjoja, musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi Spotifysta kun hermot kestävät kuunnella ne mainokset välillä jne. Minulla on vahva musiikkitausta lapsuudesta lähtien ja keskustelen todella mielelläni vaikkapa uusista kappaleista siten, ettei se pahoita kuulijan mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, etten pidä mielisairauksia mitenkään hävettävinä koska noin neljäsosa kansasta kärsii niistä. Haluan olla eksaksti ja koska minulla ei ole yhtään mt-diagnoosia tai mt-lääkettä niin en luultavasti ole mielisairas. Ainakaan yksikään hoitava lääkäri ei ole minusta vielä tähän mennessä löytänyt minulta mt-ongelmia.
Vihaisena tuli kyllä ajateltua, että jos käyn riitelemään sukulaisen kanssa niin minullakin on pian vielä jokin mt-ongelma kun tarpeeksi rumasti riidellään.
Tuli mieleen sekin, ettei sukulaiseni tunne minua ihmisenä. Olen utelias ja valoisa luonteeltani ja saan nykyisessäkin elämässäni suurta iloa ihmissuhteista, lukemisesta, taiteesta ja musiikista.
Mikä estää sinua sitten kokeilemasta voisitko saada yhtä suurta iloa työnteosta?!
Lisään vielä, että en koe mitenkään häpeälliseksi sitäkään kun vastaan jos toinen kysyy minun kontrolleistani, kuntoutuksesta, labrakäynneistä jne koska en ole liikkellä missään hämärähommissa tai vaikkapa pettämässä miestäni toisella paikkakunnalla. Kertovan toinenkin matkoistaan ja shoppailuistaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla instituutio, joka voisi kirjoittaa terveen paperit. Nythän kerran mielisairas on aina mielisairas. Lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
Esim moni masentunut on palannut terveenä työelämään kun on saanut oikeanlaista hoitoa.
Niin, masennushan paranee kyllä ilman hoitoakin, mutta missä kohtaa epikriiseissä kerrotaan, että potilas on parantunut masennuksesta? Miten tilastoissa näkyy hoidon vaikuttavuus? Lääkkeitä määrätään sairauden hoitoon, eli jos syöt lääkkeitä ja pääset töihin, ei se ole vielä paranemista, vaan olet edelleen sairas, vaikka et olekaan sairauslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Siis sen sukulaisen jorinoilla ja luulemisilla ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi kanssa. Sinä tiedät kuka olet ja mikä on tai ei ole.
Et selittele, pidät yksityisasiat yksityisinä, olet itse asiallinen ja kasvatat selkärangan ja paksumman nahkan. Muutenkin kannattaa olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Kiitos neuvoistasi! Tässä on tullut todellakin päivänselväksi ettei sukulainen hyväksyä minua omana itsenäni. Hänen puheistaan saa sellaisen kuvan, että hän puhuu minuna jostain minulle tuntemattomasta ihmisestä.
Kuinka kertoa ihmisille kohteliaasti, ettei jokin asia kuulu heille? Kuvittelin aiemmin rehellisyyden helpottavan kanssakäymistä koska selkeiden diagnoosien kertomisen jälkeen toisten ei tarvi arvuutella mikä minua oikein vaivaa. Kyseleväthän minulta tuntemattomatkin ihmiset mikä minua vaivaa ja minä vastaan koska haluan hälventää ihmisten ennakkoluuloja.
Toinenkin ongelma tuli mieleen: kuinka saan sukulaisen keskustelemaan neutraalimmeista asioista jos olemme vielä joskus yhteydessä?
Hauku takaisin. Sano sille, että se ketä haukkuu on ite! Lälläälääää