Milloin ja missä teillä meni lapsivedet?
Huomasitteko selvästi kun vedet menivät? Vai menikö vasta sairaalassa? Missä kohtaa tajusitte lähteä sairaalaan, jos synnytys ei heti alkanut lapsivesien menolla ? Kiinnostaa muiden kokemukset, sillä ensimmäistä odotan ja enää muutama viikko laskettuun.. :)
Kommentit (32)
Synnärillä puhkaistiin kun piti alkaa jo ponnistaa. Olin lähes 10cm auki.
Voit soittaa äitipolille, kun epäilys herää :) He neuvovat kyllä.
Supistusten alettua kannattaa yrittää lepäillä mahdollisuuksien mukaan ja kellottaa supistusten kestoa ja väliä. Jos supistukset taantuvat ja harvenevat levossa, synnytys ei ole vielä "käynnissä" (tää on vähän ärsyttävä termi, koska supparit voivat olla hyvinkin voimakkaita ja synnyttäjän mielestä synnytys on todellakin käynnissä...). Ekakertalaisella tää vaihe voi kestää piiiiitkään.
Semmoisia ohjeita oon kuullut, että kun supparit tulevat 5 min välein säännöllisesti, on hyvä hetki lähteä synnärille (toki välimatkasta riippuen) tai jos tuntuu, ettei enää pärjää ilman kivunlievitystä. Ja jos synnärillä todetaan, että olet vielä "vaiheessa", sinut lähetetään ohjeiden kanssa takaisin kotiin, eikä se ole yhtään noloa, vaan tosi yleistä :)
Ja sitten vastaus kysymykseesi: ekasta oli ns. korkea vedenmeno rv 39+0 ja vauva syntyi 1,5 vrk myöhemmin, kun kalvot puhkaistiin ja loput vedet menivät siis siinä. Tässä välissä supistelin 5-13 min välein, mutta kun säännöllisyyttä ei ollut, synnytys ei ollut "käynnissä"...
Toisen kanssa sinänsä sama homma, että vedet menivät vasta kun olin täysin auki ja vauva oli tulossa kalvot päässään maailmaan ja kätilö puhkaisi kalvon tieltä pois.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaravintolassa 3 kk ennen laskettua aikaa...
Menikö kaikki kuitenkin hyvin?
Meni, mutta eihän se kivaa ollut olla sairaalassa vankina monta viikkoa ja pelätä lapsen puolesta hullun lailla sekä ennen että jälkeen syntymän. Lapsi syntyi keskosena kolme viikkoa vedenmenon jälkeen. Hänestä tuli ihan normaali lapsi. Nykyään jo aikuinen.
Otettiin kuvia mahasta äitin kanssa. Makasin nurmella kukkien peittämänä ja sitten alko tulvia. Odotin että äiti saa kuvat otettua ennen kuin kerroin. Tuli sekin hetki sitten ikuistettua. Hyvä säkä. Hetken päästä alkoi supistelut suihkussa oikein kunnolla ja sitten kärrättiin jo sairaalaan tuhatta ja sataa iskä kuskina. Taisi olla vähän hermona. Pyysin että aja ny hiljempaa ei tässä kiirettä ole. Eikä ollukaan. Siihen meni vielä kahdeksan tuntia.
Eka kiireellinen sektio, siellä kai ne meni. Toka käynnistyksen toisena päivänä, kuului vaan "poks" ja vettä lainehti lattialla.
Esikoisesta meni vedet pari tuntia supistusten alkamisen jälkeen. Kotona oltiin vielä.
Kuopuksen kohdalla kalvot puhkaistiin sairaalassa.
Synnärillä puhkottiin. Synnytys yritettiin saada käyntiin, koska lapsi lakkasi liikkumasta. Synnytys ei edistynyt käynnistyksellä eikä puhkomisella. Supistuksista ja puhkomisesta ja kaikenlaisista toimenpiteistä huolimatta en avautunut paria senttiä enempää. Lapsi yritti väkisin siitä raosta ulos, turhaan. Lapsi otettiin maailmaan kiireellisellä sektiolla, kun alkoivat sydänäänet heiketä.
Suihkussa. Sielläkin tajusi mitä tapahtui. Synnytys käynnistettiin siitä 1,5 vrk päästä tulehdusriskin vuoksi. Ei tarvi lähteä sairaalaan heti, jos ei supista. Mut pitää soittaa sinne niin saa ohjeet (mm. streptokokkitestissä pitää jossain vaiheessa käydä)
Kyllä sen tietää tarvitseeko kipulääkitystä vai ei.
Minä olin kyllä 1.kerralla ihan järkyttynyt siitä kivusta vaikka toki tajusin että synnytys ottaa kipeää. Mutta kun se kipu kestää ja kestää tuntikausia ja vähän tuli välillä paniikkia että kuinka kamalaksi tämä vielä menee. Otin epiduraalin mutta sekään ei vienyt kuin pahimman kivun pois. Lopun repeämistä en onneksi tuntenut. Tuli 13 tikkiä vaikka synnytys ei ollut nopea ja vauvakin oli vain 2,9kg.
Toisella kerralla en halunnut epiduraalia vaan otin kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua vedin kuin viimeistä päivää...onneksi siitä ei tullut huono olo. Välilihaan pyysin puudustuspiikin kun arvasin että repeän taas kun vauvan painoarvio oli 4,2kg. En onneksi revennyt niin pahasti kuitenkaan kuin ekalla kerralla vaikka vauva oli 4kg...tikkejä tuli vain 6.
Synnärillä vasta meni vedet, kai ne kalvot jossain vaiheessa puhkaisi. En muista vesistä mitään.
Kotona olin niin kauan, kun supistukset muuttui sen ensikertalaisille "rajaksi" annetun viiden minuutin välein pari tuntia kestäneiksi. Sitten soitin ja vielä kysyivät, että tuntuuko, että pitäisi tulla.
Automatkan liikkumatomuus ja sairaalassa käyrillä makoilun aikana (piuhat hankaloitti/esti liikkumista) tuskat kävi niin koviksi, että kun ilokaasu teki vain huonon olon ja edellisistä unista alkoi olla jo yli vuorokausi, epiduraali toi tarpeellisen levon ja jaksoi ponnistaa. Vauva syntyi n. 7 tuntia siitä, kun sairaalaan lähdettiin.
Jälkikäteen ajateltuna, kotona olisi ehkä vielä hetken pärjäillyt kipujen kanssa, mutta halusin mennä mieluummin vähän ennen kuin vähän myöhässä.
Kaikissa kolmessa ensin tihkui kotona ja varsinaisesti vedet menivät synnärillä kalvojen puhkaisun jälkeen.