kun elämästä ei tule mitään

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut rahoitusta psykoterapiaan vaikean sairauden takia. Nyt rahoitus lopetettiin, ei siitä syystä, etteikö terapiaa tarvittaisi, vaan byrokratian takia. Nyt vaihtoehtona on olla ilman terapiaa ja tappaa itsensä (en jaksa tätä sairautta, psykoterapia on henkireikä, joka antaa toivoa paranemiseen) tai ottaa lainaa ties mistä tuhansia euroja. Pankista en saa lainaa, joten vaihtoehtoisista paikoista pitää hakea. Sosiaali ei pysty tukemaan, koska en saa kelan kuntoutuspsykoterapiaa (en saa, koska karenssi). Aina vaan tätä paskaa ja tuskaa. Olen ihan fiksu, pääsin opiskelemaan yms, mutta opinnot kaikki menneet päin vittua tän sairauden takia. Ei ole syytä elää. Sairaus on niin vaikea, että sen kanssa ei jaksa elää. Elän epätoivossa joka päivä. Uskoin tähän yhteiskuntaan, mutta ei täällä saa mitään ilman rahaa.

Aloita uusi harrastus, niin saat sisältöä elämääsi. Mieti, että mistä saat iloa. Terapeutilla ei ole avainta onneesi, vaan sinun tulee löytää se itse.

Pystytkö avaaman enemmän tästä sairaudesta?

Voiko tästä Kelan päätöksestä vielä valittaa?

Älä huoli niin mullakin menee! Olisitpa mun kaveri niin voitais masistella yhdessä. Nyt mä yksin oon. Ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut rahoitusta psykoterapiaan vaikean sairauden takia. Nyt rahoitus lopetettiin, ei siitä syystä, etteikö terapiaa tarvittaisi, vaan byrokratian takia. Nyt vaihtoehtona on olla ilman terapiaa ja tappaa itsensä (en jaksa tätä sairautta, psykoterapia on henkireikä, joka antaa toivoa paranemiseen) tai ottaa lainaa ties mistä tuhansia euroja. Pankista en saa lainaa, joten vaihtoehtoisista paikoista pitää hakea. Sosiaali ei pysty tukemaan, koska en saa kelan kuntoutuspsykoterapiaa (en saa, koska karenssi). Aina vaan tätä paskaa ja tuskaa. Olen ihan fiksu, pääsin opiskelemaan yms, mutta opinnot kaikki menneet päin vittua tän sairauden takia. Ei ole syytä elää. Sairaus on niin vaikea, että sen kanssa ei jaksa elää. Elän epätoivossa joka päivä. Uskoin tähän yhteiskuntaan, mutta ei täällä saa mitään ilman rahaa.

Aloita uusi harrastus, niin saat sisältöä elämääsi. Mieti, että mistä saat iloa. Terapeutilla ei ole avainta onneesi, vaan sinun tulee löytää se itse.

Ei kyse ole siitä, etteikö minulla olisi sisältöä elämässäni vaan siitä, että vaikea sairauteni tarvitsee psykoterapeuttista hoitoa. Jos en saa psykoterapiaa, en tule kuntoutumaan työkykyiseksi. Monta vuotta on jo mennyt hukkaan tämän takia. Nyt olisi toimiva hoitomuoto, mutta rahoitusta ei saa.

Vähän sama kuin sanoisit syöpäsairaalle, että etsii harrastuksen, ei sädehoito ole aivan onneen.... AP

Kyllähän sitä pääsee taas terapeutille ajan kanssa, sinäkin.

3kk saikkua, vähintään 3 käyntiä psykiatrilla ja lääkitys ohessa ja saat lausunnon, jolloin kela korvaa osan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä pääsee taas terapeutille ajan kanssa, sinäkin.

3kk saikkua, vähintään 3 käyntiä psykiatrilla ja lääkitys ohessa ja saat lausunnon, jolloin kela korvaa osan.

En pääse, koska kelalla on se karenssi. Minä olen vuosia psyykehoidossa (en terapiassa, mutta hoidossa).

Sain psykoterapiaa nuoremapana yhden jakson, sitten pääsin julkiselle puolelle, jossa ei ollut resursseja ja osaamista minun sairauteeni, terapiaa yritettiin minulle saada, sitten vihdoin sain ja sain rahoituksen, mutta rahoitus loppunyt byrokratian takia. Kaikki tahot sitä mieltä, että psykoterapiaa tarvitaan, vaan kun ei voi maksaa.

Olen määräaikaisella elääkkellä ollut jo vuosia, kun hoitoa ei saa. Nyt kun olen löytänyt ammattilaisen, joka kykenee hoitamaan omaa sairauttani, niin ei vaan saa rahoitusta.

Tuo aikaisemman saadun terapiajakson takia en saa kelalta nyt terapiaa. En pysty odottamaan karenssin loppumista, koska sairaus on niin vaikea. AP

Olet saanut jo vuosia terapiaa.

Eikä se auta

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut jo vuosia terapiaa.

Eikä se auta

Kyllä on auttanut. Sain terapiaa nuoruudessani pääasiassa ei sairauteen. Se terapia loppui kuitenkin kesken ja päädyin julkisella, jossa ei ollut resursesseja ja asiantuntemausta hoitaa sairauttani. Sitten löysin terapeutin, joka on erikoistunut juuri minun sairauteeni ja aloin saamaan sairautta hallintaan. Nyt  kuitenkin rahoitus lopetettiin. Vaikeissa psyykesairauksissa mikään vuoden terapia ei toimi, pitää hoitaa sairauden alkusyyt. Nykyinen terapia on auttanut minua huomattavasti, mutta ei vielä tarpeeksi, koska prosessi on pahasti kesken. Luisun takaisin entiseen tilaan jos terapiaa ei jatketa. Minulla ei yhteiskunnan tuen turvin ole muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. AP

Saanko kysyä että onko sairautesi pakko oireet tms?

Ei ihmetytä, että tää maa on tässä jamassa, kun sairaita ihmisiä ei hoideta kuntoon. Jää yhteiskunnalta vuosikymmenten verotulot saamatta, kun porukkaa jää eläkkeelle.

Karua menoa nykyajan Suomessa.

Mulla sama homma, nuorena jakso käyty ja uutta ei vielä saa. Mikä sairaus sulla ja ootko päässyt psyk.polille? Sieltäkin voi saada terapiaa, siis ihan kunnon terapiaa eikä pelkkää juttelua.

"Ilman rahaa täällä ei saa mitään"? Ihan myötätuntoinen olen ap:n tilanteesta, mutta missä saa asioita ilman rahaa? Onko jotenkin uutta, että asioista pitää maksaa? Terveisin eri tavalla sairas, jolle yhteiskunta antaa ehkä 1/3 tarvitusta tuesta. Ei muillekaan siis kaikkea anneta

Harkinnanvarainen toimeentulotuki? Osa-aikatyö eläkkeen ohelle jotta pystyt maksamaan?

Googlaapa vaativa lääkinnällinen kuntoutus