Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yksinäinen olet
21.02.2017 |
Aina välillä on juttuja, joissa joku kertoo yksinäisyydestään. Ja sitten jossakin sivulauseessa todetaan, että onneksi on sentää kumppani. Onko täällä muita oikeasti yksinäisiä? Eli ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole yhtäkään läheistä?
En tarkoita vähätellä kenenkään kokemaa yksinäisyyttä mutta yksinäisyys on oikeastaan kaikkein pahin ja samalla huolellisimmin varjeltu salaisuus. Olen ollut lapsesta saakka yksinäinen. Menetin vanhempani enkä sen jälkeen ole tuntunut kuuluneeni mihinkään. Kavereita olisi ollut tarjolla mutta jotenkin koin joutuneeni itsenäistymään silti liian varhain. En oe koskaan ollut osa mitään iloisesti nauravaa lapsijoukkoa. Parasta kaveria ei ole ollut. En yksinkertaisesti ole ollut samoista asioista kiinnostunut kuin ikäiseni keskimäärin.
Kohta täytän neljäkymmentä eikä tämä lapsena omaksuttu yksinäisyyden leima ole vieläkään poistunut. En osaa tutustua ihmisiin vaikka ympärilläni ihmisiä on aina ollut. Ulkoisesti näytän pärjäävältä mutta tuntuu, että sisällä on pelkkää tyhjää. Vuosi vuodelta tuntuu pahemmalta kaikki se elämä, jota katselee sivusta.
Kommentit (7)
Oletko yrittänyt tutustua ihmisiin? Se on vaikeaa, mutta tuli vain mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen ja tuntuu samalta, ettei ole sellaisia ihmisiä ympärillä, joiden kanssa haluaisin olla hirveästi tekemisissä. Olen aika hengellinen, mutta yksinäni niin. Ehkäpä jos uskaltaisin johonkin seurakuntaan, saisin sellaisia ihmisiä ympärilleni, joita kaipaan eli vähemmän pinnallisia turhan naurajia, kiroilevia jne.
Yksinäisyys (tai ulkopuolisuuden tunne) on yksi merkittävin subjektiivinen kokemus, joka vaikuttaa yksilön mielialaan ja jopa elämänhaluun.
Yksikin aktiivinen kontakti voi vaikuttaa siihen, ettei tuo koettu yksinäisyys johda suurempaan epätoivoon.
Siksi yksinäisyyden tunne ihmisten keskellä ei ole niin vaarallista kuin yksinäisyyden tunne yksin.
Minä tunnen usein yksinäisyyttä, mutten ole juuri koskaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt tutustua ihmisiin? Se on vaikeaa, mutta tuli vain mieleen.
Tuntuu, että suurimmalla osalla on alkujaan opiskeluajaolta muotoutuneet kaveripiirit. Olen joskus käynyt työväenopiston kursseilla mutta siellä tuttavuutta tekivät lähinnä omituiselta vaikuttavat friikit. Muiden kanssa oli helppo jutella kurssin puitteissa mutta ei näistä mitään sen pitkäaikaisempia kaveruuksia tullut.
En ole mikää seurakuntaihminen tyyliltäni. En ole uskovainen ja arvoiltani enemmän liberaali kuin konservatiivi. Luen paljon, olen kiinnostunut sekä politiikasta että muodista mutten niinkään "kotiäitijutuista" (anteeksi jos jotakin tämä loukkaa). Tuntuu että yksinäisiä kotiäitejä on paljon mutta en koe että meillä olisi paljoakaan yhteistä.
Joku toinen yksinäiseksi jo lapsena jäänyt saattaisi ymmärtää. Monelle tuntuu olevan itsestäänselvyys sekin, että lapsena juhlittiin syntymäpäiviä ja että lukioikäisenä käytiin kavereitten kanssa festareilla.
Asteikolla:1.2.3.4.5.6.7.8.9.10
10 Olen erittäin yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin yksinäinen olen minäkin. Tosin vähän aikaa sitten rohkaistuin ja ehdotin Facebookissa tapaamista yhdelle vanhalle ystävälle.
M23
Alue: Aihe vapaa
kyllää voi olla parisuhteessa ja yksinäinen kaveripuolella, tässä yksi sellainen....
minä en juo alkoholia niin kukaan ei koskaan kutsu minua mihinkään, olen sitten kotona muijjan kanssa