Vanhempani maksavat opiskelun ulkomailla. Valmistuin jo viime jouluna, mutta "opiskelen" vielä tämän kevään. Eli lomailen vanhempien kustannuksella.

Hauskalta kuulostaa, onnentyttö!

Mikäs siinä jos vanhemmat eivät mene vararikkoon. 

Eikö ollut pokkaa sanoa asiaa suoraan? Jos vanhemmilla on varaa, niin varmaan olisivat sinulle loman suoneet, itse olisin. Valehtelusta perisin rahat takaisin.

Paska tyyppi oot. Sanon tämän äitinä, joka on valmis antaan lapselleen mitä vaan tämä tarvitsee, myös lomat, ja syömään itse kaurapuuroa, 10 v. vanhoissa pieruverkkareissa, kotona 15 astetta lämmintä, jos se sen vaatii. Mutta odotan vastavuoroisesti kunnioitusta. Tuollaisen kusetuksen jälkeen olisit omillasi, vaikka minulla olisi varaakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ollut pokkaa sanoa asiaa suoraan? Jos vanhemmilla on varaa, niin varmaan olisivat sinulle loman suoneet, itse olisin. Valehtelusta perisin rahat takaisin.

Ei ole pokkaa sanoa, koska vanhempani ovat suoraan sanottuna ahdistavia. Heille yliopistokoulutus on päähänpinttymä ja toivovat minusta jotain, mitä en tule koskaan olemaan. Opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon Suomessa, mutta se paperi oli yhtä arvokas vanhemmilleni kuin eskarin päättötodistus. He halusivat minulle yliopistokoulutuksen ja kun en kahteen vuoteen päässyt (kun en tosissani edes hakenut..) yliopistoon Suomessa, he lupasivat maksaa opinnot Yhdysvalloissa. 

Vanhempani ovat varakkaita ja olen valitettavasti liian riippuvainen heistä. He kiristävät jatkuvasti minua näillä vaatimuksillaan, vaikka tottakai haluavat pelkkää hyvää. He uhkailevat, etten saa perintöä, jos en kouluttaudu jne. No, nyt olen tehnyt sen, minkä pitikin ja tämän puoli vuotta otan aikaa itselleni. On myös hyvää aikaa miettiä, kumpaa arvostan enemmän - itsenäisyyttä vai rahallisesti turvattua tulevaisuutta. Vielä en tiedä. Jos saisin vakituisen työpaikan, uskaltaisin irrottautua vanhemmistani. Nyt kun tulevaisuus näyttää projekti-, silppu- ja pätkätyöllisyydeltä, vakaa ja turvattu rahavana vanhempieni suunnalta houkuttaa.

ap

Vanhemmat eivät voi sinulta ottaa perintöä pois kuin poikkeustapauksissa eikä kouluttautuminen kuulu niihin. Kasvata selkäranka ja ota itsestäsi vastuu. Rahalla joudut olemaan sätkyukko ja se käy pitemmän päälle raskaaksi. Elä sellaista elämää kuin oikeasti haluat, vanhempasi joko sopeutuvat tai ei, mutta sinä olet onnellisempi.

Ajattelinkin kysyä, että kai aloutit jo työnhaun? Vai hankkivatko vanhempasi sinulle työpaikankin? Nauti nyt muutama kuukausi ilman elämääsi ohjailevia vanhempia, mutta aloittele työnhaku. Suomessa ei kyllä hyvältä näytä.

Anna palaa vaan! Kaikki on kerran nuoria!

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät voi sinulta ottaa perintöä pois kuin poikkeustapauksissa eikä kouluttautuminen kuulu niihin. Kasvata selkäranka ja ota itsestäsi vastuu. Rahalla joudut olemaan sätkyukko ja se käy pitemmän päälle raskaaksi. Elä sellaista elämää kuin oikeasti haluat, vanhempasi joko sopeutuvat tai ei, mutta sinä olet onnellisempi.

Ei perintöä voi ottaa pois, mutta voivat olla antamatta rahallista tukea nyt eläessään.

Haen jatkuvasti töitä ja yritän hakea myös täältä Yhdysvalloista töitä - olisin kauempana vanhemmistani. Katkaisen napanuoran heti, kun pystyn itse elättämään itseni ilman yhteiskunnan tukia. 

ap

Nauti elämästä kun vielä voit. Ihminen on oman historiansa tulos ja kaikki kokemukset avartavat ja opettavat uusia valmiuksia elämään. Uudet verkostot auttavat jopa työhön pääsemisessä. Kun pääset työhön ja hankit perhettä, elämä on sellaista orvanpyörää, että odotat lauantaita, että saat nukkua - jos lapset eivät herätä jo kello seitsemän, ihan normaaliin aikaan :D

Ihminen vain tupaa olemaan sellainen, että elämme sitku/mutku -elämää ja tämä ainutkertainen ihana elämänvaihe, joka saattaa ollakin parasta elämää, jää nauttimatta. Sinulla on ihanat  vanhemmat tukenasi. Olet onnekas! Osoita heille, että kunnioitat ja rakastat heitä. 

Taitaa tulla uskonnosta se ajattelu meille suomalaisille, että ei saa näyttää ylpeyttään ja onnellisuuttaan eikä varsinkaan rahojaan. Pitää istua otsa kurtussa ja odottaa vielä synkempiä aikoja.

Ainahan sitä ehtii duunia tehdä. Nauti nuoruudestasi, sitä et saa takaisin. Jos kerran "pappa betalar", niin relaa ja tutustu kunnolla NY:n riemuihin, sekä kaikenkirjavaan tarjontaan. Have a happy leisure time! :) 

Toivottavasti saat välit ja asiasi kuntoon vanhempiesi kanssa ja voisit hyvillä mielin tehdä sellaista työtä josta pidät. Jos sulla on jo koulutusta niin sehän on hyvä, kyllä se paikka  löytyy. Eikä tarvitsisi sitten siloitella tai peitellä tekemisiään, eikä kyllä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs täällä New Yorkissa on ollessa. Paljon mieluummin olen täällä kuin Suomessa. Lämpöä tänään +10 ja loppuviikoksi luvattu jopa +20! Ei ole loskaa, eikä liukasta.

Lenkkeilen Central Parkissa, käyn museoissa ja musikaaleissa. Opiskelijaviisumi on toukokuuhun asti voimassa. Sitten alkaa Suomessakin olla siedettävät säät ja palaan kotiin :D

xoxo gossip girl... puuttui vaan lopustaXD

Oikeasti en usko että alistavat ihmiset edes kunnioittavat alistujaa.

Oikeasti vanhempasi ovat vain tyytyväisiä, kun pysyt poissa nurkista.

No mutta, nyt siis lomailet ja mietit elämääsi ja koita tosiaankin aktiivisesti hakea töitä sieltä yhdysvalloista. Vai miten olisi Australia tai Uusi-Seelanti? Voithan aina aluksi tehdä töitä vaikka baareissa tai kaupassa myyjänä sillä välin kun etsit koulutustasi vastaavaa työtä, jotta pystyisit elättämään itsesi ja saisit omanarvontuntoa. Nyt vaikuttaa siltä, ettet ole valmis tekemään kaikkeasi, jotta pääset itsenäiseksi ihmiseksi ja täysin irti vanhemmistasi.

Mitäs sitten, kun kotiin palattua jäät kiinni valheestasi? Vanhempasi haluanevat nähdä tutkintotodistuksesi, jossa on siis tämä valmistumispäiväsi. Luuletko, että rahahanat pysyvät auki?

Ja mitä hittoa?! Sähän oot jo tosi vanha loisimaan vanhemmillasi. Jos peruskoulusta olet päässyt suoraan koulutusputkeen, niin AMK:sta olet valmistunut jotain 22v? Tuohon vielä pari välivuotta kun et päässytkään yliopistoon ja kauanko se yliopisto jenkeissä kestää? Huh huh.

Tämän jälkeen olen entistä ylpeämpi tyttärestäni. Hän opiskeli ammattilukiossa, olisi saanut opiskella miten paljon vaan, mutta ei halunnut (olin yksinhuoltaja). Nyt hänellä on oma ravintola  Helsingissä ja pärjää omillaan.