Toiset ihmiset suorastaan revitään töihin
Ja toiset saavat olla vuosia työttöminä. Joku luonteenpiirre tms näissä ihmisissä on jotka eivät ole koskaan työttöminä?
Kommentit (11)
Mut revitään, mutta ei johdu mistään luonteenpiirteistäni vaan erityisosaamisestani ja maineestani työntekijänä. Olen it-alalla. Luonteeltani olen itse asiassa melkoinen mulkero ja ääri-introvertti/erakko, mutta eipä haittaa työnantajia :D
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu pariutumisessakin, hyvännäköiset ihmiset ei ole pitkään sinkkuna.
Mä en ole hyvännäköinen mutta en ole paljoa sinkkuna ollut. Tuohon että löytää kumppanin auttaa lempeä, huumorintajuinen luonne.
Mä olen juuri tuollainen. Jotenkin onnistun aina antamaan itsestäni hyvän kuvan haastattelussa ja tekemään työni hyvin. Usein ura etenee kuin itsestään, kun mua pyydetään aina vastuullisempiin ja haastavimpiin hommiin ja projekteihin. Sen sijaan naisjutuissa en pärjää koskaan ja tosi harvoin pääsen toisille treffeille. Kumma juttu
Pitää pystyä tarjoamaan jotain sellaista, mitä muut hakijat tai kumppaniehdokkaat eivät pysty. Erikoisosaamista, hyvää luonnetta tms.
(Ei, "paksu lompakko" ei kuulu näihin, sillä loppujen lopuksi suurimmalle osalle ihmisistä riittää ihan perustoimeentulo ja se, että jää vähän rahaa harrastuksiin ja mukavahkoon elämään. Raha ei tee kenestäkään erityistä tai muista positiivisesti poikkeavaa ihmistä.)
Mulla menee seuraavasti: osaan antaa tosi hyvän kuvan haastattelussa. Mutta sitten kun olen työssä, teen sijaisuuden tai pätkätyön loppuun - eikä sijaisuutta milloinkaan jatketa, saati soiteta uudelleen. Mitä siis teen väärin? Näytänkö nyrpeää naamaa, olenko epävarma, hidas, ajastaan jälkeen jäänyt, "vanhanaikainen" kuten sain eräässä työpaikassa kuulla, jne.? Jotain vikaa minussa on. Nyt olen ollut jo parisen vuotta ilman työtä. Mieli maassa. Pelottaa että en enää osaa mitään, en osaa tehdä töitä. Olen turha taakka yhteiskunnalle. Ainakin se on varma.
Töistään mies tunnetaan.
Jos ratkaiset työssä jonkun pahan ongelman joka uhkaa koko osastoa/firmaa niin sen jälkeen ei tarvitse työttömyyttä pelätä. Maine kiirii äkkiä.
8 - 16 -tyypit sen sijaan saa kyytiä kun seuraavan kerran putsataan nurkat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee seuraavasti: osaan antaa tosi hyvän kuvan haastattelussa. Mutta sitten kun olen työssä, teen sijaisuuden tai pätkätyön loppuun - eikä sijaisuutta milloinkaan jatketa, saati soiteta uudelleen. Mitä siis teen väärin? Näytänkö nyrpeää naamaa, olenko epävarma, hidas, ajastaan jälkeen jäänyt, "vanhanaikainen" kuten sain eräässä työpaikassa kuulla, jne.? Jotain vikaa minussa on. Nyt olen ollut jo parisen vuotta ilman työtä. Mieli maassa. Pelottaa että en enää osaa mitään, en osaa tehdä töitä. Olen turha taakka yhteiskunnalle. Ainakin se on varma.
Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa:
1. Olet kunnan tai valtion hommissa
2. Joku toinen tuo tuottoa enemmän samalla hinnalla. Olet kuitenkin hyvä kakkoskuski, koska pyydettiin ylipäänsä vähäksi aikaa hommiin
Isä on vapaamuurari niin kaikki vaan hoituu, voitat kilpailutkin ja ulkomaille meno on todella helppoa mihin vaan pestiin. Tämä on asia josta ei puhuta missään vaikka pitäisi. Rotary ja leijonat sama homma. Kaveri suosittelee kaverin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Töistään mies tunnetaan.
Jos ratkaiset työssä jonkun pahan ongelman joka uhkaa koko osastoa/firmaa niin sen jälkeen ei tarvitse työttömyyttä pelätä. Maine kiirii äkkiä.
8 - 16 -tyypit sen sijaan saa kyytiä kun seuraavan kerran putsataan nurkat.
Minä olen sen verran taitava että ratkaisen ongelmat ja teen loistavaa tuotekehitystyötä aikavälillä 8-16.
En ole naimisissa työni kanssa enkä suostu uhraamaan kaikkea aikaani sille tai työkavereille. Silti on töitä riittänyt aina.
Alakohtaista. Mutta jos sulla on tänään osaamista, mitä tarvitaan vasta huomenna, et yleensä joudu olemaan työtön. Ts jo eilen osasit asiat, joita tarvitaan tänään, tänään osaat asiat, joita tarvitaan huomenna, huomenna osaat asiat, joita tarvitaan ylihuomenna jne. Olet siis askeleen edellä.
Sama juttu pariutumisessakin, hyvännäköiset ihmiset ei ole pitkään sinkkuna.