Työttömyys masentaa...

Sun pitää löytää muita tavoitteita elämälle

Tietenkin on. Jos haluat töitä, sun pitää vaan nousta suosta. Varaa aika neuvojalle, joka kertoo mitä töitä paikkakunnalla tai lähistöllä on.

Mun sisko muutti kun ensimmäinen lapsi syntyi, miehensä kotipaikkakunnalle. Saivat 5 lasta, oli kotiäitinä yhteensä 10 v.

Työkkärissä neuvottiin taloushallintoon kaivataan tekijöitä. Naapurin vaimo oli myös työtön, joten hommasivat itselleen työharjoittelupaikat tilitoimistosta, samassa kylässä on AMK. 2 vuodessa valmistuivat tradenomiksi, opiskelivat iltaisin, päivisin olivat tilitoimistossa ja asuivat paikkakunnalla ma -pe.

Naapurin tyttö oli myös työtön, joten yhdessä äidit palkkasivat tytön, hän vei lapset kouluun/tarhaan, haki pois ja oli kotona, jos joku oli kipeenä.

2 vuodessa saivat tutkinnon, oppivat ammatin, naapurin tyttö sai pisteitä ja pääsi opiskelemaan lastentarhanhoitajaksi, ja nyt kummatkin äidit ovat töissä kunnan tilitoimistossa. Maalla hinnat kun ovat niin paljon halvemmat, mm liiketilan vuokra, 250 neliötä on 500 e kk.

Ja nyt seuraavat työttömät seuraavat heidän jalanjälkeä ja aikovat tehdä saman.

Sisko sanoi oli melkoista työtä tehdä tutkinto 2 vuodessa, mutta halusi tietenkin nopeasti töihin ja kotiin.

Koulussa oli kirjasto, eivät ostaneet yhtään kirjaa sekä edullinen kouluruoka. Kustannuksia tuli lähinnä vuokrasta ja vkonlopun bussilipuista.

Helppo teidän on. Saatte työttömyyskorvaukset yms. Toista se on kun ei saa mitään tuloja.

Kyllä on... tähänkin aamuun herään vailla intoa. Yksi hakemus pitää kirjoittaa ja tehdä kotitöitä. Voi miten mieluusti lähtisin aamulla töihin. Tunnen itseni niin huonoksi ja hyödyttömäksi vaikka ei tämä tilanne oma vika olekkaan. Tsemppiä kaikille meille jotka olemme työttöminä ja haluamme töihin !

Eniten masentaa se, kun samana päivänä tulee useammasta paikasta kielteinen vastaus. Joskus tuntuu, että niitä ei-vastauksia tulee enemmän kuin mitä on laittanut hakemuksia, vaikka kaikista paikoista ei edes vastata.

Tai sitten suurin toivein valmistautuu haastatteluun sellaiseen paikkaan, johon tietää olevansa ansioitunein hakija, ja posti tuo päätöksen, että siihen on jo valittu joku muu.

Elämään on vaan hankittava jotain muuta sisältöä kuin työ. Itse olen käynyt tuon koulutuspolun niin pitkälle, että ei enää kiinnosta tohtorinväitös tai toinen maisterintutkinto, kun todennäköisesti kumpikaan niistä ei parantaisi tämänikäisen ämmän asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tänään alan suunnittelemaan ensi kesän viljelyksiä. Siemeniä on jo ostettava ja taimikasvatus kohta aloitettava. Laitan entistä ehomman yrttimaan, kun en enää ajattele, että " eihän sitä tiedä jos pääsee töihin, kuka ne kasvit sitten hoitaa".

Olen lamaantunut kokonaan. Tavallisesti olen määrätietoinen ja aikaansaapa, jopa tarmokas. Nyt en pysty puhelimeen tarttumaan ja soittelemaan paikkakunnan työnantajille (tarjoaisin itseäni töihin päiväkoteihin opettajakoulutuksella...). Lienee tuhoon tuomittu yritys jo ennalta, koska en ole lastentarhanopettaja, saati lähihoitaja.

Minä, joka aikaisemmin tuosta vaan järjestin itselleni kesätyöpaikat opiskeluaikaan. Kotiäitivuodet sekä monivuotinen työttömyys ovat tuhonneet minuuteni. Olen vapiseva ihmisraunio - kuka sellaista haluaa töihin.

Pahinta on tämä huonommuuden tunne. Itseaiheuttua tottakai, miksi jäin hoitamaan lapsia.

Toivottomuutta en ole aikaisemmin kokenut. Nyt kyllä. Luen MOL:n sivuja, joissa erilaiset yritykset rekrytoivat paikkakunnallani "työllistämisen asiantuntijoita". Heidän tulevana tehtävänään on auttaa TE-toimiston asiakkaita (eli meitä työttömiä) työllistymään...Kyse rekrytoinneissa lienee tulevista työttömien määräaikaishaastatteluista. Määräaikaishaastatteluiden tekijät joutuvat siis haastattelemaan, motivoimaan, kehoittamaan ja lopulta varmaankin sanktioin uhkailemaan meitä työttömiä - aktivoitumaan hakemaan töitä paikkakunnalta. Voihan olla, että työttömyys helpottaa...

Todella pahalta tuntuu se että tietää oman ammattitaidon ja osaamisen sekä polttavan motivaation riittävän paikkaan johon hakee ja sitten ei pääse edes haastatteluun kun samoilla ominaisuuksilla on varustettu 25 muuta hakijaa + 100 muuta jotka on paikkaa hakeneet. Se työttömien syyllistäminen mitä lehdistä lukee saa vaan masentuneemmaksi ja suuttumaan. Meitä työhaluisia työttömiä on varmaan 70% kaikista työttömistä ja kilpailu on kovaa. Suurin osa jää rannalle ja pikkuhiljaa tipahtaa ulkopuolelle siitä joukosta joka saa töitä. 15v kokemus ja kaksi tutkintoa ja kielitaito on ihan paperia vaan. Vielä on eläkeikään yli 20 vuotta... nytkin vaan itken. Voi kun joku joskus työttömien laiskuutta ja työhaluttomuutta haukkuva astuisi edes hetkeksi näihin kenkiin.

Helpottaa lukea, että muitakin on, jotka kärsivät työttömyydestä. Yksin kotona päiviä viettäessä elämä kutistuu. En liiku päiväsaikaan edes ulkosalla, koska häpeän itseäni. Koko suvun ainoa työtön, vieläpä pitkäaikaistyötön, akateeminen. Miten voi hakea työpaikkoja, joihin on kaikkiin kovat vaatimukset? Miten voi laittaa työhakemuksen paikkaan, joka ei ihan suoraan vastaa koulutusta? Kysymyksiä riittää.

Joo, joka aamu herääminen on vaikeaa. Itkettää vaan. Mutta yritän hammasta purren kääntää kaiken tämän voimavarakseni. Jotenkin ajattelen, että käännän tämänkin omaksi voitokseni. Päänsisällä. Yritän muistaa, mitkä asiat ovat jo hyvin elämässäni. Vain työpaikka toistaiseksi puuttuu. On vain ajan kysymys milloin työllistyn.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on. Jos haluat töitä, sun pitää vaan nousta suosta. Varaa aika neuvojalle, joka kertoo mitä töitä paikkakunnalla tai lähistöllä on.

Mun sisko muutti kun ensimmäinen lapsi syntyi, miehensä kotipaikkakunnalle. Saivat 5 lasta, oli kotiäitinä yhteensä 10 v.

Työkkärissä neuvottiin taloushallintoon kaivataan tekijöitä. Naapurin vaimo oli myös työtön, joten hommasivat itselleen työharjoittelupaikat tilitoimistosta, samassa kylässä on AMK. 2 vuodessa valmistuivat tradenomiksi, opiskelivat iltaisin, päivisin olivat tilitoimistossa ja asuivat paikkakunnalla ma -pe.

Naapurin tyttö oli myös työtön, joten yhdessä äidit palkkasivat tytön, hän vei lapset kouluun/tarhaan, haki pois ja oli kotona, jos joku oli kipeenä.

2 vuodessa saivat tutkinnon, oppivat ammatin, naapurin tyttö sai pisteitä ja pääsi opiskelemaan lastentarhanhoitajaksi, ja nyt kummatkin äidit ovat töissä kunnan tilitoimistossa. Maalla hinnat kun ovat niin paljon halvemmat, mm liiketilan vuokra, 250 neliötä on 500 e kk.

Ja nyt seuraavat työttömät seuraavat heidän jalanjälkeä ja aikovat tehdä saman.

Sisko sanoi oli melkoista työtä tehdä tutkinto 2 vuodessa, mutta halusi tietenkin nopeasti töihin ja kotiin.

Koulussa oli kirjasto, eivät ostaneet yhtään kirjaa sekä edullinen kouluruoka. Kustannuksia tuli lähinnä vuokrasta ja vkonlopun bussilipuista.

Purskahdin nauruun, kun luin kohdan "hommasivat harjoittelupaikat tilitoimistosta". Että ihan hommasivat. Itse olen etsinyt harjoittelupaikkaa puoli vuotta tilitoimistoista. Joihinkin paikkoihin on vuoden harjoittelijajonot. Yhdellä opiskelukaverilla opinnot viivästyivät vuodella, kun minnekään ei pääse harjoittelemaan. Opettajilta ei saa MITÄÄN apua.

työtön taas 3 viikkoa 2 vuotta olin yliopistolal toista tutkintoa lukemassa el pelleilemässä

nyt en aio edes hakea töitä kun ei jaksa

teologian maisteri oon eli humpuuqimaakari ja papiksi en halua homokirkkoon

Itsekin välttelen liikkumista ja en pidä ihmisiin yhteyttä. Häpeän omaa tilaani vaikka tiedän että olen syytön tylttömyyteeni. Omassa lähipiirissä vain olen ainut työtön. Yritän nähdä elämässäni ne positiiviset asiat mutta mitä kauemmin tämä työttömyys jatkuu sen vaikeampaa se on. Ulkona paistaa aurinko mutta mieli on mustaakin mustempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on. Jos haluat töitä, sun pitää vaan nousta suosta. Varaa aika neuvojalle, joka kertoo mitä töitä paikkakunnalla tai lähistöllä on.

Mun sisko muutti kun ensimmäinen lapsi syntyi, miehensä kotipaikkakunnalle. Saivat 5 lasta, oli kotiäitinä yhteensä 10 v.

Työkkärissä neuvottiin taloushallintoon kaivataan tekijöitä. Naapurin vaimo oli myös työtön, joten hommasivat itselleen työharjoittelupaikat tilitoimistosta, samassa kylässä on AMK. 2 vuodessa valmistuivat tradenomiksi, opiskelivat iltaisin, päivisin olivat tilitoimistossa ja asuivat paikkakunnalla ma -pe.

Naapurin tyttö oli myös työtön, joten yhdessä äidit palkkasivat tytön, hän vei lapset kouluun/tarhaan, haki pois ja oli kotona, jos joku oli kipeenä.

2 vuodessa saivat tutkinnon, oppivat ammatin, naapurin tyttö sai pisteitä ja pääsi opiskelemaan lastentarhanhoitajaksi, ja nyt kummatkin äidit ovat töissä kunnan tilitoimistossa. Maalla hinnat kun ovat niin paljon halvemmat, mm liiketilan vuokra, 250 neliötä on 500 e kk.

Ja nyt seuraavat työttömät seuraavat heidän jalanjälkeä ja aikovat tehdä saman.

Sisko sanoi oli melkoista työtä tehdä tutkinto 2 vuodessa, mutta halusi tietenkin nopeasti töihin ja kotiin.

Koulussa oli kirjasto, eivät ostaneet yhtään kirjaa sekä edullinen kouluruoka. Kustannuksia tuli lähinnä vuokrasta ja vkonlopun bussilipuista.

Purskahdin nauruun, kun luin kohdan "hommasivat harjoittelupaikat tilitoimistosta". Että ihan hommasivat. Itse olen etsinyt harjoittelupaikkaa puoli vuotta tilitoimistoista. Joihinkin paikkoihin on vuoden harjoittelijajonot. Yhdellä opiskelukaverilla opinnot viivästyivät vuodella, kun minnekään ei pääse harjoittelemaan. Opettajilta ei saa MITÄÄN apua.

Hyvin monet tilitoimistot tekevät yhteistyötä koulujen kanssa. Siksi he saivat paikat kun koulu oli niitä järjestänyt .

Nyt myös tässä tilitoimistossa, jossa ovat, he ottavat aina yhden harjoittelijan kerralla, koska tietävät mitä se on.

Ilman koulun apua eivät olisi tätä saaneet.

Jotkut koulut auttavat enemmän kuin toiset. Näin se vaan on.

Sukulaiseni etsii matkatoimistoa minne pääsisi harjoittelemaan ja on etsinyt sitä vuoden. Ei saa, kukaan ei tarvitse ilmaista harjoittelijaa.

pian Venäjä hyökkääkin Suomeen siihen loppuu itsenäisyys vähäksi aikaa

ja alkaa kurjat olot

Joka paikassa vähennetään väkeä ja pienemmällä porukalla tehdään sama määrä töitä. Miehellä alkaa olla työuupumuksen merkkejä ja itse olen uupunut työttömyyteen. Mies hakee myös töitä mutta ei saa, itse haen työttömänä enkä saa. Tällaistako sen elämän kuuluu olla?! Toiset väsyvät työtaakan alle ja toiset masentuvat työttömyydestä 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on. Jos haluat töitä, sun pitää vaan nousta suosta. Varaa aika neuvojalle, joka kertoo mitä töitä paikkakunnalla tai lähistöllä on.

Mun sisko muutti kun ensimmäinen lapsi syntyi, miehensä kotipaikkakunnalle. Saivat 5 lasta, oli kotiäitinä yhteensä 10 v.

Työkkärissä neuvottiin taloushallintoon kaivataan tekijöitä. Naapurin vaimo oli myös työtön, joten hommasivat itselleen työharjoittelupaikat tilitoimistosta, samassa kylässä on AMK. 2 vuodessa valmistuivat tradenomiksi, opiskelivat iltaisin, päivisin olivat tilitoimistossa ja asuivat paikkakunnalla ma -pe.

Naapurin tyttö oli myös työtön, joten yhdessä äidit palkkasivat tytön, hän vei lapset kouluun/tarhaan, haki pois ja oli kotona, jos joku oli kipeenä.

2 vuodessa saivat tutkinnon, oppivat ammatin, naapurin tyttö sai pisteitä ja pääsi opiskelemaan lastentarhanhoitajaksi, ja nyt kummatkin äidit ovat töissä kunnan tilitoimistossa. Maalla hinnat kun ovat niin paljon halvemmat, mm liiketilan vuokra, 250 neliötä on 500 e kk.

Ja nyt seuraavat työttömät seuraavat heidän jalanjälkeä ja aikovat tehdä saman.

Sisko sanoi oli melkoista työtä tehdä tutkinto 2 vuodessa, mutta halusi tietenkin nopeasti töihin ja kotiin.

Koulussa oli kirjasto, eivät ostaneet yhtään kirjaa sekä edullinen kouluruoka. Kustannuksia tuli lähinnä vuokrasta ja vkonlopun bussilipuista.

Purskahdin nauruun, kun luin kohdan "hommasivat harjoittelupaikat tilitoimistosta". Että ihan hommasivat. Itse olen etsinyt harjoittelupaikkaa puoli vuotta tilitoimistoista. Joihinkin paikkoihin on vuoden harjoittelijajonot. Yhdellä opiskelukaverilla opinnot viivästyivät vuodella, kun minnekään ei pääse harjoittelemaan. Opettajilta ei saa MITÄÄN apua.

Hyvin monet tilitoimistot tekevät yhteistyötä koulujen kanssa. Siksi he saivat paikat kun koulu oli niitä järjestänyt .

Nyt myös tässä tilitoimistossa, jossa ovat, he ottavat aina yhden harjoittelijan kerralla, koska tietävät mitä se on.

Ilman koulun apua eivät olisi tätä saaneet.

Jotkut koulut auttavat enemmän kuin toiset. Näin se vaan on.

Sukulaiseni etsii matkatoimistoa minne pääsisi harjoittelemaan ja on etsinyt sitä vuoden. Ei saa, kukaan ei tarvitse ilmaista harjoittelijaa.

No heillä oli sitten tuuria. Itse olen opiskellut kaksi tutkintoa ja kolmas työn alla. Yksikään koulu ei tehnyt mitään oikeaa yhteistyötä yritysten kanssa, mitä nyt joskus tutustumispäiviä järjestettiin. Yksi kolmessa vuodessa.

Olen kysellyt monesta tilitoimistosta, missä sanottiin että joskus ovat ottaneet harjoittelijoita mutta enää ei voi. Luulisin syyn olevan siinä, että uusia työntekijöitä ei tarvita. Miksi tuhlata aikaa kouluttamiseen, kun kouluttamisen jälkeen opiskelijalle ei ole mitään käyttöä? Jos uutta työntekijää tarvitaan, kortistossa on sata ihmistä joilla on 10 vuoden työkokemus.

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa lukea, että muitakin on, jotka kärsivät työttömyydestä. Yksin kotona päiviä viettäessä elämä kutistuu. En liiku päiväsaikaan edes ulkosalla, koska häpeän itseäni. Koko suvun ainoa työtön, vieläpä pitkäaikaistyötön, akateeminen. Miten voi hakea työpaikkoja, joihin on kaikkiin kovat vaatimukset? Miten voi laittaa työhakemuksen paikkaan, joka ei ihan suoraan vastaa koulutusta? Kysymyksiä riittää.

Samat ajatukset minullakin. Kannattaa katkaista yhteydet ihmisiin, jotka masentavat entisestään kommenteillaan, säälivät ja välttelevät. Olet yhtä arvokas kuin muutkin. Yritä keksiä joka päivä jokin mieltäsi piristävä asia, jota teet. Nauti pienistä asioista. Ja ei se työpaikka stressaamalla löydy. Yrität parhaasi ja jos sinua ei palkata, ei ole sinun häpeäsi. Pää pystyyn, meitä on niin paljon!

Minäkin olen tällä hetkellä työttömänä, viimeiset 2 kuukautta, en omasta tahdostani. Hakemuksia olen kirjoittanut kymmeniä, vielä ei ole tärpännyt.

Säästöilläni olen pärjännyt hyvin, ja avopuolisolla on sentään työpaikka. Tottakai masentaa olla ilman töitä, mutta yritän keskittyä hyviin asioihin kun muuten alkaa vaan vituttamaan.

Tavoitteena olisi lähteä syksyllä opiskelemaan, hakemuksen olen kouluun jo lähettänyt.

N1996

Sama täällä valitettavasti. Ei oikein jaksa hoitaa mitään asioita vaikka aikaa on yllin kyllin. Odotan koko ajan, että alkaisi väsyttämään niin että saisi taas nukuttua hieman. Pahinta tässä on se, että vaikka tiedostan tilanteen, niin se pahenee koko ajan. Kuinkahan pitkään menee, siihen, että en saa edes vietyä roskia. Edes kevätaurinko ei jaksa kohentaa mielialaa. En kuitenkaan häpeä itseäni. Niillä ikäisilläni, jotka on irtisanottu samaan aikaan menee yhtä huonosti.