Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pikkulapsiperheen äiti, kuinka hyvät mahdollisuudet sinulla on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi?

Vierailija
20.02.2017 |

Omasta mielestäsi?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liikunta jää liian vähälle ,kun ei yksinkertaisesti ole aikaa. Ei paljoa innosta mikään 15 min pikajumppa olohuoneessa ,vaan haluaisi oman rauhallisen tunnin -parin liikuntahetken useammin.

Univelkaisena ja stressaantuneena ei jaksa syödä terveellisesti ja syö myös enemmän sokeria selvästi.

Uni on varmaan se eniten vaikuttava tekijä ja stressin määrä.

4 Lasta

Vierailija
2/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

... ja kuinka paljon kärsit henkisesti tilanteesta? Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka usein miehesi huomioi sinua tarjoamalla kielihoitoa?

Vierailija
4/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikkulapsiaikana mahdollisuudet olivat kyllä ihan niin hyvät kuin itse järjestin. Ja kyllä minä järjestinkin kotiin kuntolaitteita ja polkupyörään peräkärrin. Niillä pääsi kyllä liikkumaan lapsen kanssa ihan riittävästi.

Ongelmallisempaa oli unen katkonaisuus, kun lapsi heräili joka yö. Kun ei ole kolmeen vuoteen nukkunut kunnolla, niin itsekurin pitäminen on väsyneenä todella vaikeaa. Nyt kun lapset ovat isompia ja nukkuvat hyvin, niin kyllä vain itsekuria riittää vaikka minkälaiseen omituiseen ruokavalioon. Unen puute on hyvin vahingollista.

5/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvät mahdollisuudet. Vauva on ns. helpohko ja mies auttaa niin paljon, kuin mahdollista eli paljon.

Vierailija
6/6 |
20.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nooh.. Lapset otan suihkuunkin joka aamu mukaan. Mieheni on töissä melkein aina, 12 h päiviä ja työmatkat päälle... Lenkille pääsen kyllä, mutta samalla pusken eteenpäin tuplarattaita - ei houkuta.

Nykyään saan kuitenkin syötyä järkevästi ja rauhassa, kun lapset keskittyvät hienosti syömään itse ja leikkivät keskenäänkin. Sekin on jo paljon.

Luulin että mulla ois tukiverkko, mutta niin vain elin monen kuukauden koliikit yksin läpi ilman apua. Valoa näkyy tunnelin päässä, lapset kasvavat :)