Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huh, onneksi en ole mennyt mukaan siihen harhakuvitelmaan, että lapsiperhe-elämä on helpompaa jos lapsella on sisarus viihdyttämässä ja leikkikaverina.
19.02.2017 |
Yhtälailla niiden lasten kanssa pitää leikkiä ja pitää heille seuraa, oli heitä sitten yksi tai useampi.
Useamman lapsen kanssa pitäisi osallistua enemmän jos jokaisen lapsen kanssa pitää leikkiä ja puuhastella.
Onneksi olen jättänyt lapsiluvun tähän yhteen. Tuntuu, että yhden kanssa lapsiperhe-elämä on kuitenkin helpompaa, koska vanhemmat voivat vuoron perään pitää lapselle seuraa ja sillä hetkellä toinen saa sitä kaivattua omaa aikaa.
Jos olisi kaksi tai useampi lapsi, niin kyllä he varmasti leikkisivät yhdessä jonkun verran mutta myös riitelisivät ja kokoajan olisi äidin ja isän kimpussa ainakin yksi lapsi. Omaa aikaa ja rauhaa ei olisi nimeksikään vasta kuin lasten nukkumaan menon jälkeen ja silloin on jo niin poikki ettei jaksa enää puuhailla mitään järkevää.
Älkää tehkö sisarusta lapselle sillä verukkeella, että lapsiperhe-elämä helpottuisi silloin koska näin ei välttämättä tule käymään.
Kommentit (39)
Kuulostaa ap siltä että sun ei olis kannattanut tehdä sitä ekaakaan. Vaikutat aika rasittuneelta lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisi sisko tai veli...
T: Ainokainen
Samaa mieltä.
Yhden 6v prinsessan äiti joka on iloinen ettei ole enempää kuninkaallisia tässä huushollissa :D
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap siltä että sun ei olis kannattanut tehdä sitä ekaakaan. Vaikutat aika rasittuneelta lapsestasi.
En ole sen rasittuneempi kuin moni muukaan vanhempi, mutta omaa aikaa kaipaava ja arvostava olen ja tähän yhtälöön yksi lapsi on aivan sopiva määrä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Yhden 6v prinsessan äiti joka on iloinen ettei ole enempää kuninkaallisia tässä huushollissa :D
*oksennus*
Varmasti on rankkaa jos antaa lapsen pitää itseään kuninkaallisena perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen lapsen äitinä olen täysin eri mieltä. Kyllä meillä helpotti selvästi se, että lapset leikkivät keskenään. Kun vanhimmat olivat 3- ja 4-vuotiaita ja nuorin vauva, niin kaksi vanhinta kirjaimellisesti leikki tuntikausia päivässä keskenään eikä minun tarvinnut puuttua siihen juuri lainkaan. Hyvin harvoin heillä oli mitään selvitettäviä riitoja.
Varmaan tämä riippuu myös lasten keskinäisestä kemiasta. Ehkä kaikilla muilla sisaruksilla tämä ei toimi yhtä hyvin kuin meillä.
No siinäpä puhuu todellinen kokemuksen rintaääni: ihminen, joka on ihan varma asiastaan, koska kyllä ihan varmasti sitä ja luultavasti myös tätä. * huokaus *
Lapset ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia, mutta kyllä ainakin itse olen näin jälkikäteen aika satavarma, että olen itse päässyt paljon vähemmällä sen takia, että nämä meidän kolme lasta on olleet niin pienin ikäeroin ja tykänneet aina leikkiä porukalla sekä kavereiden kanssa. Olen myös aina ollut sitä mieltä, ettei äidin tehtävänä ole olla viihdytysupseeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Yhden 6v prinsessan äiti joka on iloinen ettei ole enempää kuninkaallisia tässä huushollissa :D
Prinsessaa pahempi perheessä olisi ainoastaan prinssi. Sellainenhan kuseskeleekin joka paikkaan ja syö dominokekseistä sisälmykset.
No varmasti jos niinolis muttei meillä.
Meillä on harvinaisen fiksu ja taitava lapsi.. ei tod mikään hemmoteltu kakara.
Ja tämä ei oo vain vanhempien mielipide ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisi sisko tai veli...
T: Ainokainen
Ei sisarukset välttämättä ole läheisiä. Jos ovat tosi erilaisia, niin saattavat mennä jo pienestä pitäen eri polkuja, vaikka ikäero olisikin pieni. Eli melkein kuin sisarusta ei olisi ollutkaan.
T: Pikkusisar
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap siltä että sun ei olis kannattanut tehdä sitä ekaakaan. Vaikutat aika rasittuneelta lapsestasi.
En ole sen rasittuneempi kuin moni muukaan vanhempi, mutta omaa aikaa kaipaava ja arvostava olen ja tähän yhtälöön yksi lapsi on aivan sopiva määrä. Ap
Aijjaa, katsos kun kuulostaa siltä että lapsen kanssa oleminen on sulle vain rasite. Kärsit oman vuorosi, sitten heivaat lapsen miehelle jotta saat "ansaittua" omaa aikaa. Koska onhan se rasittavaa jos "joku roikkuu kimpussa koko ajan".
Tuommosissa tapauksissa en suosittele lasten hankintaa. Miksi hankkia lapsia, jos pitää jakaa vuorotkin milloin viitsii olla sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me haluttiin toinen lapsi ihan itsekkäistä syistä, ei esikoisen takia. Mutta kyllähän nuo kahden vuoden ikäerolla olevat veljekset nyt ovat mainio parivaljakko! Todellakin viihtyvät yhdessä, ja ulos lähetän heidät lähes aina kahdestaan, ainakin arkena. Toki viikonloppuisin ulkoillaan yhdessä pidemmän kaavan mukaan. Lisäksi lomareissuilla pojista on kovasti seuraa toisilleen. Eivät todellakaan vaadi koko ajan aikuista leikittämään ja pitämään seuraa, eikä mielestäni lasta kuulu sellaiseen opettaakaan.
Minulla on myös yksi lapsi. Halusin lapsen, mutta kuitenkin säästää myös oman aikani ja rahani. Yksi lapsi on loistava elämäntilanteeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon lapsista. Meillä on käynyt hyvä onni lasten suhteen. Kaksi muksua pienellä ikäerolla. Ovat kuin paita ja peppu, eikä heitä tarvitse mitenkään erikseen viihdyttää. Päinvastoin, käskevät vanhemmat pois häiritsemästä leikkejä.
Mutta tunnen perheitä, joissa tilanne on täysin erilainen.
Meillä kanssa tytöt pääsääntöisesti leikkii hyvin keskenään.naapurissa on yksi lapsi ja vähän väliä vailla leikkiseuraa... en kyllä muutenkaan ymmärrä miksi tuo yksi lapsi on edes hommattu. Nelikymppiset vanhemmat käy bilettämässä liki joka viikonloppu joko yksin tai yhdessä ja lapsi on isovanhemmilla.
Nyt aikuisena olen kyllä kiitollinen, että mulla on 2 veljeä ja yksi sisko.
Kun vanhemmat ikääntyivät ja sairastelivat, oli niin hyvä, kun pystyimme jakamaan keskenämme asioita ja vuorotella vanhempien luona käymisessä ja heidän asioiden hoitamisessa.
Samoin vanhempien kuoltua tuntuu hyvälle että meillä on tässä tiivis perhe kuitenkin vielä pystyssä. Esimerkiksi hautajaisjärjestelyt olisi ollut ihan kamalaa hoitaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä olen täysin eri mieltä. Kyllä meillä helpotti selvästi se, että lapset leikkivät keskenään. Kun vanhimmat olivat 3- ja 4-vuotiaita ja nuorin vauva, niin kaksi vanhinta kirjaimellisesti leikki tuntikausia päivässä keskenään eikä minun tarvinnut puuttua siihen juuri lainkaan. Hyvin harvoin heillä oli mitään selvitettäviä riitoja.
Varmaan tämä riippuu myös lasten keskinäisestä kemiasta. Ehkä kaikilla muilla sisaruksilla tämä ei toimi yhtä hyvin kuin meillä.
Niinhän minä sanoinkin, että lapsiperhe-elämä ei VÄLTTÄMÄTTÄ tule olemaan helpompaa useamman lapsen kanssa. Sinulle vain on käynyt hyvä tuuri, kaikilla ei käy yhtä hyvin. Ap
Mä tein n.14 vuotta sitten kaksi lasta pienellä ikäerolla. Nyt vuosi sitten syntyi kuopus. Kahden ensimmäisen kanssa oli oikeasti välillä tosi väsynyt, en kiellä. Toisaalta nämä kaksi ovat toisilleen aivan älyttömän läheisiä. He ovat kasvaneet yhdessä, jakaneet lapsuutensa kokemukset.
Mutta nyt näiden kolmen kanssa on tosi mukavaa. Isommat hemmottelee pientä sisartaan ja pieni kasvaa isosisarustensa rinnalla. Ja meillä vanhemmilla on paljon vähemmän "aikuisten aikaa" kuin silloin kun oli kaksi pientä yhtä aikaa, teinit kun valvovat silloin kun ei pitäisi :D
Eli enpä tiedä, oli niitä lapsia sitten yksi tai viisi. Pienillä ikäeroilla tai isoilla. Jokatapauksessa elämä muuttuu peruuttamattomasti erilaiseksi. Toiset se tekee onnellisiksi, toisille se ei oikein istu.
Mä haluisin kans tulevaisuudessa vaan yhden lapsen.
N24
Alue: Aihe vapaa
Lucky you! Minä tein sen kaverin, eikä siinä mitään, ihan hyvin on mennyt ilman mitään isompia ongelmia, mutta jos nyt voisin elää kaiken alusta, olisin jääänyt yhteen lapseen. Mitä vähemmän lapsia, sitä vähemmän murheita.