Mikä näitä ikiteekkareita vaivaa?

Ei varmaan työllistyminen kauhean helppoa ole, jos työkokemusta ei ole ja opinnot kestäneet vuosikaudet. Opiskelijan status on kuitenkin yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi kuin työttömän. 

Vierailija kirjoitti:

Siis lähes poikkeuksetta miespuolisia henkilöitä, joiden opinnot ovat kestäneet jo kohta 10 vuotta, osalla reilusti ylikin, ja silti elämä on samanlaista sitseiltä toisille juoksemista ja kiltahuoneella dokaamista kuin fuksinakin. Joskus nuorena ajattelin, että tuohan on ihan unelmaelämää, mutta onko se oikeasti? En minä tarkoita että kaikkien pitäisi elämässä haluta vaimo, lapsia ja omakotitalo, mutta kai tuonkin nyt on oltava monille vain todellisuuden pakoilua ja vanhassa roikkumista, kun ei uskalleta ottaa askelta eteenpäinkään? Tuntuu, että muutkin opiskelijat pitävät näitä henkilöitä vähän säälittävinä ja näiden nimen kaikki tietävät ehkä enemmän pahassa kuin hyvässä. Ja tämä tuntuu olevan aikalailla teknillisten yliopistojen juttu, muissa yliopistoissa toki on ikuisuusopiskelijoita, mutta eivät ne yleensä enää viidennen vuoden jälkeen oksenna haalarit jalassa aamuyön bussissa, vaan opinnot venyvät ehkä töihin tai perheeseen liittyvistä syistä.

Yhteiskunta ei hehkuta nuorille ensisijaisesti normaalia perhe-elämää ja vakiintumista, vaan enimmäkseen pinnallisia ja jonninjoutavia leikkejä. Minäkin olin sellainen ikiteekkari, tosin ryyppäjäisissä en käynyt ensimmäisen vuoden jälkeen. Minulla oli vaimo ja kolme lasta ennen kuin pahvit sain kouraan, diplomityön metsästyksessä meni 2009 taantuman takia pari vuotta ja se näkyi papereissa kirjoillaolovuosina. 

Opiskelijakulttuuri on mätää. Opiskelijoista pitäisi kitkeä kaikenlaiset rappioilmiöt kuten yletön alkoholin käyttö. Se luo pohjan työelämän alkoholismille. Minunkin työpaikassani jo monella maksa huutaa hoosiannaa.

Tunnen ikinuorten lajityypin, mutta pakko huomauttaa, suurin osa yli 10 vuotta opiskelleista "teekkareista" on ollut koko ajan oikeissa töissä ja usein perheellisiä. Sille ikäluokalle tutkinto ei ollut niin tärkeä työn kannalta kuin nykyopiskelijoille. 

Kai se on myös "vähän sellainen juttu"? Joku on aina porukassa se menestyjä, toinen supliikki naurattaja, yksi hiljainen myötäilijä jne. Joidenkin kohtaloksi sitten siunaantuu ikiteekkarius?

Nykyäänhän tämä ei enää ole mahdollista millään muotoa, opiskeluoikeus kun on vain sen 7 vuotta yhteensä huomioiden muutaman välivuoden tähän lisäksi. Mun tuntemat ikiteekkarit ovat usein myös jo työelämässä (ainakin jollain muotoa), mutta tosiaan notkuvat koululla ja kittaavat kaljaa keskivertoa saman ikäistä enemmän. Opiskelijoille on kuitenkin tiettyjä etuja, joiden vuoksi status kannattaa pitää - ja kuten joku sanoinkin, yhteiskunta on armollisempi opiskelijaa kuin työtöntä kohtaan mielipiteiltään. Joillekin myös se dippa on järjetön rutistus, jota ei vaan saada tehtyä. JA varmasti on myös niitä "saamattomia nahjuksia", joille se kaljan kittaaminen on unelmaa tai pakoa todellisuudesta. Meitä on moneen junaan! :)

Muihin opiskelualoihin verrattuna musta myös tuntuu, että teekarius ylipäätään on jotenkin alkoholipitoisempaa kiltahuoneineen ja salakapakoineen (tai kai näitä muuallakin on?). Ehkä siellä myös ikiteekkariun ryyppäys on "siistimpää", tai ainakin hyväksyttävänpää, kuin ikikauppislaisen ryyppäys? :D

Toisenlaisiakin ikiteekkareita löytyy. Itse en osallistunut Kiltaelämään vaikkakin ekoina vuosina kiersin kaikki bileet pitkän kaavan mukaan. Olin koko opiskeluajan ekan vuoden jälkeeb ammattiani vastaavissa töissä. Dippatyökin jäin kun rekrytoitiin seuraavaan työhön. Siitä lähtien olen painanut duunia ja pitkää päivää ympäri maailmaa ja erilaisissa tehtävissä useammassa johtavassa yrityksessä.  CV ja referenssilista on jäätävän pitkiä ja olen karsinut niistä osan pois. Hävettää jo oma kokemus. Tässä nyt kirjoittelen paraikaa dippatyötäni jotta saisin sen DI paprun ennen eläkettä. Vahinko että tämä ikiteekkarin "putki" samalla katkeaa. PS. Viimeksi kävin baarissa ja join yhden kaljan 2015.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ikinuorten lajityypin, mutta pakko huomauttaa, suurin osa yli 10 vuotta opiskelleista "teekkareista" on ollut koko ajan oikeissa töissä ja usein perheellisiä. Sille ikäluokalle tutkinto ei ollut niin tärkeä työn kannalta kuin nykyopiskelijoille. 

Joo, tottakai! Mutta nimenomaan tämä minun tarkoittamani ikiteekkarityyppi ei ole sitä jonka opinnot kestävät koska työ ja perhe, vaan joiden opinnot tuntuvat kestävän, koska ainoastaan opiskelijana voi dokata kiltahuoneella ja sammua Mikontalon rappukäytävään. Saattaahan niillä töitäkin olla, mutta usein kuitenkin korkeintaan jotain kurssiassarointia (mitenkään yliopistouraa vähättelemättä, mutta eipä jonkun peruskurssin assarointi vuodesta toiseen muuten kunnianhimottomalla tyypillä tutkijan urallekaan ovia avaa).