Lue keskustelun säännöt.
Omat menot pikkulapsiperheessä, mikä on teistä sopiva määrä?
18.02.2017 |
Meillä lapset 2v ja 4v. Minä teen normaalia päivätyötä, mies vuorotyötä. Mies on siis usein töissä juurikin iltaisin ja viikonloppuisin. Miehellä on 2x viikossa treenit, toisessa käy sunnuntaisin jos ei ole töitä, toisessa arki-iltana jos ei ole töissä. Eli noihin menee jo kaksi vapaailtaa / sunnuntaita jos semmoinen sattuu olemaan.
Sitten miehellä on lisäksi jatkuvasti kaikenlaisia "iltamenoja", ei ryyppää (yleensä), mutta pitäisi päästä poikien kanssa pelaamaan ja katsomaan matsia ja sitä sun tätä. Minusta 1krt/kuussa iltamenoa olisi kohtuullista, eikä niinkään usein minusta pitäisi yötämyöden jossain viettää koska seuraavana päivänä pitää lapsista huolehtia. Olen myös muistuttanut miestä että tämä tilanne on vain väliaikainen, kun lapset kasvaa voi taas mennä vapaammin.
Itselläni taas ei ole juuri koskaan omia menoja. Mutta esim. tänään kun mies vei lapset pois jotta saan olla muutaman tunnin rauhassa, alkoi taas se iänikuinen pommitus tekstareilla "saanko mennä sinne tupareihin, olen vaan muutaman tunnin... plaaplaa". Ärsyttää koska a. miehellä on lauantaisin vapaata hyvin harvoin ja b. olimme jo aiemmin sopineet että mies ei mene ja väitti niin myös kutsujalle jo ilmoittaneensa c. tämän piti olla MINUN aikaani ja mies pilaa senkin mussuttamalla omista menoistaan! Ja joo, suljin jo sen kännykän mutta vahinko tapahtui jo ja v*tuttaaaaa.
Sanomattakin lienee selvää että parisuhteelle ei tässä yhtälössä jää koskaan aikaa, ellei lasketa miehen vonkausyrityksiä iltaisin kun minä olen jo nukkumassa.
Niin jotta, kuinkas paljon teillä miehet/ vaimot juoksee omissa menoissaan ja olenko teistä täysin kohtuuton vaimo?
Kommentit (25)
Samaa rataa meillä. Pitää tosissaan saada raivari, että itselle saa yhtään vapaa-aikaa. Eikä se voi niinkään mennä että aina jompikumpi on omissa menoissaan, pitää olla aikaa myös koko perheen kesken. Miehet osaa olla tosi itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että olet aikuinen ihminen, tietenkin teet itse päätöksesi siitä, menetkö tupareihin tai matsiin tms.
Mutta muista, että sinäkin olet aikuinen ja teet omat päätöksesi. Jos mies ei ole koskaan perheensä kanssa, lienee aika erota. Ei teistä kumpikaan ole onnellinen, jos ei saa elää haluamaansa elämää. ERon jälkeen viikko-viikko -systeemi ja saat niin paljon vapaata kuin ikinä halua joka toinen viikko. Samalla mies saa tilaisuuden kasvaa aikuiseksi yhdessä lasten kanssa.
Tai miksi et laita miehelle tekstaria, että ei ne tuparit käy, minä olen jo matkalla Tallinnaan ja palaan maanantaina.
Hah, tuo viimeinen oliskin hyvä.
Itseasiassa sanoinkin (taas kerran) että tee mitä teet mutta älä vaivaa minua enää menoillasi. Sitten se pyytelee anteeksi ja sanoo ettei mene jos en halua, ja on viikon tai pari taas vinkumatta. Kunnes taas jatkaa.
Ja minua ottaa päähän etenkin se miten mies tekee minusta jonkun sanelijan että saako vai eikö saa mennä. Olen sanonut että saa mennä ihan vaan ilmoittamalla asiasta, mutta KOHTUUDELLA. Ei vaan minusta ole reilua muuta perhettä kohtaan että yksi on jatkuvasti omissa menoissaan, ja esim hänen treeninsä pitää aina ottaa muiden aikatauluissa huomioon, jopa lasten synttäripäivinä!
Ap
Toinen meistä tekee vuorotyötä, joten kun satutaan kotiin samaan aikaan, niin mieluusti vietämme yhdessä aikaa. Omaa aikaa satunnaisesti silloin tällöin, esim. lenkillä tai uimassa. Mies käy kavereiden kanssa ulkona n. kaksi kertaa vuodessa, minä risteilyllä kerran vuodessa. Neuvotellaan yleensä ennen isompia menoja. Jos esim. mies rupeaisi käymään viihteellä kerran kuukaudessa, niin en kyllä nielemättä hyväksyisi.
Meillä lapsi 8v eikä mies ole viettänyt lainkaan omaa aikaa. Käy töissä enkä ole kieltänyt menemästä yksin mutta ei halua mennä. Kerran vuodessa mennään yleensä vuorokaudeksi kaksin johonkin. En minäkään töiden lisäksi käy missään. Käymme koko perhe tai sitten mies menee kaksin lapsen kanssa esim jääkiekkomatsiin. Juuri eilen mies sanoi että haluaa olla ja tehdä paljon juttuja lapsen kanssa koska lapsuus on niin lyhyt aika ja pian lapsi on aikuinen.
Lapsi on nyt puolitoista vuotta ja mies on ollut kavereiden kanssa iltaa viettämässä ehkä neljä kertaa, minä olen ollut ehkä kolme kertaa ja yhdessä tehdään jotain niin, että lapsi on hoidossa suunnilleen kerran kahdessa kuussa. Minä olen kotiäitinä ja mies tekee pelkkää päivävuoroa.
Koko perheenä tehdään yleensä päivittäin vähintään syöminen ja ulkoilu, ravintoloissakin käydään koko perhe yhdessä syömässä(silloin harvoin kun käydään). Kavereilla ja sukulaisilla kyläillään koko perhe yhdessä.
Kuulostaa huolestuttavalta jos miehesi ei halua viettää koko perheen aikaa lainkaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä. En vaan jaksa yhtään olla mikään vanginvartija. Ajattelin ehdottaa että molemmat saa 2x viikossa tehdä omia juttujaan pari tuntia. Jos mies käyttää molemmat harrastuksiinsa, ei ole mun päänvaiva milloin näkee kavereita. Ja joka toinen kuukausi saa käydä sitten vähän pitemmän kaavan mukaan viettämässä iltaa jos haluaa, vuorotellen. En keksi mitään muuta millä tämä kierre saatais katkastua kuin selvät säännöt.
Mies kyllä viettää lasten kanssa aikaa (voisi viettää enemmänkin kyllä), mutta kyllä minä olen tässä yhtälössä se joka jää aina viimeiseksi saamapuolella. Minulle sille ei ole koskaan aikaa, kun ne vapaaillatkin pitää viettää kavereilla vaikka saatais olla yhdessä lasten mentyä nukkumaan jo... tai toki se makkarinpuoli kelpaa sen 15 min aina. Mutta muuten ei kyllä mitään tehdä koskaan kahdestaan enää nykyään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miestä tosiaan kiinnostaa oikeasti vaan omat menonsa ja kaikki muu on pakkopullaa, lasten kanssa jos "joutuu" olemaan niin on naama pitkällä ja miettii vaan "tupareitaan" tai missä muualla nyt vois ollakaan; silloin ajan oloon käy helpommaksi jos eroatte ja muutatte omiin asuntoihinne. Sinä pidät omat menosi kun lapset on miehellä ja mies pitää omansa kun lapset on sulla. Ja koitatte mahdollisimman oikeudenmukaisesti jakaa nuo "pitoajat" ettei siitä tarvitse kummankaan katkeroitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Vuorotyö on aika paljon rankempaa kuin naisten nollapäivätyöt.
Miehesi ei siis ole holhouksen alainen? Kuvittelitko, että kahden lapsen saaminen on samaa kuin lapsuutesi nukke- ja mielikuvitusleikit?
Kuinka typeriä te ämmät oikein olette? Säälin miestäsi, sinua en pätkääkään.
Käys nyt kattomassa sieltä keittiön pöydältä, yksi nappi jäi saletisti ottamatta aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Vuorotyö on aika paljon rankempaa kuin naisten nollapäivätyöt.
Miehesi ei siis ole holhouksen alainen? Kuvittelitko, että kahden lapsen saaminen on samaa kuin lapsuutesi nukke- ja mielikuvitusleikit?
Kuinka typeriä te ämmät oikein olette? Säälin miestäsi, sinua en pätkääkään.
En tarvi sinun sääliä. Mies on itse työnsä valinnut, kukaan ei estä vaihtamasta alaa tai päivätyöhön. Mies saa maatta kotona yksin päivisin välillä kun minä olen töissä ja lapset hoidossa. Samaa ei suoda minulle koskaan, vaan haen lapset hoidosta kiireellä ennen kuin päiväkoti menee kiinni ja hoidan illat yksin kun mies on töissä. Samoin viikonloput.
Mies on meillä se joka haluaisi kolmannen vauvan tähän nukkeleikkiin, minä sanoin EI. Jotta haista p*ska.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Mies ei kestänyt sitä ettei enää ole sulle numero uno eikä sitä meteliä mikä lapsista tulee. Lapsen hankinta on paras tapa pilata parisuhde ja saada mies taantumaan teiniasteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän käy taas se tartteeko ihmetellä miksi se koirakin sitten lopulta on tärkeempi naiselle?
Ni ei se ero kyllä mikään ratkaisu ole. Ottakaa hetki yhteistä aikaa vaikka iltapalan ääressä ja puhukaa! Ei se mies tajua kun sanot että mene vain mutta sitten pahoitat mielesi, siksi kysyy voiko mennä. Sinä voit sanoa että toivot hänen olevan nyt kotona ja muutenkin puhuisitte siitä mitä odotatte ja toivottelen perheeltänne. Ite olen eronnut ja voin sanoa että jos se ero meneekö huonosti niin menee koko elämä vituiksi pitkäksi aikaa. Siksi neuvon puhumaan perusteellisesti niin kauan että ymmärrätte toisianne jq tiedätte haluatteko samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ni ei se ero kyllä mikään ratkaisu ole. Ottakaa hetki yhteistä aikaa vaikka iltapalan ääressä ja puhukaa! Ei se mies tajua kun sanot että mene vain mutta sitten pahoitat mielesi, siksi kysyy voiko mennä. Sinä voit sanoa että toivot hänen olevan nyt kotona ja muutenkin puhuisitte siitä mitä odotatte ja toivottelen perheeltänne. Ite olen eronnut ja voin sanoa että jos se ero meneekö huonosti niin menee koko elämä vituiksi pitkäksi aikaa. Siksi neuvon puhumaan perusteellisesti niin kauan että ymmärrätte toisianne jq tiedätte haluatteko samoja asioita.
Ap kerto jo asian olevan puhuttu ja toinen vinkuu silti siitä. On melko perseestä meininki, jos se yhteinen sovittu aika ei ole miehellä tärkeetä.
Meillä kumpikin menee niin paljon kun lystää, ei lasketa kertoja kuussa tai muuta typerää. Riippuu aina ihan siitä miten sattuu olemaan vaikka kaverien synttäreitä sun muita juttuja.
Niin kauan kuin kumpaakin kiinnostaa myös lapset ja heidänkin kanssaan ollaan ja menot ei häiritse perheen kesken sovittuja juttuja niin tämä on ok.
Hommaa itsellesi menoja myös niin ei tarvii harmittaa. Ja tee miehelle selväksi että jättää sinut silloin rauhaan. Tai sitten laitat puhelimen kiinni "omalla ajallasi".
Täytyy kyllä sanoa ap, että.itse en jaksaisi tuollaista menoa. Minä haluan olla parisuhteessa ihan parisuhteessa, ja kun perhe perustettiin niin silloin panostettiin perheen kesken oloon.
Ns parisuhdeaikaa on iltaisin lasten laitettua nukkumaan ja pari kertaa kuussa sitä omaa aikaa pari tuntia kerrallaan molemmilla. Lenkkeilytkin lenkkeillään koko perheen kanssa. Muutamat vuoden päästä voikin jo paljon enemmän, kun lasten maailmaa alkavat täyttämään myös kaverisuhteet. Kyllä lapsista pitää nauttia kun ovat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumpikin menee niin paljon kun lystää, ei lasketa kertoja kuussa tai muuta typerää. Riippuu aina ihan siitä miten sattuu olemaan vaikka kaverien synttäreitä sun muita juttuja.
Niin kauan kuin kumpaakin kiinnostaa myös lapset ja heidänkin kanssaan ollaan ja menot ei häiritse perheen kesken sovittuja juttuja niin tämä on ok.
Hommaa itsellesi menoja myös niin ei tarvii harmittaa. Ja tee miehelle selväksi että jättää sinut silloin rauhaan. Tai sitten laitat puhelimen kiinni "omalla ajallasi".
Aivan, mutta kun meillä häiritsee. Etenkin parisuhdetta. Ja tietysti on hankalampaa aina kun työajat menee ristiin, se syö huomattavan ison osan yhteisistä tunneista. Sehän olisi ihan eria asia jos molemmat tekisi päivätyötä ja olis viikonloput lomilla. Olisi paljon enemmän yhteistä aikaa mistä jakaa perheelle, kavereille ja parisuhteelle.
No vuorotyön huono puoli yleensäkin on se että itse on vapaalla kun muut on töissä ja töissä kun muut on vapaalla. Loppuu vaan vuorokaudesta ne tunnit kesken jolloin on mahdollista viettää sitä sosiaalista elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Vuorotyö on aika paljon rankempaa kuin naisten nollapäivätyöt.
Miehesi ei siis ole holhouksen alainen? Kuvittelitko, että kahden lapsen saaminen on samaa kuin lapsuutesi nukke- ja mielikuvitusleikit?
Kuinka typeriä te ämmät oikein olette? Säälin miestäsi, sinua en pätkääkään.
En tarvi sinun sääliä. Mies on itse työnsä valinnut, kukaan ei estä vaihtamasta alaa tai päivätyöhön. Mies saa maatta kotona yksin päivisin välillä kun minä olen töissä ja lapset hoidossa. Samaa ei suoda minulle koskaan, vaan haen lapset hoidosta kiireellä ennen kuin päiväkoti menee kiinni ja hoidan illat yksin kun mies on töissä. Samoin viikonloput.
Mies on meillä se joka haluaisi kolmannen vauvan tähän nukkeleikkiin, minä sanoin EI. Jotta haista p*ska.
Ap
Olet jo kahden lapsen varjolla maannut vuosia kotona. Onpa raskasta.
Paljonkos tienaat pilipalitöistäsi vs. miehen palkka vuorotöistä?
Olet säälittävä. Murran sun pilvilinnaasi nyt vähän lisää, mutta tienaan pilipalitöistäni enemmän kuin mieheni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Vuorotyö on aika paljon rankempaa kuin naisten nollapäivätyöt.
Miehesi ei siis ole holhouksen alainen? Kuvittelitko, että kahden lapsen saaminen on samaa kuin lapsuutesi nukke- ja mielikuvitusleikit?
Kuinka typeriä te ämmät oikein olette? Säälin miestäsi, sinua en pätkääkään.
En tarvi sinun sääliä. Mies on itse työnsä valinnut, kukaan ei estä vaihtamasta alaa tai päivätyöhön. Mies saa maatta kotona yksin päivisin välillä kun minä olen töissä ja lapset hoidossa. Samaa ei suoda minulle koskaan, vaan haen lapset hoidosta kiireellä ennen kuin päiväkoti menee kiinni ja hoidan illat yksin kun mies on töissä. Samoin viikonloput.
Mies on meillä se joka haluaisi kolmannen vauvan tähän nukkeleikkiin, minä sanoin EI. Jotta haista p*ska.
Ap
Olet jo kahden lapsen varjolla maannut vuosia kotona. Onpa raskasta.
Paljonkos tienaat pilipalitöistäsi vs. miehen palkka vuorotöistä?
Olet säälittävä. Murran sun pilvilinnaasi nyt vähän lisää, mutta tienaan pilipalitöistäni enemmän kuin mieheni.
Ap[/quote
On se aika jännää, että 99.99% palstamammoista tienaa aina miestään enemmän, vaikka kaikki tilastot kertovat aivan muuta. Montako vuotta makasit kotona? Paljonko olet siitä ajasta miehellesi maksanut hyvitystä?
Miksi et sano miehelle, että olet aikuinen ihminen, tietenkin teet itse päätöksesi siitä, menetkö tupareihin tai matsiin tms.
Mutta muista, että sinäkin olet aikuinen ja teet omat päätöksesi. Jos mies ei ole koskaan perheensä kanssa, lienee aika erota. Ei teistä kumpikaan ole onnellinen, jos ei saa elää haluamaansa elämää. ERon jälkeen viikko-viikko -systeemi ja saat niin paljon vapaata kuin ikinä halua joka toinen viikko. Samalla mies saa tilaisuuden kasvaa aikuiseksi yhdessä lasten kanssa.
Tai miksi et laita miehelle tekstaria, että ei ne tuparit käy, minä olen jo matkalla Tallinnaan ja palaan maanantaina.