Lue keskustelun säännöt.
Asunnon ostaminen - mistä sen oikean tunnistaa?
18.02.2017 |
Meillä on perheasunto etsinnässä. Takana on jo yksi asunnon osto sinkkuaikoina ja se kävi helposti. Valinnan varaa ei kai ollut niin paljon, ostin vain sen mikä oli sopivassa paikassa ja mihin rahat riitti eikä tarvinnut miettiä.
Nyt tuntuu että on runsaudenpulaa. Todella monet paikat menevät meillä kriteereihin ja budjettiinkin. Miten tällaista voi päättää? Nyt olisi kuitenkin tarkoituksena että voisi loppuelämän olla samassa paikassa. Joka paikassa erilainen talotekniikka, sijainti, tontti, ilmansuunnat, remonttitarve... Kun tulee yhden kohteen kanssa syystä tai toisesta seinä vastaan, pitää alusta asti miettiä kaikki uudestaan.
Tuntuisi helpommalta jos jostain tulisi heti voimakas tunne että täällä haluan/en halua olla. Sinkkuasuntoa ostaessa tuntu ihan euforiselta mennä katsomaan tulevaa omaa kämppää ensi kertaa, mutta ehkäpä se johtui siitäkin kun silloin oli niin kova tarve päästä pois vuokraluukusta. Nyt ei ole mitään "kannoilla", kaikki tuntuu ihan mukiinmenevältä. Pelottaa, että tulee ostettua joku kohde ja sitten mikä tahansa pikkuseikka alkaakin nyppiä, ja kokonaisuus menee miinuksen puolelle.
Mistä tiesitte että haluatte omaksi juuri sen paikan jossa asutte? Jos ostitte perheenä, niin tykkäsittekö molemmat siitä heti? Entä onko kukaan tehnyt isoa virhettä asunnon ostossa, minkä huomasitte liian myöhään?
Kommentit (26)
"Olen etsinyt sinua liian kaukaa"
"Niin moni tulee vastaan, mikä on se oikea?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli parempi ja realistisempi asenne asunnonostossa.
En etsinyt täydellisyyttä, tiesin mikä on olennaista (remontilla voi tehdä melkein mitä vaan mutta tontista et saa isompaa) ja toimin määrätietoisesti. Aika helppo prosessi kun vaan tekee taustatyöt kunnolla.
Minusta taas tuntuu, että on parempi kun ei tule liian suuria tunteita kuvioon, joka kuitenkin on suurimpia taloudellisia päätöksiä joita moni tavis-ihminen tekee ja joka siis pitäisi tehdä järjellä. Näin on suurempi todennäköisyys sille, että tulee ostaneeksi talon/asnnon, jossa on rakastunut johonkin "juttuun" joka on peittänyt alleen monta pientä ärsytstä ja kenties oikeaa ongelmaa.
Uskon, että kun perusasiat on kunnossa asunnosta tulee koti sillä, että siellä ryhtyy asumaan ja elämään, sinne tulee pmista tavaroista oma tunnelma ja omasta elämästä oma muistot. Siksi ostovaiheessa voi valita minkä tahansa sellaisen, missä ne perusasiat on kunnossa. Ja näitä perusasioita on sijainti, rakenteiden kunto, pohjan ja koon sopivuus omalle perheelle, ja lämmitysmuoto. Kaikkea muuta on helppo säätää ja näitäkin yleensä mahdollinen (jopa "sijaintia" voi tavallaan muokata muokkaamalla omia kulkuvälineitään, ja pohan asetuksia, näkösuojia jne. mutta se tietty on hankalin)
Meillä on kaksi isomman asunnon ostoa tapahtunut 3 vuoden sisällä. Ensimmäinen oli uusi kallis erillistalo. Kaikki oli täysin uutta ja suorastaan sokaistuttiin talosta, tehtiin tarjous heti ja muutettiin nopealla aikataululla. Sitten vasta alkoi tulla kaikkea pientä, mitkä ärsyttivät. Lapsen tuleva koulumatka oli 2 km, suurimmaksi osaksi vielä ajotien vieressä käveltävää (30-40 km/h, mutta silti). Lähimpään kauppaan oli 3 km, mutta siinä oli todella huonot aukioloajat (sunnuntaisin 12-18). Postiin oli 5 km matkaa ym. Tarkoitan, että joka paikkaan piti lähteä aina auton kanssa. Talon pieni takapiha alkoi myös ärsyttämään ja erityisesti se, ettei ollut mitään yksityisyyttä eli naapurit näkivät aina, mitä touhusi. Talo oli kahdessa kerroksessa, yläkerrassa oli makkarit, keittiö ja olohuone ym., alakerrassa oli paljon oleskulutilaa, mutta sitä ei käytetty koskaan eli aivan hukkatilaa. Huomattiin aika nopeasti, ettei talo ja alue ollut meidän juttu ja ONNEKSI saatiin talo myytyä. Tästä viisastuneena, nykyistä taloa käytiin useamman kerran katsomassa, otettiin selvää alueesta, palveluista ja harkittiin pitkään, ennen kuin ostettiin. Tosin talo kolahti samantien, mutta ei haluttu toistaa virheitä. Täällä ollaan viihdytty todella hyvin, kaikki on kävelynmatkan päässä, päiväkodit, koulut, kaupat, uimahallit, kirjasto ym., alue on rauhallinen, piha iso ja suojaisa. Talo ei ole uusi, mutta meille toimiva. Kaikki ovat yhdessä kerroksessa, löytyy avokeittiöt, tarpeeksi säilytystilaa, kodinhoitohuone, makkarit kaikille ja tämä ei tule käymään meille missään vaiheessa pieneksi.
Olin kuullut sanottavan, että sen oikean tunnistaa. Etsittiin ja etsittiin, eikä mistään tullut varma fiilis. Lopetettiin jo asunnon etsintäkin välillä kun ei mistään tullut se fiilis. Kunnes se sitten tuli erään asunnon kohdalla. Näin vain heti itseni sinne, ja kaikki perusvaatimukset (ikä, koneellinen ilmanvaihto, lapsiperheen vaatimukset, hyvä pohjaratkaisu, hyvä sisäilma, jne) täyttyivät. Se oli sitten siinä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ostanut kolme asuntoa eläessäni ja ensimmäiset kaksi oli semmoisia, että heti eteisestä tuli fiilis, että tää on kiva. Tietysti meillä oli tietty hintaluokka, joten koettiin, että tämä on parasta siinä hinnassa. Kolmas eli nykyinen ostettiin vähän nihkeämmin. Meillä oli taas rajattu budjetti ja valitettavasti tällä seudulla sillä 250 000 Euroa + -budjetilla ei ihmeitä saa. Tää talo oli ihan "jees", mutta kierrettiin muitakin sen jälkeen. Sitten tuli vaan se hetki, ettei enää jaksa ja alettiin kerätä aiemmin nähtyjä ja miettiä, mikä oli paras tai mistä saisi omannäköisen järkevästi. Tää oli huonossa kunnossa ja pohjakin kummallinen, mutta hinta oli kohtuullinen ja pohjassa oli semmoista muunneltavuutta. Laskettiin, että varaa on tehdä kunnon remppa ja otettiin tää. Talon vika oli koppimaisuus. Keittiö = 12m2 koppi, olkkari = 18m2 koppi yhdellä ikkunalla, takkahuone= 12m2 koppi isolla takalla. Mutta kun seinät kaadettiin, niin saatiin yhtenäinen tila, jossa on ikkunat kahteen suuntaan ja neliöitä jo 42. Valoisuus lisääntyi viisinkertaiseksi ja koko talonpäätyosa on nyt auki kivasti kolmella toiminnolla: keittiöosuus, olkkari ja sitten takan edessä kirjastotila. Sen lisäksi maalattiin kaikki ahtaat tilat valkoiseksi kuten eteinen, niin ei tätä uskoisi siksi tummaksi, tunkkaiseksi, pimeäksi ja "tehoneliöiseksi" asunnoksi, jossa on ovia ovien perään ja kapea käytävä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi kuitenkin tarkoituksena että voisi loppuelämän olla samassa paikassa.
Mitä tämä teille tarkoittaa?
Minä olen pessimisti. Minulle tuo tarkoittaisi, että asunnossa on pysyttävä elämään myös sairaana, vammautuneena tai kun tulot jostain syystä putoavat rajusti. Sanoisin siis EI kaksikerroksiselle talolle tai liian pitkälle kauppamatkalle (kävellen täytyy jaksaa mennä), tai monelle muulle seikalle, joka terveenä on yhdentekevä, mutta sairaana ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tuli nykyiseen asuntoon tullessa sellainen olo: tässä se on. Heti eteisaulassa. Oma periaate on, että en osta mitään 70-80-luvuilta, koska silloin tehtiin sutta ja sekundaa. En myöskään ostaisi mitään 50-luvulla sahanjauhoilla eristettyä taloa. Niissä muhii home, vaikka ihmiset tuon ajan taloja kovasti rakastavatkin.
Vaimo halusi mahdollisimman lähelle Helsingin keskustaa. Minä halusin saunan ja parvekkeen. Budjetti oli sellainen, ettei rahat uuteen aivan ydinkeskustassa riittäneet. Näillä kriteereillä alueiksi valikoitui Ruoholahti ja Sörnäinen. Koska olin töissä lentoasemalla, Sörnäisistä ei tarvinnut ajaa joka päivä kantakaupungin läpi ruuhkassa.
Sitten piti vain löytää sopiva asunto. Koska kriteerit olivat tiukat, etsiminen kesti lähes vuoden, ennen kuin löysimme mieleisemme, johon rahat riittivät. Tässä voisi aivan hyvin asua lopun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun etsimme tätä asuntoa niin kesti 1,5 vuotta ennenkuin tämä koti löytyi.
Tärkeimmät kriteerit oli sijainti ja hinta. Sijainnin suhteen ei tehty kompromissiä. Ylin hinta oli päätetty etukäteen ja siinä ei ollut joustoa.
Halusimme ehdottomasti 2 vessaa ja oman saunan. Ja jos ostaa vanhan asunnon niin pitää muistaa että täydellistä asuntoa tuskin löytyy.
Mekin jouduimme tekemään pikku hiljaa pientä pintaremonttia että asunnosta saatiin omannäköinen mutta onneksi pohja oli tosi toimiva sillä sitä on vaikeampi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi isomman asunnon ostoa tapahtunut 3 vuoden sisällä. Ensimmäinen oli uusi kallis erillistalo. Kaikki oli täysin uutta ja suorastaan sokaistuttiin talosta, tehtiin tarjous heti ja muutettiin nopealla aikataululla. Sitten vasta alkoi tulla kaikkea pientä, mitkä ärsyttivät. Lapsen tuleva koulumatka oli 2 km, suurimmaksi osaksi vielä ajotien vieressä käveltävää (30-40 km/h, mutta silti). Lähimpään kauppaan oli 3 km, mutta siinä oli todella huonot aukioloajat (sunnuntaisin 12-18). Postiin oli 5 km matkaa ym. Tarkoitan, että joka paikkaan piti lähteä aina auton kanssa. Talon pieni takapiha alkoi myös ärsyttämään ja erityisesti se, ettei ollut mitään yksityisyyttä eli naapurit näkivät aina, mitä touhusi. Talo oli kahdessa kerroksessa, yläkerrassa oli makkarit, keittiö ja olohuone ym., alakerrassa oli paljon oleskulutilaa, mutta sitä ei käytetty koskaan eli aivan hukkatilaa. Huomattiin aika nopeasti, ettei talo ja alue ollut meidän juttu ja ONNEKSI saatiin talo myytyä. Tästä viisastuneena, nykyistä taloa käytiin useamman kerran katsomassa, otettiin selvää alueesta, palveluista ja harkittiin pitkään, ennen kuin ostettiin. Tosin talo kolahti samantien, mutta ei haluttu toistaa virheitä. Täällä ollaan viihdytty todella hyvin, kaikki on kävelynmatkan päässä, päiväkodit, koulut, kaupat, uimahallit, kirjasto ym., alue on rauhallinen, piha iso ja suojaisa. Talo ei ole uusi, mutta meille toimiva. Kaikki ovat yhdessä kerroksessa, löytyy avokeittiöt, tarpeeksi säilytystilaa, kodinhoitohuone, makkarit kaikille ja tämä ei tule käymään meille missään vaiheessa pieneksi.
Hiukan hymyilyttää nuo etäisyydet ja huonot aukioloajat. 2km kävely kouluun. Meillä suurinpiirtein nuo etäisyydet mutta joka päivä kuitenkin mennään keskustasn töihin, niin asiat pystyy hoitamaan matkan varrella. Harrastuksista osa on ihan muulla suunnalla ( ratsastus), niin joka tapauksessa pitää autolla kuskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parempi ja realistisempi asenne asunnonostossa.
En etsinyt täydellisyyttä, tiesin mikä on olennaista (remontilla voi tehdä melkein mitä vaan mutta tontista et saa isompaa) ja toimin määrätietoisesti. Aika helppo prosessi kun vaan tekee taustatyöt kunnolla.
Tontin lisäksi sijainti ja ilmansuunnat ovat sellaisia, joita ei voi muuttaa. Sijainti tarkoittaa päiväkotien, koulujen ja kauppojen sijaintia sekä kaupungin kaavoitussuunnitelmia. Alkaako vieressä kohta uuden lähiön rakennustyöt tai moottoritien + meluaidan rakennus?
Minä sanoisin tähän, että kaiken muun voit lähestulkoon vielä asunnossasi muuttaa, mutta et sen sijaintia. Siksi itselläni tuo sijainti on se, joka merkitsee asunnon valinnassa kaikista eniten.
Tietysti mukavaa, jos moni muukin asia osuu kohdilleen.
Helsingin keskustasta kun ostelet (kuten minä olen jo kolmannen asunnon kanssa tehnyt), niin ei ole yhtään liikaa niitä ydinkeskustassa sijaitsevia kohtuuhintaisia neliöitä edes kohtuu-hyvällä pohjalla valittaviksi.
Ai niin: yksi asunnoistani oli matalakattoinen 60-luvulla rakennettu, ja sellaiseen en enää mene. Nyt kelpaavat vain kolmisen metriä huonekorkeutta omaavat: vanha talo ja hyvä sijainti, siinä ovat ykköset minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parempi ja realistisempi asenne asunnonostossa.
En etsinyt täydellisyyttä, tiesin mikä on olennaista (remontilla voi tehdä melkein mitä vaan mutta tontista et saa isompaa) ja toimin määrätietoisesti. Aika helppo prosessi kun vaan tekee taustatyöt kunnolla.
Tontin lisäksi sijainti ja ilmansuunnat ovat sellaisia, joita ei voi muuttaa. Sijainti tarkoittaa päiväkotien, koulujen ja kauppojen sijaintia sekä kaupungin kaavoitussuunnitelmia. Alkaako vieressä kohta uuden lähiön rakennustyöt tai moottoritien + meluaidan rakennus?
Neuvo on hyvä, mutta tässä on se ikävyys, että vähän joka tontin viereen voi joskus tulevaisuudessa olla rakenteilla vaikka mitä. Ei auta vaikka olisi nyt kaavoitettu ties miksi, kun rakennuttajat saavat ne kaavoitukset kuitenkin aikanaan oman makunsa mukaan muutettua.
Näin meilläkin kävi. Nyt tuohon vastapäätä suunnitellaan nousevaksi 14-kerroksinen talohirvitys - ja tämä meidän talo on ihan 2-kerroksinen omakotitalo...
Mielenkiintoisia kokemuksia, kiitos! Tosiaankin yksi huolista on tuo että kävisi kuin 5:llä, eli että paperilla kaikki näyttää hyvältä mutta sitten jostain syystä puolet asunnosta jäisi käyttämättä ja oltaisiin taas käytännössä yhtä ahtaasti kuin nytkin. Miehen vanhemmille kävikin sitten kuten 15:lle, eli heidän omakotitonttiaan ympäröi nykyään monta kymmentä uutta pienkerrostaloa...
Tosiaan loppuelämän kodilla tässä nyt tarkoitan sitä, että pystyisi elämään niin kauan kuin toinen ainakin on toimintakykyinen. Toivottavasti lainat olisivat sitten jo maksetut kun palkkatyössä olo päättyy. Tosiaan hyvä pointti, että jos asunnossa liikkumaan pääsee esim. pyörätuolillakin, niin ehkäpä siinä voisi elellä vieläkin pidempään.
-Ap
Järki pitää olla mukana, mutta kyllä se tärkein kriterri on, että asunto tuntuu heti kodilta, omalta.
Tosiaan kodin etsintä on helpompaa jos tietää mitä haluaa ja missä haluaa asua. Sijainti ja hinta...mistä etsitään ja paljonko on rahaa. Turha haaskata aikaa väärässä paikassa sijaitsevaan tai liian kalliiden asuntojen katseluun. Realismia peliin eikä pelkkiä haaveita.
Meillä "lisähaasteena" vielä se, että emme ole sidottuja tiettyyn paikkakuntaan töiden vuoksi. Toimistohotellin voi vuokrata mistä tahansa.
Olen ihan pulassa. Kompakti asunto Helsingin keskustasta? Vai olisiko Lauttasaari kivempi...Munkkiniemikin voisi toimia. Rivitaloasunto Vantaan Kartanokoskelta? Paritalo puutarhalla Espoosta? Omakotitalo Tuusulasta? Entä Pyynikki Tampereella? Turun keskustakin on kiva. Vai sittenkin uudehko talo Hirvensalosta? Hämeenlinna vaikuttaa myös viihtyisältä. Hei, nyt tuli ihana asunto myyntiin Vaasassa!
Kierrän kehää ja en osaa päättää. Kaikessa on puolensa. Kaiken lisäksi ihastun melkein kaikkiin näkemiini asuntoihin!
Kellään omakohtaisia kokemuksia? Yhden tuttavaperheen tapauksessa kävi ilmi aika äkkiä, että taloyhtiössä naapurit tupakoivat sisällä ja savu leviää heidän huoneistoon. Juuri mitään enempää ei voi tehdä ja naapurisopukin alkaa olla koetuksella.
Minkä ikäistä uskaltaisitte vielä ostaa ilman kuntotarkastusta?