Lue keskustelun säännöt.
Rikkaat ja köyhät, oletteko etääntyneet tuttavistanne, jolla on erilainen taloudellinen tilanne?
17.02.2017 |
Useasti tuntuu, että tuo asia jotenkin vaikuttaa, pahimmillaan etäännyttää kokonaan ihmiset toisistaan. Millaisia ongelmia olet kohdannut? Onko esim. niin, ettei yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja puheenaiheita enää löydy? Elämässä tavallaan eri realiteetit.
Kommentit (15)
Etenkin nuorena näin kävi. Aloin itse menestymään ja aluksi raha sokaisi ja olin yli-innokas kaikessa.
En aluksi ymmärtänyt, ettei muilla ole samalla tavalla rahaa ja aikaa käytössä kuin minulla. Lähdettiin vaikka yhdessä matkalle huvittelemaan ja en tajunnut, etteivät muut voi vuokrata luksusautoja, pelata rulettia tai teettää pukuja jne. En myöskään ymmärtänyt, että loukkasin muita kun tarjosin heille rahaa lainaksi, että voisivat toimia kuin minä. No, opin nopeasti ja omatkin tapani muuttuivat melko pian.
Nykyisin haluan hyvin vähän ja olen ja elän vaatimattomasti. Ystävinä on sekä köyhiä että miljardöörejä. Luonne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on melkein kaikki vähäiset ystävät sellaisia, jotka olen tuntenut jopa lapsesta asti eikä synny mitenkään hankalaa tilannetta, jos esim. tarjoan kun minulla on rahaa.
Yhden kaverin kanssa en ole enää tekemisissä, koska hän paljastui hyvin kateelliseksi ja jopa ilkeäksi sen jälkeen kun aloin menestyä taloudellisesti. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin itsekin olin köyhä opiskelija. Minulla on vaatimaton tausta, lapsuus meni köyhyysrajalla. Kaverini taas on hyvästä perheestä, vanhemmilla hyvät ammatit (toinen on erikoislääkärI) ja hänelle oli säästetty myös mukavasti rahaa opiskelua ja ensiasuntoa varten. Itse olen aloittanut nollasta. En ollut koskaan hänelle kateellinen ja aina kannustin häntä opiskelupaikan ja työpaikkojen hakemisessa. Parin vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä, etten jaksa enää sitä jatkuvaa kateutta ja valittamista. Olimme myös hetken aikaa samassa työpaikassa ja on aika selvä juttu, että hänen hankala luonteensa on työllistymisen esteenä.
En nyt ole erityisen rikas, mutta en voi tavata köyhiä ystäviä kuin kotona. Ei heillä ole varaa lähteä syömään. Yhteisen matkan tein kerran, tosi surkea hotelli, en itse kehdannut shoppailla, kun toinenkaan ei voinut.
Mutta kyllä meillä juttua riittää.
Meillä taas on niin, että meitä kuvitellaan varakkaiksi vaikkemme ole. Talo on rakennettu lainarahalla ja elämä on yhtä sentinvenyttämistä. Hämmentävistä kokemuksista muistan esim. tilanteen, jossa minua on milteinpä uhaten vaadittu tarjoamaan illallinen ja teinkin niin. Vieraat eivät älynneet poistua ja söivät vielä iltapalaakin ja sitten oli pakko sanoa, että nyt lapsemme ovat menossa nukkumaan ja hyvää yötä teillekin. Vastaus oli että meillä oli omituista ruokaa eikä kodin sisustuskaan miellyttänyt vierailijoiden silmää. Sen jälkeen päätin, ettemme päästä enää ketään meille nyrpistelemään etenkään kun toinen osapuoli ei kutsu vastaavanlaiselle illalliselle.
En ole itse rikas vaan lähinnä ehkä varakas. Minulla on myös köyhiä ystäviä. Olen nähnyt aika läheltä sen, miten ihminen puheenaiheineen ja kiinnostuksenkohteineen voi muuttua. Tarkoitan tällä sitä, että facebook-päivityksiin tulevat kaiken maailman bachelorit, ensitreffit alttarilla ym. hömppä. Köyhän ihmisen elämä voi kapeutua. Ei esim. uskota oikeisiin tieteellisillä metodeilla todettuihin asioihin vaan kaikenlaisiin uskomuksiin.
On joskus vaikeaa katsoa sivusta köyhyyttä. Esim. eräs kaveri kärsii kamalasti köyhyydestään. Silti hän on todella leväperäinen rahankäytössä, esim. shoppailee kaikki tuet melkein heti ne saatuaan ja haluaa nauttia asioista, joihin hänellä ei ole todellisuudessa varaa, esim. uudet vaatteet kuukausittain, ravintolat, kalliit harrastukset. Elän itse melko vaatimattomasti, mutta köyhyys ei ole vain sitä, etteikö voisi tehdä asioita vaan sitä, että ei nähdä realistisessa valossa omia resursseja ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja saavuttaa parempi taloudellinen tilanne. Köyhä voi ajatutua kierteeseen, jossa hän tavallaan kaivaa jatkuvasti syvempää kuoppaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Vaikka olen pienipalkkainen, ystävyys on säilynyt varakkaillakin tuttuihin. Minut on pyydetty kummiksikin varallisuudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Vaikka olen pienipalkkainen, ystävyys on säilynyt varakkaillakin tuttuihin. Minut on pyydetty kummiksikin varallisuudesta huolimatta.
Varakkaisiin.
Onneksi muu rikkaus on mahdollisuus saavuttaa ilman rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisuhteet ovat menneet vaikeiksi. Aina pitäisi valita kaikessa halvin vaihtoehto, vaikka varaa olisi kalliimpiinkin. Ottaa päähän todella. Itse olen oman omaisuuteni omalla työlläni ansainnut, eikä todellakaan ole aikoimus ruveta anteeksi pyytämään sitä!
Mä en rehellisesti sanottuna tiedä, onko ystäväni tai kaverini köyhiä tai rikkaita vai ihan taviksia. En siis pysty vastaamaan kysymykseenkään. Mistä ihmeestä te tiedätte toisten varallisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en rehellisesti sanottuna tiedä, onko ystäväni tai kaverini köyhiä tai rikkaita vai ihan taviksia. En siis pysty vastaamaan kysymykseenkään. Mistä ihmeestä te tiedätte toisten varallisuuden?
Minunkin mieheni elättää minut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä harmittaa välillä, että ystävän kanssa ei voi tehdä muuta kuin käydä kahvilla tai olla kotona. Ja ystävää tuntuu ahdistavan tulla meille, ja toisaalta hän ei tykkää omasta vuokrakodistaan, vaikka se on ihan tavallinen asunto. Ei koskaan puhuta tästä, että vertaileeko sitä sitten meihin, vai haluaisiko vain asua itse erilaisessa, muttei pysty.
Mielenkiinnonkohteisiinhan ei varallisuus vaikuta. Paska tilanne vaan olla kiinnostunut esim. jostain antiikista, jos ei ole varaa sitä hankkia.
Välillä mietin kyllä, että millä tekosyyllä saisi ystävän houkuteltua tekemään jotain vähän vaihtelevampaa. Vapaalippujen saaminen tmv. ei kuitenkaan ole kovin monta kertaa uskottava, enkä halua tehdä toiselle sellaista oloa, että maksan hänelle säälistä sisäänpääsyjä tmv. Minulle sillä yhdellä satunnaisella lipulla ei ole niin merkitystä, joten miksen maksaisi?
Emme siis mieti sitä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en rehellisesti sanottuna tiedä, onko ystäväni tai kaverini köyhiä tai rikkaita vai ihan taviksia. En siis pysty vastaamaan kysymykseenkään. Mistä ihmeestä te tiedätte toisten varallisuuden?
Minunkin mieheni elättää minut!
Tällä hetkellä mä elätän mieheni. Miten se tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Paras ystäväni on lääkäri (miehensä myös) ja asuu upeassa isossa omakotitalossa, matkustelee paljon yms, minä teen siivoustöitä ja asun vuokrayksiössä. Ollaan tunnettu ala-asteen ekalta luokalta asti ja kohta ollaan neljäkymppisiä. Ollaan luonteiltamme hyvin samanlaisia ja mielenkiinnonkohteet myös aika paljon. Tavataan usein niin että mennään lenkille yhdessä tai kahvitellaan toistemme luona, joskus shoppaillaan yhdessä ja käydään ihan kaikenlaisissa kaupoissa, halvemmista kalliimpiin. Ainoastaan silloin minulla on ollut epämukava olo jos olen ollut ystäväni luona juhlissa joissa lähes kaikki muut vieraat ovat korkeasti koulutettuja ja "paremmissa" ammateissa. Ihmisillä on kumman usein tapana aloittaa keskustelu kysymällä mitä teen työkseni. Ystäväni ei ammattiani häpeä, mutta minä itse kyllä hieman.
Kyllä. Köyhällä kaverilla ei koskaan rahaa lähteä mihinkään ja mun pitäisi kustantaa kahvit ja muut. En jaksanut enää