Mitkä kuukaudet vauvavuodesta olivat rankimmat?

Kyllä ne ekat 2 kk on pahimmat, kokemusta viidestä vauvavuodesta. Sen jälkeen mennään valoa kohti, vauvan elämään alkaa tulla joku tolkku ja uusia taitoja alkaa tulla.

3 ensimmäistä kuukautta on rankimmat. T:Neljän äiti ja viiden mummo.

Mulla on nyt 6kk vauva ja itsekin muistan tuon yöunien paranemisen noin 2kk iässä. Noh, sitten noin 4,5kk lähtien yöt ovat vähitellen muuttuneet risaisemmiksi. Nyt alkaa jo taas vähän helpottamaan. Luulenpa, että siinä 4-6kk iässä vauva oppii runsaasti uusia asioita ja tajuaa maailmastakin jo eri tavalla kuin aiemmin, niin se saattaa tulla uniin. Kyllä se siitä ajan kanssa, eri kehitysvaiheita tulee ja menee.

Riippuen vähän, sanoisin 0-4kk.

Joskus taas ensin.hyyyvin rauhallinen vauva ja kun alkaa oppimaan asioita, alkaa hulinointi.

Mutta 0-2kk on.rankimmat siinä mielessä, että vauvan kanssa kontakti ym huolenpito on.aina uutta ja hieman yksipuolistakin, mutta kun vauva alkaa hymyillä, jokeltaa ja jäntevöityy, sekä maidon tilailu on ennustettavampaa, siinä huomaa itsekin menevänsä pois siitä.suurimmasta sumusta, mitä vauva-aika on.

Tsemppiä! :)

Kun vauva oli n. 6kk oli rankinta. Vauva alkoi heräilemään n. puolentunnin välein öisin, kunnes päätimme että yöruokinta lopetetaan ja vauva muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan.

Kaikkenkaikkiaan vauvavuosi oli kuitenkin elämän ihaninta aikaa 😊

Kiva kuulla, että nyt voisi alkaa helpottaa :) Vauvan kanssa on ihan mahtavaa, mutta jatkuva väsymys vie voimia. Tuntuu myös rankalta, kun vauva vaan huutaa, enkä osaa aina auttaa, ainakaan heti.

Ekat kaks kk ja sit ne ajat, kun vauva oppi ryömii, sit seisoon, sit käveleen jne. Aina tuo uuden liikkumisvaiheen oppiminen oli rankkaa aikaa siksi, että piti sopeutua "uudenlaiseen vauvaan" ja olla aina ihan erilailla vahtimassa kuin aiemmin. Mutta ajan mittaan joka vaihe helpottaa ja sit taas tulee uusia vaikeampia kausia hetkeksi. Semmoista aallokkoa siis. Nauti niistä hetkistä, kun vauva nukkuu hyvin. Meidän kohta 2,5v heräilee edelleen 1,5-2 h välein...

Jos on ihan normivauva, niin 0-3 kk. Jos on mitään häikkää, niin sinne about 3 ikävuoteen asti. Noin niinku karkeasti. :)

Vähän enemmän jaotellen:

0-3 Vauva nukkuu ja syö, ihan miten sattuu.

3-6 Jotain uni-, ruoka- ja päivärytmiä alkaa löytyä, mutta esim. yöheräilyjä voi olla imetyksestä jne. johtuen.

6-8 Vauva opettelee liikkumista, kukaan ei nuku.

Itse en muista 5 ekasta vuodesta mitään.

Itse olen kokenut ekat kuukaudet todella helpoiksi (kolme lasta). Vauva kun vain syö ja nukkuu ja suostuu olemaan myös isin kannettavana. Siinä 8-11 kuukauden iässä on luultavasti ollut raskinta kun vauva kehittyy hurjaa vauhtia, heräilee öisin istumaan+seisomaan kun aivot prosessoi uusia taitoja, hampaat puhkeaa ja päivisinkin on paljon hereillä. Kerkeää myös joka paikkaan, joten ei voi jättää vahtimatta sitteriin ihmettelemään edes vessassa käynnin ajaksi. Lisäksi vierastaa voimakkaasti ja aina ei edes isi kelpaa.

Minulle varsinainen vauva-aika ei ollut kovinkaan rankka, mutta noin 10kk-1,5v on ollut kuormittavaa aikaa jatkuvan häsellyksen vuoksi. Huteraa menoa, itsensä kolhimista, kaikki paikat pengotaan, joka paikkaan kiivetään, mystisiä kilareita, tahtoa on mutta ei taitoa. Nyt alkaa hetkellisesti taas olla vähän rauhaisampaa, uhmaikää odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut ekat kuukaudet todella helpoiksi (kolme lasta). Vauva kun vain syö ja nukkuu ja suostuu olemaan myös isin kannettavana. Siinä 8-11 kuukauden iässä on luultavasti ollut raskinta kun vauva kehittyy hurjaa vauhtia, heräilee öisin istumaan+seisomaan kun aivot prosessoi uusia taitoja, hampaat puhkeaa ja päivisinkin on paljon hereillä. Kerkeää myös joka paikkaan, joten ei voi jättää vahtimatta sitteriin ihmettelemään edes vessassa käynnin ajaksi. Lisäksi vierastaa voimakkaasti ja aina ei edes isi kelpaa.

Juuri näin. Tuo ettei voi oikeasti sekunniksikaan jättää vahtimatta on todella kuluttavaa.

Kaikki.

Ekat pari kuukautta meni ok sellaisella "tää kuuluu asiaan, kohta helpottaa" -fiiliksellä, raskaaksi se kävi vasta myöhemmin kun tajusi ettei helpota. Mutta sit 1v+ elämä on ollut aika ihanaa.

Ekaksi itsekin ajattelin, että 3 ekaa kuukautta ovat rankimmat. Mutta ei se taida olla koko totuus.

Vauva nukkuu kuitenkin aika paljon ensimmäisinä viikkoina. Jos imettäminen sujuu, niin lapsen saa rauhoitettua nopeasti. Meillä oli sellainen nukkumissysteemi, että vanhempien parivuoteen vieressä oli "nuorisosänky", Siis laidaton laveri kiinni parisängyssä. Vauva oppi vääntäytymään "tissille" jo huomattavasti aikaisemmin kuin osasi istua saati kontata. Hän kieritteli itsensä viereeni. Ei tarvinnut itkeä äiskän herättämiseksi. Havahduin hetkeksi, imetin ja siirsin nukahtaneen vauvan sänkyynsä.

Mielestäni rankin vaihe oli se, kun lapsi oppi kävelemään ja oli työntymässä ties minne. Kaappien ja lipastojen alalaatikot piti teipata kiinni, koska muuten niiden sisältö olisi levitelty lattialle ainakin kuusi kertaa päivän aikana. Suuhun työnnettiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ja yöaikaan jalat vain sätki, kun sitä kävelemistä harjoiteltiin ilmeisesti unissaankin.

Ekan kans ehkä 3 eka kk oli rankinta aikaa, oli itkuinen ei kelpuuttanu muutaku tissin, oli refluksia, ei nuku vaakatasossa ollenkaa jne.

Siitä eteenpäin sit pikluhiljaa alko helpottaan ku alko tulee rytmiä ja taitoa, tiettu sitte kaikki hampaitten puhkeamiset, liikkumaan opettelut jne. on oma haasteensa.

Toisen kans ekat kolme kk oli helpointa aikaa, nukku todella paljon, koska synty ennenaikasena. Söi hyvin, oli tyytyväinen 3kk tuli ekat hampaat ja siitä vuoden ikään asti oli yhtä hampaitten tekemistä, vuoden ikäsenä oli kaikki muut paitsi toiset poskihampaat.

Sit vuoden jälkeen kyllä molemmilla on alkanut helpottaa.

Yöheräily oli tosi rankkaa, sain aluksi nukuttua vain noin 2-3 tuntia kerrallaan, ja sen jälkeen oli aina vaikea saada uudestaan unta. Mutta alussahan vauva ei vielä liikkunut, eli hereillä oloaika oli aika leppoisaa. Sitten oli rytmien hakemista, hampaiden tuloa, vatsavaivoja, nukutussekoilua. Kun vauva alkoi liikkua, niin sitten oli rankkaa sekä päivällä, että yöllä. Ja meno oli huteraa vielä melkein kaksivuotiaanakin, sai joka sekunti vahtia, ja siihen päälle uhma.

Tavallaan ensimmäiset pari kuukautta, mutta rankkaa oli myös kuukaudet 9-12, kun meillä lapsi sai hampaita ja sairasteli (korvakierre).

Toisilla vain kuukaudet.

Mulla se oli 3v. Oli rankkaa varsinkin silloin kun menin takaisin töihin.

Mistä lähtien vauvan vanhemmat ovat ainoat, jotka huolehtivat vauvasta? Jotenkin kuulostaa luonnottomalta, että pitkien univajeiden huurussa pitää vain jaksaa varsinkin jos ne huuruvaiheet jättävät jälkiä loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien vauvan vanhemmat ovat ainoat, jotka huolehtivat vauvasta? Jotenkin kuulostaa luonnottomalta, että pitkien univajeiden huurussa pitää vain jaksaa varsinkin jos ne huuruvaiheet jättävät jälkiä loppuelämäksi.

Kukas sitten olisi hoitanut?