Apua kaipaan, mikä auttaisi huonoihin kokemuksiin ihmisistä :(

Mitä mun pitäis tehdä? Alkaa jo kyllästyttää tämä epävireinen elämä, jossa en osaa asetella ihmissuhteita niin, että tulisi tunne, että asiat on ok. Minun on vaikea lähestyä ihmisiä luottavaisesti, saatan kuvitella että ystävät puhuvat pahaa minusta (vaikka järki sanoo että ei), parisuhde on myrskyisä, oman lapsen kanssa toimiessa en aina pysty olemaan niin vakaa ja myötätuntoinen kuin haluaisin. Jätän perheen synttäreitä välistä kun en vain jaksa ja ärsyttää, olen myös kateellinen kun toisilla elämä menee niin kivasti.

Näin pari asiaa mainitakseni:

Suhde omaan äitiini on aina ollut viileä. En koskaan saanut lapsena lohtua äidiltä, joka oli pelottava, arvaamaton ja ankara. Totella piti tai sai kuulla kunniansa. Jos tokarissa oli 7, kaikki huomio kiinnittyi siihen sen yhden 10 ja monen 9 sijaan.... kaikkea sellaista. Ahdistava hän on vieläkin.

Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan. Tosin muutaman kaverin sain ja pari ystävää on aina ollut.

Koulu ja työelämässä olen pärjännyt ihan hyvin. Vähän ujoksi on sanottu, mutta olen oppinut toimimaan niissä ympyröissä. Siellä kun kukaan ei mene henkilökohtaisuuksiin, vaan voi piiloutua ns. työroolinsa taakse. Vaan yritäppä tutustua työkavereihin syvemmin.... jää tekemättä.

Parisuhteissa olen tullut petetyksi ja satutetuksi. Olen alkanut tapella vähän joka asiasta, kun tuntee olonsa uhatuksi. Olen hankala kumppani. En edes usko, että minusta enää saa rakastavaa kumppania. Kaipaan rakkautta, mutten osaa antaa sitä. Monesti pelkään, että teen kuitenkin jotain väärin.

Anteeksi pitkä selontekoni, tuossa ei ole edes kaikkea kokemaani. Mistä saisin apua tasapainoisempaan elämään? Täällä pikkupaikkakunnalla en viitti tuppautua minnekään terapiaan, kun jonossa on varmasti enemmän apua tarvitsevia. Olen ollut masentunut, mutta olen selvinnyt siitä, ainakin kutakuinkin. Suositelkaa vaikka jotain kirjoja, tai mitä tahansa, jolla käsitellä näitä. Kirjoittelen kotona ajatuksiani ylös, mutta ajatuksissaankin voi yksin mennä sekaisin. Entä ns. Taideterapia? Täällä ei sellaista ole tarjolla, mutta jos joku tietää miten se toimii, ja voiko sitä harjoittaa kotona?

Olen oikeasti aika epätoivoinen, sillä pelkään satuttavani niitä harvoja, jotka minusta välittävät. Minulle kelpaisi vaikka raamattu, jos vain ymmärtäisin miten se toimisi. Harmi kun en usko Jumalaan.