Kannattaako erota?

Teillä on lapsi. Menkää pariterapiaan.

Kipinättömiä kausia tulee kaikissa parisuhteissa, ei aina ja koko ajan voi kipinöidä. Ei kannata antaa heti periksi.  Varmasti tulee toisenkinlaisia aikoja taas, kun vain jaksaa elää sitä tavallista arkea.

Mitä tarkoitat "kannattaako"? Jos haluat erota, kyllä kannattaa. Jos et halua, ei kannata. Kyse on ihan omista tunteistasi.

Meillä tilanne se, että minä olen kotona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Meillä ei onneksi lapsia. Kyllä tässä puolen vuoden aikana on kipinä ja intohimo hävinnyt. Monet sanoo, että suhde pysyy hyvänä, kun näkee harvoin. Meillä on kyllä käynyt aivan päin vastoin. Pari kuukautta ajattelin vielä kitkutella, kun on yhteinen loma jo varattu ja maksettu, muttei tällaista jaksa loppuelämää. Teillä lapsi kyllä hankaloittaa tilannetta...

Onko teillä mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Esim harrastuksia, jos ei näitäkään ole niin ei silloin ole järkeä olla kahdestaan, kuiva kausi itselläkin menossa, ei vaan halut herää mutta naisenkanssa on kivaa asua kun valkkasin sellasen jonka kanssa on yhteisiä kiinnostuksia, että näin

Miten tilanne eroaa siitä että olisitte eronneet? Viikonloppuvanhempihan toinen on. Mitä saat suhteelta nyt?

Meillä on ollut yhteisiä harrastuksia, mutta puolison työn vuoksi ne ovat jääneet. Yritän lauantaisin päästä urheilemaan ja tehdä viikoksi ruokaa sillä aikaa kun puoliso on pojan kanssa. Emme riitele tms mutta läheiyyttäkään ei ole. Arkeni on nykyään töitä ja päiväkotiin kiirehtimistä, olen kyllä aika väsynyt viikonloppuisin.

ap

Miten poika tapaa isäänsä jos eroatte? Asutte eri paikkakunnilla, ja kohta alkaa koulu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "kannattaako"? Jos haluat erota, kyllä kannattaa. Jos et halua, ei kannata. Kyse on ihan omista tunteistasi.

Niin lapsen tunteilla ja hyvinvoinnillahan ei ole mitään väliä

Vierailija kirjoitti:

Miten poika tapaa isäänsä jos eroatte? Asutte eri paikkakunnilla, ja kohta alkaa koulu.

Tämä on asia jota olen miettinyt kyllä. Nykyinen tilannehan on sillä tavalla helppo, että puolisollani on paikka jonne tulla. En haluaisi että 5-vuotias joutuu matkustamaan kahden kaupungin väliä, julkisilla aikaa menisi n. 2,5 tuntia.

Onko tilanne pysyvä? Olen itse eronnut huonosta suhteesta, ja mielestäni se kannatti. Sinä et kuitenkaan sano, että mies on huono, vain että näette liian vähän. Minä sinuna yrittäisin ensin korjata sitä, ja erota vasta sitten. Ei eronneena mitään herkkua ole, käytännössä on aika onnenkantamoinen löytää mies, joka tulee toimeen sekä sinun että lapsen kanssa, niin paljon että voi muuttaa yhteen. Oletko tosissaan niin loppu, että valitset mieluummin vaikka loppuelämän ilman miestä? Minä olin, en usko että sinä ihan tosissasi olet.

Kauanko olette eri paikkakunnilla? Jos vuosi-pari, se on elämässä lyhyt aika.

Entä eikö jompikumpi saisi töitä toisen paikkakunnalta, niin että tilanne korjautuisi?

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne pysyvä? Olen itse eronnut huonosta suhteesta, ja mielestäni se kannatti. Sinä et kuitenkaan sano, että mies on huono, vain että näette liian vähän. Minä sinuna yrittäisin ensin korjata sitä, ja erota vasta sitten. Ei eronneena mitään herkkua ole, käytännössä on aika onnenkantamoinen löytää mies, joka tulee toimeen sekä sinun että lapsen kanssa, niin paljon että voi muuttaa yhteen. Oletko tosissaan niin loppu, että valitset mieluummin vaikka loppuelämän ilman miestä? Minä olin, en usko että sinä ihan tosissasi olet.

Kauanko olette eri paikkakunnilla? Jos vuosi-pari, se on elämässä lyhyt aika.

Entä eikö jompikumpi saisi töitä toisen paikkakunnalta, niin että tilanne korjautuisi?

Hyvää pohdintaa, kiitos! Minulle on aika mahdoton saada töitä puolisoni paikkakunnalta, ja hän tuskin aikoo vaihtaa, on kai tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, erityisesti työhönsä. Nyt on puoli vuotta mennyt näin. En osaa sanoa onko tilanne muuttumassa.

Nro 10 ja 12 siis ap.

Tiedätkö miten mies ajattelee? miten hän näkee ajan vaikka 5 vuoden päästä? onko hänelle pysyvä ratkaisu? Etsikää aikaa jutella, lapsi vaikka hoitoon joku viikonloppu.

..

Miehen olisi hyvä ymmärtää, että jos hän jatkaa nykyisessä työssä, ette voi ikinä asua samalla paikkakunnalla, ja että ero on ajan kanssa väistämätön. Se on hyvä ottaa puheeksi nyt, kun teillä on käytännön kokemusta tilanteesta, mutta ei vielä peruuttamaton erilleen kasvaminen.

Olisi tärkeää saada aikaan yhteinen suunnitelma siitä, miten pääsette parin vuodenkin sisällä pysyvästi samalle paikkakunnalle. Jos hän ei muuta sinun luo, ja sinä et saa töitä hänen luota, entä joku kolmas paikka, jossa olisi töitä molemmille? Niin että voisitte molemmat aktiivisesti laittaa haun päälle sinne?

Jos hän ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan mitään, eikä joustamaan mihinkään suuntaan, eikä tekemään mitään kompromissia, se on minusta merkki siitä, että hän ei itse asiassa kauheasti haluakaan asua yhdessä. Oli syy sitten mikä hyvänsä. Voihan se olla, ettei ole perheellistä tyyppiä kuitenkaan, ei kaikki miehet vaan ole.

Ai niin, kompromissi ei sitten ole sitä, että sinä muutat hänen perässä jonnekin, missä et taatusti saa oman alan töitä.

Onko mahdollista että miehellä on toinen nainen?

Elämää on kehäkolmosen ulkopuolellakin. Jos vielä katsot löytyisikö töitä kuitenkin.