ahdistaa mennä kotiin :( uusi asunto ja nyt jo sotatila seinänaapurin kanssa

Missä kaupungissa asut ap?

Mulla oli joskus vainoharhainen mummo naapurina, valitti siitä kun lapset juoksee. Mulla ei ollut lapsia. Kerran hakkasi harjan varrella parvekkeen kaiteeseen ja käski lopettaa bileet. Katsoin tv:tä.

Lopulta oli pakko soittaa poliisit ja mummon mies pahoitteli kun on sitä ja tätä kremppaa. Mutta lopetti valittamisen kuitenkin.

Oi voi. Meillä oli tuollainen yläkerran naapuri, tuli valittamaan vähintään kerran kahdessa viikossa jostain. Parhaimpia mieleenjääneitä valittamisen aiheita on esimerkiksi: "kuuluu naurua", "kuuluu lasten leikintää" (kun lapseni leikki kaverinsa kanssa nukeilla niin hiljaa että piti käydä itsekin välillä katsomassa mitä lapset puuhaavat), "kuuluu kovaäänistä pianon soittoa" (huomio, meillä ei edes ollut pianoa :-D) ja "vaimo on raskaana, ei saa kuulua mitään ääniä että vaimo voi levätä". Vieläkin mietityttää millähän tapaa tämä kyseinen naapurimies oli sairas, sillä aikaisemmilta ja myöhemmiltä naapureilta ei koskaan kuulunut mitään valitusta meidän normaalista elämisestämme, eli vika ei ollut kyllä todellakaan meissä.

Muistaakseni tämä naapurimies perheineen sai myöhemmin häädön koko taloyhtiöstä, koska oli käynyt muillakin perheillä valittamassa olemattomista äänistä ja muut perheet valittivat hänestä sitten isännöitsijälle. Eli älä AP ota sitä valittajaeukkoa itseesi, vika on hänessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kävelkääpä kerrostalonorsut paljain jaloin esimerkiksi metsässä. Menettekö kantapäät edellä? Tuskin ainakaan paukutatte niitä täysillä maahan, minkä väitette olevan 'normaali kävelytyyli' jota ei ole mahdollista muuttaa.

Nämä norsut kun ovat juuri niitä, jotka eivät varmasti lähde mihinkään metsälenkille. Tavallaan oikein heille, että jää elämän kaunis kokonaisuus ja monimuotoisuus näkemättä. Itse ovat röökinorsuelämänsä valinneet.

Kyllä joillakin on kyllä luontainen kyky tuohon norsukävelyyn. 😃 Parikin kämppistä askelsi aikoinaan kyllä sellaisella jytinällä, että koko meidän omakin kämppä raikui. Mahtoi olla kivaa asua siinä alakerrassa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joillakin on kyllä luontainen kyky tuohon norsukävelyyn. 😃 Parikin kämppistä askelsi aikoinaan kyllä sellaisella jytinällä, että koko meidän omakin kämppä raikui. Mahtoi olla kivaa asua siinä alakerrassa...

Mulla oli kanssa kämppis aikoinaan, joka joka aamu yritti parempaa versiota Natsi-Saksan marssista Puolaan...

Onko muilla kokemusta tai ratkaisua päiväsaikaan tapahtuvaan metelöintiin?

Asun kerrostalossa, ja naapurista kantautuu ilmanvaihtokanavia pitkin kaikki nuorenparin riidat ja kriisit. Kaappien aukomiset, vessassa/suihkussakäynnit, ruoanlaitot, kilinät ja kolinat, puhe ja kaikki muut normaalit elämisen äänet on sellasia juttuja, joita siedän myös yöaikaan ilman ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut se, että noiden normaalien äänien lisäksi joudun kuuntelemaan monta kertaa viikossa riitelyä, huutoa (ei mitään pientä äänen korottamista, vaan ihan kunnon huutoa), itkemistä ja niiden yhteydessä usein jotain ihmeellistä pauketta.

Ymmärrän, että parisuhteeseen mahtuu riitoja ja erimielisyyksiä, mutta kuulemani jutut eivät kuulosta ihan terveiltä. Vuorotellen syyttävät toisiaan pettämisestä, ja toinen näistä henkilöistä itkee pikkulapsen tavoin kurkku suorana sellaista uhmaikäisen lohdutonta kiukutteluitkua. En ole koskaan kuullut aikuisen ihmisen kuulostavan sellaiselta, ja sama tyyppi saattaa myös huutaa jotain tosi pelottaviakin juttuja. Pari päivää sitten alkoi huutamaan ihan täysiä, että "tapa mut!!". Välillä kuulen täydellisesti kaiken mitä huutavat ja puhuvat, ja välillä se on sellaista epämääräistä meteliä, joka on kuitenkin selkeästi huutoa ja häiritsevää. On vaikeaa sanoa, mitä naapurissa oikeasti tapahtuu, mutta noista riidoista on tullut sellainen tunne, että molemmat ovat siinä yhtä lailla mukana. Jatkuvasti puhutaan erosta ja pettämisestä, sitten ollaan taas sovussa ja yhtäkkiä onkin ihan hiljaista, kunnes jossain vaiheessa taas parin päivän päästä alkaa riitely ja jumalaton huuto. Kuulen metelin kuulokkeiden läpi ja se on tosi ahdistavaa. Tulee itsellekin turvaton olo.

Jos en ole varma siitä, että on menossa jonkinlainen vaaratilanne, ja meteli ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, mitä voin tuollaisessa tilanteessa tehdä vai voinko mitään? En uskalla mennä käymään ovella, koska vaikuttavat niin arvaamattomilta. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten olette toimineet?

Meillä oli lapsuuden omakotitalossa samaa vikaa. Mutta naapurit meni astetta kovimmilla keinoilla. Tekivät valituksen jonnekin ympäristö paikkaan, että meillä poltetaan vaippoja ulkopöntössä (mikä onkaan nimi) meillä ei ollut ketään joka käytti edes vaippoja...

Toinen valitti siitä, että savupiippua pitäisi korottaa koska hänen pyykkinsä haisee savulta kun kuivattaa ulkona. Ensimmäinen mainittu naapuri teki nimettömän ilmoituksen eläinsuojeluun koirastamme. Eläinsuojelun työntekijä tuli käymään näki koiran (olivat tulossa lenkiltä) ja sanoi ettei aihetta valitukseen ja lähti. Sama naapuri myös valitti jos kuunneltiin kesällä radiota ulkona (kyllä ihan ilman mitään kaiuttimia tai muuta) ja tulikin rajalle huutelemaan heti kun äiti lähti töihin ja tuli meille lapsille pelottelemaan humalassa.

Kolmas naapuri valitti kissoista koska kulkevat heidän pihaltaan (niinkuin muutkin alueen kissat) ja uhkasi tehdä ravunruokaa kissoista. Yhtenä päivänä äitini löysi toisen kissoista jolla oli leuka melkein irti ihan kuin olisi lyöty jollain. Selvisi onneksi siitä.

Omasta koirastani (tämä on siis jo vuosien päästä kun itse olin jo 17) valittivat koska pääsi karkaamaan pentuna heidän pihalleen ja istui siellä. Ihan oikein siis valittaa mutta uhkasivat tappaa koirani taas kerran pikkusiskolleni joka oli vain n. 8v ja tuli itkien kotiin. Ei naurattanut tietäen mitä kävi meidän kissalle. Kirjoitinkin todella asiallisen viestin (etteivät voi syyttää mistään edes poliisille) heidän postilaatikkoon missä muistutin laittomista uhkauksista ja että koirat kuuluvat omaisuuden lain alle ja vahingoittaminen on rankaistava teko. Pistin myös puhelinnumeroni että ottavat minuun yhteyttä eikä uhkaile pikkulapsia.

Suuttuivat ja mies raivosi isäpuolelleni kuinka MINÄ olen se huonosti käyttäytyvä kälä kälä. Itse on varmaan joku lasten ja naisten hakkaaja ainakin sen verran huusi lapsilleen joka päivä. Puhumattakaan lapsille uhkailusta. Sitä vasta olikin mukava kuunnella... mutta muut naapurit ei tietystikään valittaneet koska olivat ystäviä keskenään.

Ja ihan normaali perhe ollaan. Molemmat aikuisista töissä. Ei bileitä pidetty tai muutenkaan mitään wt hommaa. Eikä myöskään ollut mikään wt asuinalue.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemusta tai ratkaisua päiväsaikaan tapahtuvaan metelöintiin?

Asun kerrostalossa, ja naapurista kantautuu ilmanvaihtokanavia pitkin kaikki nuorenparin riidat ja kriisit. Kaappien aukomiset, vessassa/suihkussakäynnit, ruoanlaitot, kilinät ja kolinat, puhe ja kaikki muut normaalit elämisen äänet on sellasia juttuja, joita siedän myös yöaikaan ilman ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut se, että noiden normaalien äänien lisäksi joudun kuuntelemaan monta kertaa viikossa riitelyä, huutoa (ei mitään pientä äänen korottamista, vaan ihan kunnon huutoa), itkemistä ja niiden yhteydessä usein jotain ihmeellistä pauketta.

Ymmärrän, että parisuhteeseen mahtuu riitoja ja erimielisyyksiä, mutta kuulemani jutut eivät kuulosta ihan terveiltä. Vuorotellen syyttävät toisiaan pettämisestä, ja toinen näistä henkilöistä itkee pikkulapsen tavoin kurkku suorana sellaista uhmaikäisen lohdutonta kiukutteluitkua. En ole koskaan kuullut aikuisen ihmisen kuulostavan sellaiselta, ja sama tyyppi saattaa myös huutaa jotain tosi pelottaviakin juttuja. Pari päivää sitten alkoi huutamaan ihan täysiä, että "tapa mut!!". Välillä kuulen täydellisesti kaiken mitä huutavat ja puhuvat, ja välillä se on sellaista epämääräistä meteliä, joka on kuitenkin selkeästi huutoa ja häiritsevää. On vaikeaa sanoa, mitä naapurissa oikeasti tapahtuu, mutta noista riidoista on tullut sellainen tunne, että molemmat ovat siinä yhtä lailla mukana. Jatkuvasti puhutaan erosta ja pettämisestä, sitten ollaan taas sovussa ja yhtäkkiä onkin ihan hiljaista, kunnes jossain vaiheessa taas parin päivän päästä alkaa riitely ja jumalaton huuto. Kuulen metelin kuulokkeiden läpi ja se on tosi ahdistavaa. Tulee itsellekin turvaton olo.

Jos en ole varma siitä, että on menossa jonkinlainen vaaratilanne, ja meteli ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, mitä voin tuollaisessa tilanteessa tehdä vai voinko mitään? En uskalla mennä käymään ovella, koska vaikuttavat niin arvaamattomilta. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten olette toimineet?

Tee isännöitsijälle kirjallinen valitus. Jos et saa muiden naapureiden allekirjoituksia, siitä ei seuraa varoitusta, mutta suullinen huomautus kuitenkin (ainakin meillä). Tämän ohjeen sain itse isännöitsijältä, kun kyse oli naapurin kouluikäisestä lapsesta, joka pelasi kavereineen jatkuvasti koripalloa sisällä päiväsaikaan, soitin siis isännöitsijälle ja kysyin voiko mitään tehdä. Suullinen huomautus auttoi ja koripallon pelaaminen loppui. Kannattaa ainakin kokeilla, eivät naapurisi saa tietää kuka valituksen on tehnyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemusta tai ratkaisua päiväsaikaan tapahtuvaan metelöintiin?

Asun kerrostalossa, ja naapurista kantautuu ilmanvaihtokanavia pitkin kaikki nuorenparin riidat ja kriisit. Kaappien aukomiset, vessassa/suihkussakäynnit, ruoanlaitot, kilinät ja kolinat, puhe ja kaikki muut normaalit elämisen äänet on sellasia juttuja, joita siedän myös yöaikaan ilman ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut se, että noiden normaalien äänien lisäksi joudun kuuntelemaan monta kertaa viikossa riitelyä, huutoa (ei mitään pientä äänen korottamista, vaan ihan kunnon huutoa), itkemistä ja niiden yhteydessä usein jotain ihmeellistä pauketta.

Ymmärrän, että parisuhteeseen mahtuu riitoja ja erimielisyyksiä, mutta kuulemani jutut eivät kuulosta ihan terveiltä. Vuorotellen syyttävät toisiaan pettämisestä, ja toinen näistä henkilöistä itkee pikkulapsen tavoin kurkku suorana sellaista uhmaikäisen lohdutonta kiukutteluitkua. En ole koskaan kuullut aikuisen ihmisen kuulostavan sellaiselta, ja sama tyyppi saattaa myös huutaa jotain tosi pelottaviakin juttuja. Pari päivää sitten alkoi huutamaan ihan täysiä, että "tapa mut!!". Välillä kuulen täydellisesti kaiken mitä huutavat ja puhuvat, ja välillä se on sellaista epämääräistä meteliä, joka on kuitenkin selkeästi huutoa ja häiritsevää. On vaikeaa sanoa, mitä naapurissa oikeasti tapahtuu, mutta noista riidoista on tullut sellainen tunne, että molemmat ovat siinä yhtä lailla mukana. Jatkuvasti puhutaan erosta ja pettämisestä, sitten ollaan taas sovussa ja yhtäkkiä onkin ihan hiljaista, kunnes jossain vaiheessa taas parin päivän päästä alkaa riitely ja jumalaton huuto. Kuulen metelin kuulokkeiden läpi ja se on tosi ahdistavaa. Tulee itsellekin turvaton olo.

Jos en ole varma siitä, että on menossa jonkinlainen vaaratilanne, ja meteli ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, mitä voin tuollaisessa tilanteessa tehdä vai voinko mitään? En uskalla mennä käymään ovella, koska vaikuttavat niin arvaamattomilta. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten olette toimineet?

Tee isännöitsijälle kirjallinen valitus. Jos et saa muiden naapureiden allekirjoituksia, siitä ei seuraa varoitusta, mutta suullinen huomautus kuitenkin (ainakin meillä). Tämän ohjeen sain itse isännöitsijältä, kun kyse oli naapurin kouluikäisestä lapsesta, joka pelasi kavereineen jatkuvasti koripalloa sisällä päiväsaikaan, soitin siis isännöitsijälle ja kysyin voiko mitään tehdä. Suullinen huomautus auttoi ja koripallon pelaaminen loppui. Kannattaa ainakin kokeilla, eivät naapurisi saa tietää kuka valituksen on tehnyt!

Kiitos neuvosta :)

Onni On Oma Omakotitalo. Mistään ei kuulu hiiskaustakaan ja itse saa remuta niin paljon kuin sielu sietää. Ei enää ikinä mihinkään slummikoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pauke ja meteli tulla siitä kun kävelet kantapääkävelyä ja tietokonetuolin rymäytät nostamalla lattiaan? Ja sitten kahvia ottaessasi keittiössä olet remunnut ja paiskonut ovia?

Oma naapuri on nyt noin kuukauden verran pitänyt kanssa kovaa rytinää ja tuminaa. Alkaa yleensä kuuden aikoihin illalla ja loppuu samoihin aikoihin aamulla. Aina sama kaava: norsutuminakävelysarja ja sen jälkeen kuuluu rytyn tyn tyn tyn. En tiedä, mistä tuo jälkimmäinen voimakas rytinä aina tulee - ehkä jokin raskas liukuovi, jonka rysäyttää aina kiinni. Ja välillä pelkkiä kovia kumahduksia. Tuo kolinsarja toistuu noin 10-20 kertaa yön aikana. Käytän Peltorin kuulosuojaimia ja niiden alla in-ear nappikuulokkeita joista pauhaa jokin Netflix-sarja, mutta silti havahdun niihin kolauksiin. Jos on syvässä unessa ja korvatulpat päässä, niin silloin niihin ei herää, mutta jos ilman korvatulppia/kuulonsuojaimia on sattunut nukahtamaan, niin silloin niihin herää.

Meillä on ihan kohtalainen äänieristys, mutta juuri tuo liukuovi on vielä monessa asunnossa ja se kuuluu ehkä yläkerrasta aina illalla, mutta ei sitä onneksi koko yön vetele edestakaisin, olisiko makuuhuoneeseen menevä ovi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsuuden omakotitalossa samaa vikaa. Mutta naapurit meni astetta kovimmilla keinoilla. Tekivät valituksen jonnekin ympäristö paikkaan, että meillä poltetaan vaippoja ulkopöntössä (mikä onkaan nimi) meillä ei ollut ketään joka käytti edes vaippoja...

Toinen valitti siitä, että savupiippua pitäisi korottaa koska hänen pyykkinsä haisee savulta kun kuivattaa ulkona. Ensimmäinen mainittu naapuri teki nimettömän ilmoituksen eläinsuojeluun koirastamme. Eläinsuojelun työntekijä tuli käymään näki koiran (olivat tulossa lenkiltä) ja sanoi ettei aihetta valitukseen ja lähti. Sama naapuri myös valitti jos kuunneltiin kesällä radiota ulkona (kyllä ihan ilman mitään kaiuttimia tai muuta) ja tulikin rajalle huutelemaan heti kun äiti lähti töihin ja tuli meille lapsille pelottelemaan humalassa.

Kolmas naapuri valitti kissoista koska kulkevat heidän pihaltaan (niinkuin muutkin alueen kissat) ja uhkasi tehdä ravunruokaa kissoista. Yhtenä päivänä äitini löysi toisen kissoista jolla oli leuka melkein irti ihan kuin olisi lyöty jollain. Selvisi onneksi siitä.

Omasta koirastani (tämä on siis jo vuosien päästä kun itse olin jo 17) valittivat koska pääsi karkaamaan pentuna heidän pihalleen ja istui siellä. Ihan oikein siis valittaa mutta uhkasivat tappaa koirani taas kerran pikkusiskolleni joka oli vain n. 8v ja tuli itkien kotiin. Ei naurattanut tietäen mitä kävi meidän kissalle. Kirjoitinkin todella asiallisen viestin (etteivät voi syyttää mistään edes poliisille) heidän postilaatikkoon missä muistutin laittomista uhkauksista ja että koirat kuuluvat omaisuuden lain alle ja vahingoittaminen on rankaistava teko. Pistin myös puhelinnumeroni että ottavat minuun yhteyttä eikä uhkaile pikkulapsia.

Suuttuivat ja mies raivosi isäpuolelleni kuinka MINÄ olen se huonosti käyttäytyvä kälä kälä. Itse on varmaan joku lasten ja naisten hakkaaja ainakin sen verran huusi lapsilleen joka päivä. Puhumattakaan lapsille uhkailusta. Sitä vasta olikin mukava kuunnella... mutta muut naapurit ei tietystikään valittaneet koska olivat ystäviä keskenään.

Ja ihan normaali perhe ollaan. Molemmat aikuisista töissä. Ei bileitä pidetty tai muutenkaan mitään wt hommaa. Eikä myöskään ollut mikään wt asuinalue.

Jos noin moni naapuri tekee valituksia, niin ehkä omassa käytöksessä voikin olla jotain vikaa. Ja tahtovat ne lapsuudenmuistotkin omasta perheestä kultaantua.

Näitä tapauksia on niin paljon, että poliisi ei juurikaan puutu pelkkiin sairaiden turhiin valituksiin, Jos haluaa oikeusjuttua tehdä se pitää nostaa itse (monestikaan niistä ei ole apua, jos jotkut sakot vain määrätään häirikölle). Vasta kun tapahtuu rikos esimerkiksi joku käy käsiksi toiseen, niin sitten se on varsinainen poliisiasia. Toki jo poliisin käynti ovella voi rauhoittaa tilannetta, mutta oikeasti harhaisen se voi vain yllyttää pahemmaksi.

Nuorempana vähän harmitti nämä meidän taloyhtiön vanhat ukot, kun ne joutivat kaikenlaista touhuamaan ja vahtimaan ihmisten väärälle paikalle pysäköintiä ja muita "rikoksia", mutta nyt olen tyytyväinen, koska meidän talossa esim. häirikköjen puuhiin puututaan matalalla kynnyksellä, ja eivät pitkään häiriköi, kun tulee lähtö. Pari tapausta on ollut 20 vuoden aikana (siis sellaisia jotain metelöitsijöitä ja yksinään öitä ulvovia).

Ap. Kirjoita ylös naapurin tekemät valitukset ja ne tilanteet mitä silloin on tapahtunut. Esim

Kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja join kahvia.

Voit tehdä valituksen tuosta naapurista.

Tuttavavalla oli samantyyppinen tilanne. Naapurin mummo ei tullut ovelle, hakkasi vaan aina seinään kun kuuli ääniä.

Jossain vaiheessa selvisi että äänet kuuluivat mummon pään sisältä.

Tarkista jumputteletko koko talon läpi kuuluvin äänin ja rullaatko tuoliasi laminaatilla tai vonkuuko tuolisi tai sohvasi tai sänkysi? Pyydä häntä rauhallisesti kertomaan mitkä äänet pännii. Laita oikein selittämään helvetin pitkästi ja pyydä lista kirjallisena . Sitten merkitset siihen täysin mahdottomat asiat joita et tehnyt . Jos jäät voiton puilelle niin asumisoikeuteen asumisen estämisestä! Voitat satasella.

Eikös taloyhtiön järjestyssääntöjen mukaan vaadita hiljaisuutta klo 22-07?

Eli vältettävä yleistä melua, joka kulkeutuu runkojen kautta (WC:n vetäminen, suihku, pesukone ym. melu) ja muutenkin elettävä ilman hälyä tuolloin.

Miksi täällä mummotellaan 50-vuotiasta naista. AP:n mukaan häiriköivä naapuri on 50-vuotias nainen. Useassa viestissä mainitaan että mummo, mummo. Eikä 60-vuotiaskaan vielä kovin mummo ole ainakaan vieraille ihmisille, omille lastenlapsilleen on.

Vierailija kirjoitti:

onko mahdollista että joku muu todellakin metelöi ja ääni tuntuu olevan asunnostasi?

Tämä kannattaa tosissaan selvittää. Asuin itse joitakin vuosia sitten sellaisessa talossa, jossa naapuri teki jatkuvalla metelöinnillään mut hulluksi. Yläkerrasta kuului kaikki illat ja yöt töminää, kolinaa, ovien paiskomista, yleistä huutoa ja älämölöä, riitelyä jne. Valitin isännöitsijälle ja valitin ko. asunnon nuorelle miehelle. Naapurini aivan varmasti koki, että vainoan häntä.

Yksi ilta yläkerrassa sitten riideltiin taas oikein kunnolla ja hyvin agressiivisen oloisesti. Soitin poliisit. Oli todella kummallinen ja nolo tilanne, kun kävi ilmi, että yläkerrassa ei ollut edes ketään kotona! Ko. asukkaat olivat pihalla tavanneet poislähteneen partion ja kertoneet olevansa juuri tulossa salilta. 

Seuraavana päivänä sain sitten puhelun isännöitsijältä, joka halusi kuulla minun versioni tapahtuneesta. Selitin tilanteen ja tämän jälkeen isännöitsijä alkaa kertoa minulle, että minun asuttamassa kämpässä on joku rakenteellinen vika, jonka vuoksi usean asunnon äänet kiertävät ilmastointikanavan kautta niin, että kaikki kuuluu minun asuntooni yhtä selvästi kuin, että esim. riita käytäisiin saman kämpän viereisessä huoneessa. Kaiken huipuksi isännöitsijä jopa kertoi oman tyttärensä asuneen aikanaan samassa asunnossa ja isännöitsijä on itse kyläilyreissullaan todistanut meteliä. Tytär oli muuttanut ongelman takia muualle.

En voi käsittää, ettei isännöitsijä kertonut tätä minulle heti, kun aloin valituksia naapurista tekemään vaan antoi tilanteen jatkua sellaisena, että minä olin hermoraunio ja yläkerran naapuri uskoi minun vainoavan häntä.

Menin sitten samana päivänä soittamaan naapurin ovikelloa ja pyysin anteeksi tekemiäni valituksia. Selitin edellisen illan tapahtumat ja kerroin myös, mitä isännöitsijä oli kertonut minulle tuosta rakenteellisesta viasta. Isännöitsijä ei ollut edelleenkään kertonut naapurilleni minun asunnon viasta vaan antanut naapurin olla siinä käsityksessä, että minä olin tosiaan luulosairas ja vainosin häntä. 

Saimme onneksi välit kuntoon naapurin kanssa ja aikaiseksi jopa jotain lyhyttä jutustelua, kun myöhemmin satuimme rappuun samaan aikaan. Kyseinen naapuri kyllä muutti noin kuukauden sisällä pois talosta ja minä muutin kolmen kuukauden päästä.

Jälkikäteen tajusin, että samanlaisia ongelmia oli muuallakin kyseisessä talossa, kun rappukäytävässä oli suurin piirtein parin viikon välein heippalappuja, joissa syytettiin naapureita metelistä. Muistan esim. yhden lapun, jonka joku oli tuonut vastineeksi saamaansa nimettömään valitukseen. Lapussa valituksen saanut kertoi aikovansa jatkossakin soittaa kosketinsoittimia myös iltaisin kuulokkeiden kanssa, koska äänettömien koskettimien ns. painallusäänet kuuluvat normaaleihin asumisen ääniin :D

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemusta tai ratkaisua päiväsaikaan tapahtuvaan metelöintiin?

Asun kerrostalossa, ja naapurista kantautuu ilmanvaihtokanavia pitkin kaikki nuorenparin riidat ja kriisit. Kaappien aukomiset, vessassa/suihkussakäynnit, ruoanlaitot, kilinät ja kolinat, puhe ja kaikki muut normaalit elämisen äänet on sellasia juttuja, joita siedän myös yöaikaan ilman ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut se, että noiden normaalien äänien lisäksi joudun kuuntelemaan monta kertaa viikossa riitelyä, huutoa (ei mitään pientä äänen korottamista, vaan ihan kunnon huutoa), itkemistä ja niiden yhteydessä usein jotain ihmeellistä pauketta.

Ymmärrän, että parisuhteeseen mahtuu riitoja ja erimielisyyksiä, mutta kuulemani jutut eivät kuulosta ihan terveiltä. Vuorotellen syyttävät toisiaan pettämisestä, ja toinen näistä henkilöistä itkee pikkulapsen tavoin kurkku suorana sellaista uhmaikäisen lohdutonta kiukutteluitkua. En ole koskaan kuullut aikuisen ihmisen kuulostavan sellaiselta, ja sama tyyppi saattaa myös huutaa jotain tosi pelottaviakin juttuja. Pari päivää sitten alkoi huutamaan ihan täysiä, että "tapa mut!!". Välillä kuulen täydellisesti kaiken mitä huutavat ja puhuvat, ja välillä se on sellaista epämääräistä meteliä, joka on kuitenkin selkeästi huutoa ja häiritsevää. On vaikeaa sanoa, mitä naapurissa oikeasti tapahtuu, mutta noista riidoista on tullut sellainen tunne, että molemmat ovat siinä yhtä lailla mukana. Jatkuvasti puhutaan erosta ja pettämisestä, sitten ollaan taas sovussa ja yhtäkkiä onkin ihan hiljaista, kunnes jossain vaiheessa taas parin päivän päästä alkaa riitely ja jumalaton huuto. Kuulen metelin kuulokkeiden läpi ja se on tosi ahdistavaa. Tulee itsellekin turvaton olo.

Jos en ole varma siitä, että on menossa jonkinlainen vaaratilanne, ja meteli ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, mitä voin tuollaisessa tilanteessa tehdä vai voinko mitään? En uskalla mennä käymään ovella, koska vaikuttavat niin arvaamattomilta. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten olette toimineet?

mulla oli alakerrassa samanmoiset naapurit. äiti ja tytär. päivittäin ilmeisesti mt-ongelmainen tytär huusi, raivosi, itki ja paiskoi ovia. välillä jouduin öisin kuuntelemaan myös seksivoihkaisuja kun äiti oli poissa ja tytär jonkun kanssa kaksin.. yökkistä. tuo raivoaminen oli siis päivittäistä jolloin meni hermo ja jätin tulikivenkatkuisen viestin heille. kerroin siinä yksinkertaisesti että olen todella vittuuntunut tilanteeseen ja soitan seuraavaksi poliisit jos rääkyminen jatkuu. loppui siihen