Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietitkö koskaan että olisi parempi olla vain yksin?
16.02.2017 |
Oma tarinani alkuun:
Olen nyt seurustellut kuusi kuukautta. Kumppanini on "ihan kiva", mutta en tunne mitään suurta rakkautta tätä kohtaan. Koko aikuiselämäni olen seurustellut, ja epäilen että alitajuisesti en ole vain halunnut olla yksin.
Joka suhteessa toistan samat virheet, myötäilen ja annan toisen ohjailla elämääni ihan liikaa. Sitten ennen pitkää katkeroidun tästä ja masennun. Päätän suhteen ja pian löydänkin itseni uudesta, mutta samanlaisesta tilanteesta.
Olen nyt ajatellut että minun kannattaisi olla vain yksin ja lopettaa seurustelu kokonaan. Pidän läheisyydestä ja seksistä, mutta en halua enää riutua suhteessa koska pidemmän päälle epäonnistun niissä aina. Samat kaavat toistuu enkä osaa pitää puoliani. Yksin vältyn näiltä, mutta onko se sen arvoista? Tällä hetkellä tuntuu että on. Olen 29v.
Ajatuksia, kommentteja, mielipiteitä? Onko muut tunteneet samaa, mihin ratkaisuun päädyit?
Kommentit (20)
Jatkan vielä, että mulle on tehnyt hyvää löytää se onnellisuus yksin. Näin ollen mulla ei ole mitään varsinaista tarvetta parisuhteelle, koska elämä on hyvää näinkin. En tarvitse ketään tekemään minua onnelliseksi, mutta toisaalta, jos kohtaan sen hyvän miehen, hän voi vain parantaa mun elämänlaatua entisestään, mutta olen ehjä ilman sitäkin. =)
vastaaja nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti, koska olen aina yksin ja tämä on surkeeta. Ottasin melkein kenet vaan ettei tarviis olla yksin.
En ole ikinä oikeen ymmärtänyt näitä joilla on pakko olla kokoajan suhteessa. Itse en muutakuin irtoseksiä harrasta, en halua suhdeta tai tuhlata minun omaa aikaani toisen ihmisen kanssa viettoon.
En. Kaikissa suhteissa mulla on ollut kivempaa kuin sinkkuna. Erityisen kivaa nykyisessä suhteessa
Yksin on todellakin helppo olla. Ei kompromisseja, ei valitusta. Saa olla oman elämänsä herra/rouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on todellakin helppo olla. Ei kompromisseja, ei valitusta. Saa olla oman elämänsä herra/rouva.
Jolaisella tulis olla vaihe elämässä, että opetteleen yksin eloa. Parisuhteelle luodaan yleensä liian kovat vaatimulset, eikä panosteta sen kestävyyteen.
Myönnän, että joskus mietin. Silloin, kun on vaikeaa ja riidellään paljon eikä mikään oikeastaan suju. Mutta sitten kun ton yli pääsee, en ajattele hetkeäkään yksin olemista koska se kaikki hellyys, nauru, yhdessäolo ja perusarkikin on niin ihanaa etten siitä luopuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen seurustellut lähes tauotta lukioajoista saakka, kumppani vain on vaihtunut. Parisuhteeni ovat vaikeita ja epävakaita, olipa mies kuinka sopiva, epäsopiva, hyvä tai huono tahansa. Uskon tämän johtuvan siitä, etten ole koskaan ollut pidempää aikaa yksin, siis niin, ettei olisi ainakin "pientä säätöä" jonkun kanssa. Kai perusta omaan onneen ja ylipäätään persoonallisuuteen ja sitä kautta jonakin päivänä toimivaan parisuhteeseen ei pääse rakentumaan, jos on koko ajan joku toinen muovaamassa sitä, mitä minä olen tai kuvittelen olevani.
Mun mielestä ihminen voi oppia itsestään vain muiden kautta. Yksin sitä vaan tuhlaa aikaa ja junnaa paikoillaan. Itse olen 38-vuotias ikisinkku, enkä usko, että enää ikinä tulen olemaan parisuhteessa. Toisen kanssa eläminen on taito, jota täytyy pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut suurimman osan ajasta elämääni yksin, omasta valinnastani. Nyt olen ollut sinkku edes ilman irtoseksiä 8 vuotta, enkä usko että enää elämässäni tulen koskaan seurustelemaan tai harrastamaan seksiä kumppanin kanssa. Eikä nämä ole ollenkaan surullisia tai ahdistavia ajatuksia, koska olen onnellinen yksin.
Olen ollut lähes 10 vuotta yksin eron jälkeen. Enää en osaisi mukautua toisen ihmisen kanssa elämiseen, ja olen täyttänyt kotini ja aikani kaikella muulla. Se on yksinomaan huono asia. Olisi edes kämppis, jolle kertoa, kun on myöhästynyt bussista tai löytänyt viisipennisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihminen voi oppia itsestään vain muiden kautta. Yksin sitä vaan tuhlaa aikaa ja junnaa paikoillaan. Itse olen 38-vuotias ikisinkku, enkä usko, että enää ikinä tulen olemaan parisuhteessa. Toisen kanssa eläminen on taito, jota täytyy pitää yllä.
Ohiksena mutta olipa ankea kommentti. Eli 38-vuotiaana et voi mielestäsi enää oppia mitään uutta. Just.
Jokainen parisuhdehan on uuden opettelemista uuden ihmisen kanssa.
Ja muutenkin - onhan niitä vaikka kuinka paljon ihmissuhteita joissa oppii ja kehittyy vaikka ei olisikaan romanttista parisuhdetta.
Suosittelen lämpimästi sinkkuutta. Itsellä 5. vuosi menossa, enkä ole katunut päivääkään. Tänä aikana olen oppinut tuntemaan itseni ja samalla selvinnyt mitä parisuhteelta oikeasti haluan. Nyt vasta olisin valmis oikeaan parisuhteeseen, erilaiseen. Miesmaku muuttunut tänä aikana parempaan suuntaan. Kaikki tämä yksinäisyyden ja vapauden tunteen väliltä mukaan luettuna on ollut sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olisi lapsia ja jos en pitäisi meidän talostamme, niin lähtisin heti. Ja mielelläni ottaisin muksut mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihminen voi oppia itsestään vain muiden kautta. Yksin sitä vaan tuhlaa aikaa ja junnaa paikoillaan. Itse olen 38-vuotias ikisinkku, enkä usko, että enää ikinä tulen olemaan parisuhteessa. Toisen kanssa eläminen on taito, jota täytyy pitää yllä.
Minä siis olen tuhlannut aikaa ja junnannut koko elämäni lukuun ottamatta nuoruuden 3 vuotta kestänyttä seurustelua ;) Itse en kyllä onneksi koe niin ollenkaan. Minusta on jotenkin kauhea ajatus että ihminen olisi niin riippuvainen parisuhteista että ilman sellaista kokisi tuhlaavansa elämänsä aikaa. Onhan niitä muitakin ihmissuhteita.
Toisaalta enpä taida uskoa tuohonkaan että ihminen voisi oppia itsestään vain muiden kautta. Kyllä sitä paljon oppii itsestään kun joutuu päivästä ja vuodesta toiseen kohtaamaan omat ajatuksensa ja tunteen itsekseen, ilman harhauttavia tekijöitä joihin voisi ulkoistaa pahan olonsa (esim. että ahdistus johtuisi puolison jostain tavoista). Eikä muutenkaan kokemus muista ihmisistä tue mulla ainakaan näkemystä että paljon sinkkuna olleet olisi jotenkin itsetuntemuksen puutteessa ja taas aina suhteessa olleet henkisesti kehittyneempiä tai tasapainoisempia.
usein. olen ollut kohta 15 vuotta naimisissa.
Sinunkaltaistesi ihmisten takia syntyvyys laskee. Häpeä!
Miehet ovat tutkitusti onnellisimpia ja pitkäikäisempiä parisuhteessa kuin yksin. Naiset onnettomampia ja lyhytikäisempiä parisuhteessa kuin yksin.
Alue: Aihe vapaa
Pelkäätkö yksin oloa, tai ahdistaako joku siinä sinua? En oikein käsitä kuinka voi aina löytää jonkun, jonka kanssa haluaa olla yhdessä. Tai no, ehkä kyse on tuosta, että ajaudut noihin tilanteisiin. Mulle omakohtaisesti on niin tärkeää, että tyypin kanssa löytyy se yhteys, että sen takia minä olen pysynyt sinkkuna. En vaan yksinkertaisesti voi olla kenenkään kanssa, joka ei tunnu miltään. Olen näin 42-vuotiaana ymmärtänyt, että en välttämättä koskaan tapaakaan (enää) sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin seurustella, eikä se ajatus ahdista mua ollenkaan. Mulla on takana hyviä, pitkiä parisuhteita, kipeitä eroja, mutta nyt hyvä, onnellinen, elämä, sen näköinen kuin olen siitä itse muokannut. Toisaalta se voi olla mun esteenikin tavata miestä, minun on nykyään tosi vaikea joustaa näistä omista rutiineistani, pitäisi olla joku tosi spesiaali, että viitsisin niin tehdä.
Nuorihan sinä olet, en osaa kommentoida mahdollista eroa, koska jos noinkin on hyvä ja mies on ihan kiva, niin itsehän sinä tiedät, olisiko sinun kuitenkin parempi olla yksin. Toisaalta, yksin olemalla oppii itsestään paljon. Et ole enää osa parisuhdetta, toisen kumppani, vaan olet vain sinä.
"I love the person I've become, 'cause I fought to become her."