Invat ja vammaiset ikäihmiset, jotka haluavat loukata

Olen siis tällä hetkellä avustajana, koska ikäni puolesta en muita töitä enää saa. Olen aina tiennyt ettei ala ole mi
nua varten todellakaan.
Kunnan vammaispalvelupuolella riittäisi kyllä ostopalvelutöitä ilmeisesti kummasti, mutta en tahdo jaksaa sitä vittuilua, jota nuo invat ja muut vammaiset ja sairaat ikäihmiset viljelevät. Ymmärrän sen, että kun itsellä on paha olo niin sitä pitää roiskia ympäriinsä, mutta pahoitan mieleni näistä karjumisista ja nimittelemisistä ja siitä, että mitään ei saa tehdä toisin kuin hän on tottunut tehtävän vuosikymmeniä. Tuoliakaan ei saa siirtää vaikka se on pahasti menoväylällä, niin että joutuu menemään ihan senttipelillä eteenpäin. Nämä siis vaikeuttavat avustajan työntekoa. En jaksa alkaa taistella ja huudella asiasta. Etenkään pomolle, joka hyssyttää että nämä nyt ovat näitä kärsiviä ihmisiä.
Se, mitä ajan takaa nyt on, että minkälaisia psyykkisiä konsteja te käytätte mielenne korjaamiseen kun sitä paskaa roiskitaan ympäriinsä. Itse olen aiemmin yrittänyt kuvitella ympärilleni muurin jonne nämä eivät pääse sisään. Joskus olen jopa muistellut Isä Meidän -rukousta mielessäni. Ollut vain vastailematta näihin ns. syytöksiin ja haukkumisiin.
Miten pelastan itseni mieleni pahoittumiselta, jota sattuu nykyisin hyvin usein. Työni laadussa ei pitäisi olla moitittavaa.