Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kouluttamaton vs. koulutettu mies, rahako ratkaisee?
15.02.2017 |
Usein naiset vaativat mieheltä koulutusta, koska uskovat, että koulutettu mies tienaa paremmin kuin kouluttamaton. Näin ei kuitenkaan enää ole, akateemisia on pilvin pimein työttöminä, kun taas menestyvä amisjamppa saattaa tienata yhtä paljon tai enemmänkin kuin lukion opettaja. Pistävätkö naiset miehen statuksen jopa tämän rahojen edelle? Ymmärrän vielä tilanteen, jossa nuori ja kaunis nainen valitsee kahdesta yhtä paljon tienaavasta miehestä sen koulutetumman, mutta entä jos amismies tienaa enemmän kuin vaikka työtön tai pätkätöissä oleva humanisti mies? Kumman mielummin valitsisitte, köyhän akateemisen vai rikkaan amiksen? Onko se miehen koulutus lopulta kaikkein tärkein kriteeri?
Kommentit (19)
Riippuu tietysti tyypistäkin, mutta noin karkeasti sanoisin, että valitsisin köyhän akateemisen. Olen ollut pitkässä parisuhteessa amiksen kanssa ja kyllä se todellakin ärsytti, kun toinen ei tiedä mistään mitään eikä ole kiinnostunut mistään, mistä minä. Eron jälkeen olen deittaillut pelkkiä korkeakouluopiskelijoita ja kyllä nämä ovat monella tavalla miellyttävämpää seuraa, vaikka ovatkin olleet köyhiä kuin kirkonrotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti alussa kirjoitat täysin paikkansapitämättömän asian. Oikeasti naiset edellyttävät mieheltä koulutusta, KOSKA ovat itsekin kouluttautuneet pitkälle ja ehkä toimivat vaativissa asiatuntijatehtävissä. Tämmöiset naiset eivät viihdy pidemmän päälle kouluttamattoman, ehkä jopa tyhmän miehen kanssa.
Totta on, että akateemisissa ammateissa ei välttämättä ole ollenkaan hyvä palkka. Tiedän sen hyvin, sillä olen itse toiminut tutkijana parikymmentä vuotta. Akateemista meriittiä on tullut, muttei paljonkaan rahaa.
En missään nimessä ottaisi rikasta duunaria ja hylkäisi työtöntä, älykästä, akateemista miestä, jos hän olisi luonteeltaan sellainen, joka sopii minulle puolisoksi.
Kokonaan eri asia on sitten ne kouluttamattomat tai lähis/hoitsu ym. misukat, jotka hakevat miehestä nimenomaan oman statuksen pönkitystä ja heille kelpaa tietty vain hyvin tienaava "kouluttautunut".
Olen valinnut köyhän humanistimiehen. Halusin miehen, joka on älykäs, sivistynyt ja tiedonhaluinen. Jonka kanssa on samanlainen elokuva- ja kirjallisuusmaku ja jonka kanssa voi keskustella kulttuurista, tieteestä ja politiikasta. Minulle on tärkeää myös, että mies on kielitaitoinen ja haluaa matkustella samanlaisiin kohteisiin kuin minä (kaupunkilomat ja reppureissut).
Huom. MINÄ en väitä etteikö amislaisissakin olisi kuvaamani kaltaisia miehiä, vaan aloittaja itse asettaa nyt ihmisiä vastakkain!
Älykkyys, sivistys, yleiset kiinnostuksenkohteet, kehittynyt maku, ajattelu- ja keskustelutaidot, arvot ja asenteet sekä muu ns. henkinen ja sosiaalinen pääoma on se, mikä tekee koulutetuista naisista ja miehistä kiinnostavampia potentiaalisia kumppaneita muiden koulutettujen silmissä. Tämä raha- ja statuspuhe on ilmeinen merkki matalasti koulutetusta ihmisestä, jonka on mahdoton ymmärtää vaikkapa humanistisen yliopistokoulutuksen tuomaa lisäarvoa.
Entäs tällainen mies kuin allekirjoittanut? Maisterintutkinto löytyy ja hyväpalkkainen työ, mutta siviilissä jutun aiheet on samoja kuin amiksen käyneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs tällainen mies kuin allekirjoittanut? Maisterintutkinto löytyy ja hyväpalkkainen työ, mutta siviilissä jutun aiheet on samoja kuin amiksen käyneillä.
Etsit tietysti naisen, joka tykkää jutuistasi.
Oma mieheni ei ole kouluttautunut, koulut ovat jääneet kesken kun työelämä alkoi painaa päälle. Sama juttu itsellänikin, ikiteekkareita ollaan molemmat. Miehessäni seksikkäintä on äly ja sen avulla hän on pärjännyt työelämässäkin. Kun tapasimme, ei meillä palkoissa ollut suurtakaan eroa miehen hyväksi. Nyt 17 avioliittovuoden jälkeen minä olen työelämästä syrjäytynyt työtön, vaikka opiskelin myöhemmin AMK-tutkinnon. Mies on ollut töissä koko ajan ja palkka on kolminkertaistunut matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsen miehen kemian ja magnetismin mukaan. Koulutuksella ei ole väliä, jos kykenee verbaalisesti pysymään perässäni, jos ihminen on aito ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Minä olen maisteri ja aviomieheni on peruskoulun jälkeen käynyt vain kauppaopiston (80-luvulla). Ja juu, hänen nettonsa on minun bruttoni.
Koulutushan on vain viitervo siitä, mitä toinen on tai mahdollisesti ei ole. Mutta, jos on moukka, niin on moukka oli tohtori -tai ammattikoulun keskeyttänyt niin ei sillä ole väljä. Moni meistä haluaa jakaa ja pohtia asioita laajemmasta näkökulmasta. Koulutus voi antaa tähän eväitä, mutta jos toinen on fakki-idiootti, joka ei osaa katsoa tai hahmottaa ja pukea ymmärrettävään muotoaan sanomisiaan niin eipä tuolla muodollisella koulutuksella paljoakaan väljä.
Ja ainakin itse (hieman) kavahdan heitä, jotka kuvittelevat olevansa muita niin paljon parempia, että uskovat tai luulevat siksi voivansa käyttäytyä miten tykkää ja avoimen halveksuvasti suhtautua kaikkiin muihin. - Oli tämän itsekeskeisyyden taustalla sitten rahaa tai sitä ns, korkeampaa koulutusta niin aivan sama minulle. Tyyppi on luultavasti tarpeeksi täynnä itseään, että varmaan pärjäämme kumpainenkin paremmin jos emme muodosta keskenämme parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko on diplomi-insinööri mutta työnsaanti on kiven takana kun kiinalaiset rynni merenkulun alalle. Hänkin on sanonut että koulutus ei takaa hyvää palkkaa. Valtio pisti helvetisti rahaa hänenkin tutkintoonsa ja lisää valmistumassa alalta pian taas kortistoon. Sairaanhoidon linjalla meillä on 14 miestä, jonkinlainen ennätys opettajien mielestä. Moni opiskelee toista tutkintoa.
Itse en kyllä miestäni rahan takia vaihda. jos rakastaa niin rakastaa. Isoisänikin oli rampa vossikka-ajuri kun tapasi mummuni.
Hohhoijjaa. Ihan kemian perusteella valitsin. Sen joka sai jalat alta ekalla hymyllä.
Se nyt sitten sattui olemaan amis, joka ei tienaa paljoakaan. Eikä monesti älylläkään loista.
Ehkä on lopulta on hyvä että valitsin kumppanin nuoruuden huumassa. Eipä tullut mieleenkään ajatella miehen tilipussia silloin. Vaikeistakin ajoista selviää, kun on valinnut toisen sydämellä. Ja se läikähdys rintaan tulee edelleen välillä miehen pelkästä hymystä... Kornia mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä mihin se koulutetun ja kouluttamattoman välinen raja vedetään ja kuka sen vetää? Onko sitten kuitenkin esim. amk-koulutuksella turha unelmoida yliopiston käyneestä naisesta, jos on kuitenkin ihan amistausta? Mikä siinä sivistyksessä on muka se juttu? Mitä se tarkottaa? Monet on täällä sanoneet, että se on jonkinlaista tuntemusta tai perehtymistä joihinkin yliopistoaloihin kuuluvista asioista. Yliopistossa on kuitenkin aika monia eri aloja, meilläkin töissä on diplomi-insinöörejä, jotka tuskin ovat lukeneet lainkaan mitään muuta, kuin sitä alansa kirjallisuutta. Ihan samoille asioille me nauretaan, välillä aika sovinistisestikin samat vitsit naurattaa meitä äijiä, mutta ilmeisesti joku nipoporukka sitten pyrkii ihan yliopiston kautta suitsimaan tätä hyvää meininkiä. Se on vissiin sitten se naistutkimus tai humanistihömppä, jolla ei ole oikeiden tieteiden kanssa mitään tekemistä.
-ap
En tiedä muuta kuin että oma mieheni on ammattikoulun metallilinjan käynyt ja toiseen en vaihtaisi. Enkä ole vaihtanutkaan näiden vuosien aikana.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se amis tienaisi miljoonan vuodessa, niin se on amis siitä huolimatta. Ja huom! Itse miellän niin, että amis on pikemminkin elämänasenne kuin tietty (matala) koulutus.
Luuleeko miehet oikeasti, että koulutuksella saadaan nainen? Ammatti ja työpaikka sillä saadaan.
Vai kuka muka huolii esim. Trumpin puolisokseen? Rahaa olisi kuin roskaa ja tittelikin melko korkea! Silti en koskisi, en arvostaisi, en kiinnostuisi.
Ap, harvalla naisella on kyse rahasta. Kyse on enemmänkin siitä että mies ei ole jämähtänyt siihen amispelle-asteelle vaan lukenut muutakin kuin Jallua ja Kallea. Kyse on myös siitä onko mies keskustelutaitoinen ja löytyykö yhteisiä keskustelun aiheita. Myös harrastukset vaikuttavat parinvalintaan, harva nainen jaksaa passata vain Valioliigaa tuijottavaa miestä ja harva korkeakoulutettu omistaaa koko vapaa-aikansa kyseiselle lajilleKorkeakoulutetun ja vähemmän koulutetun välillä ei välttämättä synny kunnon keskusteluyhteyttä eivätkä arvot natsaa. Lika barn leka bäst.
Täällä oli ihan hyvä naisen aloittama ketju aiheesta, et tainnut lukea sitä kun jankkaat vain rahasta. Nykyisin kun naisetkin käyvät töissä, ei miehen ansaitsemiskyky ole se tärkein kriteeri vaan ainoastaan yksi kriteeri muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se amis tienaisi miljoonan vuodessa, niin se on amis siitä huolimatta. Ja huom! Itse miellän niin, että amis on pikemminkin elämänasenne kuin tietty (matala) koulutus.
Kertoo paljon myös itsestäsi tuo kommentti.
LP
N30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se amis tienaisi miljoonan vuodessa, niin se on amis siitä huolimatta. Ja huom! Itse miellän niin, että amis on pikemminkin elämänasenne kuin tietty (matala) koulutus.
Kertoo paljon myös itsestäsi tuo kommentti.
Ok, mitäpä se sinun mielestäsi kertoo?
Alue: Aihe vapaa
Oma mieheni on kahden alan dosentti, eli varsin koulutettu. En vaihtaisi enemmän tienaavaan amistyyppiin. On sillä juttuseuran tasollakin merkitystä, eikä millään statuksilla ja rahalla.