Epätoivoiset sinkut
Täältä tulee paras neuvo kumppanin saamiseksi.
LOPETTAKAA KUMPPANIN ETSIMINEN ja päättäkää jatkaa elämäänne sinkkuna.
Minä jäin nuorena leskeksi. Kun sain lapset teini-ikään ja pahimman surun taka-alalle, aloin etsimään kumppania. Parin vuoden JA LUKUISAN LUUSERIJOUKON jälkeen aloin jo olemaan epätoivoinen. Deittisivustot, niin maksulliset kuin ilmaisetkin, kolusin läpi. Kävin harrastuksissa ja tapahtumissa. Juhlissa ja tupaantuliaisissa mutta ei vaan tuntunut natsaavan. Madalsin vaatimustasoakin koulutuksen ja omaisuuden suhteen -ja se se vasta virhe olikin!
No pitkä tarina lyhyesti. Erään onnettomuuden seurauksena jouduin pitkälle sairaslomalle ja kuntoutuksena määrättiin rauhallinen kävely ehdottoman tasaisella ja luistamattomalla alustalla. Niinpä suuntasin Hietaniemen hautausmaalle. Suosittelen lämpimästi, jos rauhallista liikuntaa tarvitsee.
Siellä lasketteluonnettomuudesta kuntoutui myös eräs herrasmies. Näimme usein ja sitten aloimme tervehtimään.... sitten vaihtamaan pari sanaa jne. Eräänä koleana päivänä mies ehdotti kahville menoa -ihan ystävänä- jne.
Menimme eilen kihloihin 3 vuoden tuntemisen jälkeen. Hänen ystävänsä ovat kyselleet, että miten olen saanut tämän "läänin tavoitelluimman miehen" haaviini. Olen sitä itsekin miettinyt ja jopa mieheltä kysellyt, että miksei hänelle ole kelvannut eräs julkkiskaunotar, eräs toinen häntä palvova kaunis nainen tai kukaan niistä lukuisista siskoista ja tyttäristä, jotka edelleen yrittävät iskeä komeaa, rikasta, viisasta (ja tulevaa) miestäni.
Vastaus on: Minä käyttäydyin normaalisti. En lähetellyt sanatonta viestiä, että "tarvitsen sinusta itselleni kumppanin" tms. Päinvastoin. Vielä kahvikutsun jälkeenkin ajattelin, että olemme vain 2 ennenaikaisesti leskeksi jäänyttä ihmistä. Ei potentiaalisia seurustelukumppaneita.
Käyttäydyin rauhallisesti ja mies (ilmeisesti) tunsi seurassani olonsa rennoksi ja ehkä huolettomaksi?
No miten hyvänsä. Sen tiedän, että jos olisin ollut siinä "etsin kumppania moodissa", olisi tämäkin mies kaikonnut. Se vaan on niin, että jos miehellä ei ole mitään taka-ajatuksia (hyötyä naisesta rahallisesti, saada seksiä, parantaa mielenterveyttään jne.....) hän juoksee parisuhdetta haluavia naisia karkuun.
En varmaan saa asiaa valaistua niin hyvin, kuin sen itse ymmärrän mutta neuvoni sinkuille siis on: Kun kesä tulee päättäkää elää loppuvuosi ehdottomasti sinkkuna ja katsokaa mitä tapahtuu. Saattaa olla elämänne paras päätös :-)
Kommentit (2)
No ihan kiva jos se jollakin toimii noin, ainahan tuota voi kokeilla jos ei muuten niin oman mielenterveyden takia. Käytännössä kuitenkin parinmuodostus on niin sattuman kauppaa, että melkein sama missä "moodissa" itse kukin on, jos ei satu kohdalle niin ei satu. Yhtä hyvin joku on löytänyt sen kumppanin ravattuaan nettideiteillä tarpeeksi kauan ja hänelle tietenkin se oli sitten se paras taktiikka siinä tilanteessa.
Jos eläisin sinkkuna ilman hakemista, olisin vain kotona koneella eli en tapaisi varmastikaan ketään. Joudun pakottamaan itseni ulos muutenkin.