Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu etten jaksa lapsiperhearkea ja työtä
13.02.2017 |
Tämä yhdistelmä tuntuu kamalalle:( olen jo tällä hetkellä uupunut tähän kaikkeen ja vuoden verran tehnyt tätä. Tuntuu että elämän ilo kadonnut ja kaikki mukava elämästä. tuntuu vain etten selviä enää. Miten saan ilon takaisin ja voimia, aikaa arkeen. Mies auttaa arjessa, siltikin koen olevani koko ajan väsynyt/alakuloinen. Elän painajaista!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vois auttamisen sijaan olla tasa-arvoinen vanhempi. Anna sille siimaa. Lepää itse.
Minä jäin kotiin. Valvoin kuusi vuotta putkeen, elätin yksin perhettä useamman vuoden, kamala työilmapiiri. Lopulta sairaatuin krooniseen sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin kotiin. Valvoin kuusi vuotta putkeen, elätin yksin perhettä useamman vuoden, kamala työilmapiiri. Lopulta sairaatuin krooniseen sairauteen.
Töissä ei todellakaan ole hyvä ilmapiiri ja sairaslomia usein, pidempiä vieläpä! Tuntuu vain etten tiedä mitä tehdä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin kotiin. Valvoin kuusi vuotta putkeen, elätin yksin perhettä useamman vuoden, kamala työilmapiiri. Lopulta sairaatuin krooniseen sairauteen.
Töissä ei todellakaan ole hyvä ilmapiiri ja sairaslomia usein, pidempiä vieläpä! Tuntuu vain etten tiedä mitä tehdä. AP
Lapsiperhearki ja ikävä työilmapiiri on kamala yhdistelmä, koska sitten siitä työstä ei saa enerrgiaa, vaan joka puolelta vain jäytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta lasta, minkä ikäisiä, millaiset työajat sinulla ja miehellä?
Ap, mieti, oletko masentunut. Jos tuntuu, että normaali työ ja yksi lapsi uuvuttavat, vaikka puolisokin tekee osansa, niin voisit ehkä hyötyä jutustelusta terapeutin kanssa.
Onhan se iso elämänmuutos, viedä lapset hoitoon ja palata duuniin. Itse laihduin ekan puolen vuoden aikana viisi kiloa silkasta stressistä. Tuntui, että olin koko ajan väärässä paikassa: kun töissä, niin kaipasin lapsiani ja ajattelin, että lapsilla ei ehkä ole asiat hyvin. Ja kotona ollessa tuntui, että en kykene panostamaan töihin entiseen malliin.
Sinulla kumminkin on kulunut jo vuosi, joten luulisi tuon "alkujärkytyksen" hälvenneen.
Osaatteko järjestää elämäänne myös vaihtelua, irtiottoja ja omaa aikaa? Onko sinulla ap omaa aikaa, omaa harrastusta? Kaikki sellainen katkaisisi tarha-työ-tarha-market-koti -rumban ainakin hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti, oletko masentunut. Jos tuntuu, että normaali työ ja yksi lapsi uuvuttavat, vaikka puolisokin tekee osansa, niin voisit ehkä hyötyä jutustelusta terapeutin kanssa.
Onhan se iso elämänmuutos, viedä lapset hoitoon ja palata duuniin. Itse laihduin ekan puolen vuoden aikana viisi kiloa silkasta stressistä. Tuntui, että olin koko ajan väärässä paikassa: kun töissä, niin kaipasin lapsiani ja ajattelin, että lapsilla ei ehkä ole asiat hyvin. Ja kotona ollessa tuntui, että en kykene panostamaan töihin entiseen malliin.
Sinulla kumminkin on kulunut jo vuosi, joten luulisi tuon "alkujärkytyksen" hälvenneen.
Osaatteko järjestää elämäänne myös vaihtelua, irtiottoja ja omaa aikaa? Onko sinulla ap omaa aikaa, omaa harrastusta? Kaikki sellainen katkaisisi tarha-työ-tarha-market-koti -rumban ainakin hetkeksi.
Teen kaksivuorotyötä joka asettaa omat rajoitteet harrastuksiin ym. Lapsia on kolme, kaksi koululaista ja yksi tarha ikäinen. En koe olevani masentunut, mutta masennun tästä elämästä. En selviä ja väsyn. Liika on liikaa. Se rupeaa ahdistamaan. Olen miettinyt voiko väsymyksen vuoksi olla pari päivää pois töistä? Auttaako se edes mitään. En halua elää elämääni niin että kaikki menee vain ohi. Mitään ei jää käteen tästä:( AP
Sama tilanne ja tunne. Auttaisi paljon, jos mies nuolisi mielellään pilluani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin huomiota, että sanot miehen auttavan sinua. Etkö pidä miestä tasa-arvoisena vanhempana ja vastuukantajana?
Jos olet päävastuullinen arjen pyörittämisestä, ei ole ihme jos väsyttää. Voisitko hankkia kodin ulkopuolisen harrastuksen vaikka yhdeksi illaksi viikossa? Ei tartte olla maksullinen harrastus vaan vaikka pari tuntia lueskelua kirjastossa tai ystävän kanssa lenkkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti, oletko masentunut. Jos tuntuu, että normaali työ ja yksi lapsi uuvuttavat, vaikka puolisokin tekee osansa, niin voisit ehkä hyötyä jutustelusta terapeutin kanssa.
Onhan se iso elämänmuutos, viedä lapset hoitoon ja palata duuniin. Itse laihduin ekan puolen vuoden aikana viisi kiloa silkasta stressistä. Tuntui, että olin koko ajan väärässä paikassa: kun töissä, niin kaipasin lapsiani ja ajattelin, että lapsilla ei ehkä ole asiat hyvin. Ja kotona ollessa tuntui, että en kykene panostamaan töihin entiseen malliin.
Sinulla kumminkin on kulunut jo vuosi, joten luulisi tuon "alkujärkytyksen" hälvenneen.
Osaatteko järjestää elämäänne myös vaihtelua, irtiottoja ja omaa aikaa? Onko sinulla ap omaa aikaa, omaa harrastusta? Kaikki sellainen katkaisisi tarha-työ-tarha-market-koti -rumban ainakin hetkeksi.
Teen kaksivuorotyötä joka asettaa omat rajoitteet harrastuksiin ym. Lapsia on kolme, kaksi koululaista ja yksi tarha ikäinen. En koe olevani masentunut, mutta masennun tästä elämästä. En selviä ja väsyn. Liika on liikaa. Se rupeaa ahdistamaan. Olen miettinyt voiko väsymyksen vuoksi olla pari päivää pois töistä? Auttaako se edes mitään. En halua elää elämääni niin että kaikki menee vain ohi. Mitään ei jää käteen tästä:( AP
Kyllä sinä vaan vaikutat masentuneelta. Jos väsyy ja ahdistuu, se yleensä johtuu masennuksesta.
Sun lapset on jo niin isoja, että he auttavat myös kotitöissä eikä heitä tarvi vahtia juurikaan, vanhemmat sisarukset auttaa vahtimaan nuorinta. Mikä siinä kotielämässä on niin vaikeaa kun kerran mieskin tekee osuutensa?
Ja jos työ on liian raskasta, niin sitten pitää etsiä muuta työtä tai ainakin vähentää sitä, muuten palat loppuun etkä pysty töihin enää ollenkaan, siinä kärsii sitten perhekin, eli lapset ja parisuhde miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja tunne. Auttaisi paljon, jos mies nuolisi mielellään pilluani.
Sinä taas. Sun on ongelmasi ei ole ainakaan lapset. Enkä usko että työkään. Mies toki voi olla väärä jos ei nuole sua jatkuvasti. Mutta aika sairaalta kuulostat henkisesti.
Mullakin oli ennen työkaveri joka koki olevansa tosi uupunut arkirumbaan, vaikka oli lapset jo 6- ja 10-vuotiaita. Hänestä työn ja noin pienten lasten yhdistäminen oli mahdottoman rankkaa. Työ oli yksinkertaista toimistotyötä.
Hänellä todettiinkin masennus. En tiedä miten hoidettiin kun en ole samassa työpaikassa enää. Mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään, mikä elämästä tekee niin rankkaa. Onko kotihommat jaettu tasaisesti miehen kanssa? Onko oikeasti vaan leipiintynyt työpaikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja tunne. Auttaisi paljon, jos mies nuolisi mielellään pilluani.
Sinä taas. Sun on ongelmasi ei ole ainakaan lapset. Enkä usko että työkään. Mies toki voi olla väärä jos ei nuole sua jatkuvasti. Mutta aika sairaalta kuulostat henkisesti.
Mielestäsi on siis sairasta, jos nainen haluaa arjen jaksamisensa tueksi tyydyttävää seksiä? Mitä sairasta siinä on?!
Nukutko tarpeeksi? Se on yksi asia mikä vaikuttaa aika ratkaisevasti kaikkeen.
Näin ulkopuolelta tulee kyllä ekana mieleen, että vaihda työtä...joo, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kartoita mahdollisuuksia?
Alue: Aihe vapaa
Vähennä työntekoa.