Lukuharrastuksen aloittaminen

Kirjastoon.

Mikä aihepiiri sua kiinnostaisi? Luonto? Historia? Tekniikka? Talous? Psykologia? Muut maat ja kulttuurit? Vai kaunokirjallisuuttako haluat lukea?

Mene kirjastoon ja ota hakuammunnalla pari satunnaista, kiinnostavalta vaikuttavaa kirjaa. Eisiinä mitään menetä, jos ei niistä pidäkään.

Runoudesta on helppoa aloittaa. Lue ensin pohjaksi vaikka lukion äidinkielen kirjasta perehdyttää lyriikkaa ja sitten luet esim runon päivässä.

Tai aloita laadukkaasta lasten tai nuorten kirjallisuudesta. Vaikka Lindgrenin ja Janssonin kirjoista.

Tai novellikokoelmista. Ei vaadi niin suurta pitkäjännitteisyyttä kuin paksu romaani, mutta pääset maailmankirjallisuuteen käsiksi.

Man kotipaikkakunnan historiasta on myös hyvä aloittaa.

Jari Järvelällä on mielestäni helppolukuinen tyyli, kirjoittanut novelleja, romaaneja ja dekkareita. Sirpa Kähkönen kirjoittaa menneestä Suomesta, mm. Kuopio-sarja, uusin teos Tankkien kesä. Ylen Kirjojen Suomi-listalta voisi löytyä sinulle kiinnostavia suomalaisia kirjailijoita. Sue Graftonin "humoristiset" aakkosdekkarit mahdollisesti, lähellä "tyttöhömppää".

Onnea hienosta päätöksestä! Lukeminen kannattaa aina :)

Joissakin kirjastoissa on "lukemisen personal trainereita!", jotka pienen haastattelun perusteella osaavat antaa sinulle kirjavinkkejä juuri sinua kiinnostavista aihepiireistä. Kannattaa myös googlata sanoilla lukudiplomi tai kirjatarjottimet, niissä lukiolaisille suunnatuissa kirjatarjottimissa mielenkiintoisia aikuisten kirjoja esim. tässä aiheen mukaan jaoteltuna: 

http://www03.oph.fi/netlibris/odysseia_kt.asp

Näin äkkiseltään  tulee mieleen nämä suhteellisen helppolukuiset vanhemmat klassikot.

Mika Waltarin lyhyemmät romaanit esim. Pienoisromaanit ja Komisario Palmut ovat omasta mielestäni aika selkeää ja mukaansa tempaavaa tekstiä.

Naisen asemasta viime vuosisadan alussa joitakin esimerkkejä: Minna Canth (esim. näytelmät Työmiehen vaimo, Anna-Liisa), Juhani Ahon Papin rouva, Maria Jotuni: Huojuva talo tai joku hänen novellikokoelmistaan.

Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ja Kaikki taivaan linnut (aiheena rotusorto 1930-1950-luvun Yhdysvalloissa).

Klassikoita ei kannata pelätä, kaikki eivät ole tiiliskiviä tai vaikeaa tekstiä. Kirjaston henkilökunta osaa varmasti neuvoa myös muita helppolukuisia klassikoita. 

Kirjoittamatta sen enempaa siita, miten hienon paatoksen olet tehnyt annan vain suosituksen:

Alice Munro. Kanadalainen kirjailija joka on tehnyt pitkan uran ja voittanut lukemattomia palkintoja. Munro kirjoittaa novelleja ja ne toimivat itselleni lukuharrastuksen uudelleenkaynnistajana. Suosittelen aloittamaan kirjasta Karkulainen (Runaway), se on kaikista tahan saakka lukemistani ehdottomasti paras. 

Lukeminenhan ei ole mitenkään pakollista, kirjoja voi myös kuunnella! Olen itse kova lukemaan, mutta tykkään lähinnä dekkareista. Monta tiiliskiviklassikkoa on jäänyt aika alkusivuille, kun ei vaan jotenkin vie mukanaan. Jossain vaiheessa päätin sitten lenkillä kuunnella klassikoita ja äänikirjoina esim. Sinuhe egyptiläinen ja Saatana saapuu Moskovaan olivat aivan valtavan hyviä.

Munro on hyvä! Samoin Kate Atkinson. Antti Tuurilla mukava jutusteleva tyyli. Lukeminen on intohimoni,

tosi vaikeata sanoa muutamia suositeltavia kun niitä niin paljon. Siitä vain lukemaan, jos kirjailijan yksi

kirja miellyttää niin kannatta lukea hänen koko tuotantonsa.

Katso kirjastosta niitä kirjoja, jotka ovat palautettujen telineessä. Siitä löytyvät yleensä ne, joita luetaan paljon.

Valitse sellaisesta aiheesta kertova kirja, joka sinua kiinnostaa muutenkin. Ihan turha aloittaa venäläistä klassikkoa, jos sinua kiinnostaa enemmän perinteinen dekkari. Toisaalta, romanttisen tyttöhömpän jatkoksi kyllä sopisi vaikka Anna Karenina tai Tuulen viemää.

Kylläpä sait aika raskassoutuisia alottelevalle...

Suosittelen meneen kirjastoon ja selaan siellä kirjoja. Romaaneja, novellikokoelmia, pienoisromaaneja, elämänkertoja.

Sitten vaan otat jonkun kirjan ja aloitat. Lue vähintään 60s ja jos ei nappaa niin lukeminen on lupa lopettaa kesken. Kirjalle täytyy kuitenkin antaa tilaisuus ja välillä kirjan hyvyyden tajuaa vasta kun viimeinen sivu on luettu.

Jos ei ole lukenut koskaan/pitkään aikaan niin voisit ihan hyvin aloittaa jostain nuorille aikuisille/nuorille tarkoitetuista kirjoista. Nälkäpeli tms. Vetävät juonet, ihan kohtuullisesti kirjoitettuja. Siitä kirja kerralla kohti Alastalon salia:)

Pieni ja hyvä voisi olla myös Elokuvankertoja. En muista kirjailijaa. Pienoisromaani ja jonkinlainen hitti jokunen aika sitten. Ihan jo oikeaa kirjallisuutta.

Ihmettelen, miksi vähättelet "tyttöhömppää". Eivät ne välttämättä mitään klassikkoainesta ole, mutta mitä väliä sillä on? Luet sitä mistä pidät, ja vaikka lukisit myös klassikoita ja ns. vakavasti otettavaa kirjallisuutta, kukaan tai mikään ei kiellä lukemasta välipaloina ja varsinkin lukuharrastuksen elvyttämiseksi jotain kevyttä ja kivaa. 

Mene kirjastoon itseäsi kiinnostavalle osastolle ja ala etsiä. Toinen vaihtoehto on kysyä kirjaston henkilökunnalta suosituksia omien mieltymystesi pohjalta. Parhaiten innostuu luonnollisesti kirjoista, jotka aiheeltaa kiinnostavat itseä. Tuntematta mieltymyksiäsi nuoruuden lukukokemuksia enempää, on mahdotonta antaa lukuvinkkejä. Esimerkiksi minulle hehkutettiin Sinuhe egyptiläistä mielenkiintoisena kirjana, mutta meinasin nukahtaa sitä lukiessani. Nippanappa sain loppuun, vaikka luen noin sata kirjaa vuosittain. Kaikki vaan ei ole kaikkia varten.

Olen jossain määrin samaa mieltä numero Viiden ( 5 ) kanssa; lukeminen kannattaa aina. Oletusarvona on siis, että puhut kaunokirjallisuudesta ja olet kokematon - iästä riippuamatta. Kannattaa ihan vaan alkuun ( tämä ei ole ALENTUVASTI sanottu ) totutella pitkään tekstiin. Ihmisten kärsivällisyyys on jotain piripäisen kolibrin luokkaa nykyään. 

Näin krapulassa tulee mieleen Verronen SuomiOutouden edelläkävijänä. Novellit mainittu. Helppo ahmia yksi kerrallaan. Lyriikkaa en vielä työntäisi, ellei tule" luonnollisesti". Kennedyn: Typeysten Salaliitto on myös hauska. Itse luen valtavan vakavaa/tunnustettua/yhteiskunnallisuutta kirjallisuutta nykyään, katson vain uutiset ja A -studion - aamulla juoksemaan.861

Ei kaikkien tarvitse lukea klassikoita. (Toki saa jos ne kiinnostavat) Ihan yhtä hyvin voi lukea uutuuskirjoja tai suuren yleisön tietämättömissä olevia teoksia. Tai sarjakuvia tai satukirjoja tai tietokirjoja tai mitä ikinä mieli tekeekään. Minusta nuo kaikki ovat paljon kiinnostavampia kuin kuluneeet (ja usein tylsät) klassikot. Jokainen lukee sitä mikä itseä kiinnostaa. Pääasia, että lukee. Aku Ankkakin on parempi kuin se, ettei lue lainkaan. Ja mitenkään en halua Aku Ankkaa väheksyä, se on vallankin hyvää luettavaa, vaikka ei omaan makuuni olekaan.

Klassikot eivät ole mikään sivistyksen mittari. Monipuolisesti voi lukeaa ilman niitäkin. 

Novellit eivät ole mitään "kevytromaaneja" vaan oma tiivistetty taiteenlajinsa. Ne voivat sopia aloittelijoille, mutta saattavat usein vaatia paljon enemmän tulkintaa kuin tiiliskiven paksuinen puhkiselitetty romaani.

Kirjallisuutta ei enää  ole tapana jakaa "hyvään ja huonoon". Myös populaarikulttuurin ja taiteen raja on häilyvä ja kenties häipyväkin. Lue sellaista kirjallisuutta, joka kiinnostaa. Tulkintaan saat apuja netistä, esim. kirjablogeista. Aloita vaikka niistä kirjoista, joita blogeissa ja  arvosteluissa mainostetaan hyvinä lukuromaaneina. Ne ovat usein helppotajuisia ja juonivetoisia.

Mene kirjaston nettisivuille ja katso sieltä kirjastonhoitajan kirjavinkit. Meidän kirjaston sivuilla ainakin on lapsille, nuorille ja aikuisille omat vinkit ja vieläpä lajeittain. Sitä kautta löytää helposti luettavaa, jos ei muuten keksi.

Itse olen viimeksi lukenut noita Mielensäpahoittajia. Täytyy sanoa, että se ykkösosa oli paras ja nauratti oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mene kirjaston nettisivuille ja katso sieltä kirjastonhoitajan kirjavinkit. Meidän kirjaston sivuilla ainakin on lapsille, nuorille ja aikuisille omat vinkit ja vieläpä lajeittain. Sitä kautta löytää helposti luettavaa, jos ei muuten keksi.

Itse olen viimeksi lukenut noita Mielensäpahoittajia. Täytyy sanoa, että se ykkösosa oli paras ja nauratti oikeasti.

Tuo on oikeasti hyvä vinkki. Sieltä itsekin poiminut monia hyviä kirjoja, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta tai muuten lukematta. Mielensäpahoittajat eivät minuun uponneet, mutta nämä ovat niitä kuuluisia makuasioita. Kyrön tuotannosta kyllä muuten pidän.

Ap, millaiset juonet sinua kiinnostavat? Dekkarit? Romantiikka? Jännitys? Fantasia? Todella mielelläni neuvoisin, mutta nuo olisi hyvä tietää, että tietäisi, mitä neuvoisi.

Minä suosittelen novelleja lähinnä siksi, että jos luet suht lyhyitä istuntoja kerrallaan, pitkän romaanin kahlaaminen voi kestää kuukaisia, jolloin stoorista on vaikeampi saada kokonaiskuvaa. Novellin saa haltuunsa kertaistumalta, ja voi sulatella sitä ja miettiä, mikä oli kirjailijan ja kertomuksen sanoma.

Jos sinä olet korostuneen realistisen koulukunnan ja suomalaisen kirjallisuuden ystävä, mikset kokeilisi suomalaisia novelleja? Vaikkapa Petri Tammista, Mari Möröä tai Rosa Liksomia. Humoristisia ja metkoja, lyhyitä novelleja.

Oma suosikkini on Tove Jansson, mutta hänen novelleissaan on enemmän tunnelmia ja henkilöiden päänsisäistä kihinää, kun edellä mainituissa on enemmän toiminallisuutta ja absurdeja henkilöitä.

Novelleistakin löytyy sitten klassikoita Veikko Huovisesta Maria Jotuniin.

Olen eri mieltä 15:n kanssa, totta kai on olemassa huonommin ja paremmin kirjoitettuja kirjoja! Muutenkan kirjallisuusarvostelut ja kirjallisuuspalkinnot olisivat mahdottomia ja tarpeettomia.

Mutta tosi on, että kevyemmistä aiheistakin voi kirjoittaa painavaa kirjallisuutta, eikä kaiken tarvitse olla tyyppiä James Joycen Finnegans Wake.

En ole varma, onko lyhytproosa tässä tapauksessa oikea termi, mutta Petri Tammisen Elämiä ja Kari Hotakaisen Finnhits ovat molemmat todella loistavia, kannattaa lukea.

Mäkään en ymmärrä miksi "hömppää" pitäisi väheksyä. Dekkarit, mysteryt ja kevyet "cozyt" tms ovat erinomaista lukemista ja nimenomaan auttavat pääsemään siihen lukuputkeen. Dekkaristit ovat usein fiksuja ja kekseliäitä, sujuvan tekstin kirjoittaminen ei ole mitenkään simppeli homma. Ja oikeasti, jos tykkää lukea vain harlekiinikirjoja, niin mikäs siinä on vikana. Kaikkien ei tarvitse lukea Tolstoita ja historiaa tai jotain syvääluotaavia eksistentialismi-opuksia. :) Mikään näistä ei kuitenkaan sulje toisiaan pois, vaan voi pikkuhiljaa laajentaa sitä lukupiiriään, jos haluaa.

Itse luen paljon kirjoja, mutta todella vähän klassikoita, paitsi fantasia klassikoita. Dekkareista jos tykkää suosittelen Jo Nesbo, joko Isänsä poika tai Kukkulan kuningas. Hänen Harry Hole sarja on loistava, mutta en suosittele aloittamaan sitä heti ensimmäisenä, sisältää kumminkin monta osaa ja ensimmäiset kirjat eivät ole niin mukaansa tempaavia (omasta mielestäni siis). Jos haluat uutta näkökulmaa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on loistava. Käsittelee perheväkivaltaa, eli ei siis kevyttä luettavaa. Leijapoika kanssa oli todella hyvä, mutta minuun iski enemmän Tuhat loistavaa aurinkoa. Nämä ovat kirjoja joita olen suositellut ystävilleni jotka eivät ole lukeneet, ja ovat halunneet aloittaa lukemisen, mutta en tiedä onko näistä minun neuvoistani kauheasti hyötyä kun klassikoita nämä eivät ole. Itse en siis henk.koht kauheasti välitä lukea klassikoita, tai enemmän taitaa olla kyse siitä etten tiedä mistä aloittaa kun olen elämäni aikana lukenut en niin klassista kirjallisuutta. Voisin kyllä itsekkin katsoa tästä ketjusta vinkkejä. Olen joskus yrittänyt Sinuhe egyptiläistä lukea, mutta se oli minun mielestä niin kuolettavan tylsä, toisaalta olin silloin myös nuorempi että voisihan sitä uudestaankin kokeilla. Mutta jos klassikot ei nappaa, niin en kyllä jaksa itseäni siihen pakottaa.