Pään sisäinen hammaslääkäri pelko.

Kärsin valtavasta hammaslääkäri pelosta.
Olen pelännyt pienestä pitäen kun olin isäni mukana hammaslääkärissä koska ei saanut minulle hoitajaa siksi ajaksi.
Odotin odotustilassa mutta se ääni ja isän vaimea tasainen huuto sattui korvaan. Menin hädissäni ovelle mutta ovi oli lukossa. En päässyt isäni luokse joten huusin isää.
Hoitaja tuli tiskin takaa ja rauhoitteli minua. Vei minut takaisin istumaan ja luki minulle Aku Ankkaa. Kertoi että isällä ei ole mitään hätää ja tulee aivan pian.
Tästä jäi minun kammo. Välttelen viimeiseen asti hammaslääkäreitä.
Tänään minulla oli hammaslääkäri sitten vuosiin. Hampaani oli haljennut.
Hammaslääkärinä oli mukava nainen ja ihanasti rauhoitteli ja höpisi kaikkea mahdollista kun kerroin että pelkään kuollakseni. En haluaisi edes olla täällä.
Lupasi ettei satu. Pelkäsin niin paljon!
Hammas oli hoidettu hetkessä ja kokemus oli miellyttävä. Ei oikeasti edes sattunut.
Päätin reipastua ja varasin seuraavan ajan ensi viikolle. Nyt laitan hampaat kuntoon!
Lähdin hyvillä mielin mutta nyt taas iskee ahdistus. Hammaslääkäri. Taas! Vastahan siellä olin.
Kokemus oli yllättävän mukava mutta pelkään kuitenkin. En haluaisi mutta aion mennä. Pakotan itseni.
Lähteekö tämä ajatus ikinä pääni sisältä?