Haastava vauva - vaikuttiko suhtautumiseesi lasta kohtaan myöhemmin?

Haha, olen niin väsynyt, että jäi edellisestä keskustelusta nimimerkki. Hieman epäsopiva aiheeseen nähden...

Ap

No en ensinnäkään ajattele että vauva on haastava, vaikea jne koska vauva ei ole sitä tahallaan. Joku syy sille vauva-ajan haastavuudelle aina on. 

Kyllä jollain tasolla, mutta ei mitenkään ratkaisevasti. Oikeastaan sen haastavamman kanssa nykyään läheisemmät välit, kun on aikuinen jo. Muistan kuitenkin, että joskus oli hetkiä, kun halusin haastavammasta hetkeksi eroon. Lähetin hänet kerran viikoksi mummulaan, että me muut saataisiin hetki hengähtää. No se tietysti mummolassa oli maailman suloisin ja kiltein lapsi, mutta kotiin tultua oma itsensä.

Ei ole itsellä henk.koht. kokemusta, mutta työhöni liittyen olen mm. perehtynyt tutkimuksiin, joiden mukaan vaikeudet vauvavaiheessa vaikuttavat perheen vuorovaikutussuhteisiin pitkään ja voivat vahingoittaa kiintymyssuhdetta. Jos kysymys sinusta ja vauvastasi ja teillä vauvavaiheessa hankaluuksia, niin olet hyvässä vaiheessa toimimaan tietoisesti niin, että alkuvaikeudet eivät jää päälle! Voit tehdä paljon tilanteen korjaamiseksi, kun tiedostat riskin!

Ei sitä ärtymystä enää sitten muista kun haastavat vaiheet on ohi. Kyllä se siitä!

Onhan tuota ihan tutkittukin, että jos vauvan ja äidin temperamentit ovat todella kaukanta toisistaan, voi vuorovaikutussuhteen luomiseen tulla hieman useammin ongelmia. Mutta tämä on niin monisyinen alue, siihen vaikuttaa vauvan haasteellisuuden ja äidin luonteen lisäksi mm. äidin saama tuen määrä ja moni, moni muukin asia, että yksittäisen äiti-lapsi-parin kohdalla nyt ei voi mitään suoria johtopäätöksiä vetää.

No meillä se haastava lapsi tuntui herkästi tosi rakkaimmalta. Ehkä siksi että haastavuus johtui monista sairauksista ja itki niin paljon kipua että pidettiin paljon lähellä.

Minullakin helpot lapset ovat tainneet jäädä huomiosta vähemmälle, kun kaikki on mennyt aina sujuvasti niin ei ole aina muistanut paapoa yhtä paljon kuin "haastavampaa". Hänen kanssaan olen edelleen koko ajan tuntosarvet pystyssä, että onko nyt jotain.

Minun vauvani oli haastava. Siis todella, tarvitsi kanniskelua päivät eikä nukkunut kuin lyhyitä päiväunia. Öisin heräsi n. 4-5 kertaa ensimmäisen vuoden ajan. Vaikka kuinka yritin ymmärtää ja olla myötätuntoinen (eihän se pieni itke kiusan vuoksi), niin silti koin hänet rasittavana ja mietin usein, miksi ihmeessä edes hankimme lapsen. Halusin kääntää aikaa taaksepäin ja perua koko jutun.

Silti hoidin häntä hyvin. Seurustelin ja viihdytin. Painoin raivon ja vihan tunteen sisälleni enkä paljastanut vauvalle mitään. Jotenkin syytin itseäni, että vauva oli raivokas. Mitään syytä tälle vauvan käyttäytymiselle ei löydetty, neuvolasta todettiin vain että on temperamenttinen.

Toinen lapsi oli helppo. Hän oli aivan ihana, nukkui ja söi ja viihtyi ilman jatkuvaa kanniskelua. Rakastin häntä todella.

Suhtautumiseni sisäisesti näihin kahteen oli täysin erilainen: toinen oli kiusankappale ja toinen kullannuppu. Pyrin välttämään vertailua, mutta väkisinkin näki erot. Mietin, miten erilaista on olla noin erilaisten lasten vanhempi. Jos sinulle sattuu helppo vauva, on helppoa luulla sen johtuvan omasta hyvästä vanhemmuudesta ja päinvastoin. Nyt myöhemmin, kun lapset ovat isompia, koen jotenkin helpommaksi olla lähellä tätä helppoa "vauvaa". Läheisyys on väkinäisempää tämän haastavan kanssa. Jotain kitkaa koen, vaikka pyrin olemaan erittäin tasapuolinen. Haastavaa katson arvostelevammin ja hän osaa edelleenkin ärsyttää minua.

Meillä pieni keskostyttö oli "haastava". Jäljelle jäi jonnekin sisuskaluihin pelko hänen puolestaan. Toisaalta aina kun katson häntä ajattelen näkeväni ihmeen.

Itsellä on ollut yksi helppo vauva ja toinen vaativa. Molemmat yhtä rakkaita. Vaativaa vauvaa kohden olin ehkä jopa suojelevaisempi kuin helppoa. Vaativa vauva oli huone nukkumaan, lisäkdi kärsi refluksista ja on hitaasti lämpiävä luonne. En voi sanoa, että olisin vaativan vauvan kanssa ollut läheisempi, koska helppo vauva oli esikoinen ja elämä pyöri täysin hänen ympärillään. Kuitenkin vaativaa vauvaa ja hänen tarpeitaan tulee kuunneltua niin tarkkaan, että symbioosista tulee jotenkin erilainen.

Vauvan vaativuus taas ei tarkoita, että myöhemmätkin vaiheet ovat vaativia. Meillä taaperoaika ollut varsin samanlaista molemmilla isona erona vaativan vauvan myöhemmin jatkuvat uniongelmat. Toinen lapsista ei ole vielä niin iso, että tämän pidemmälle en voi verrata. Meillä siis esikoinen helppo aurinkoinen vauva ja toinen varsin vaativa.