Kuoleeko 2. tyypin diabetekseen lopulta? Viimeinen kohtaus tai lääkkeet ei tehoa?

Ensin sokeutuu, sitten amputoidaan jalat. Sitten kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ajoissa löydetty ja potilas oikeasti hoitaa itseään hyvin, niin voi elää tosi pitkäänkin kakkostyypin diabeteksen kanssa. Jos kovasti on esim. verenpainetta, joka ei tahdo pysyä lääkkeilläkään hanskassa, takana sairastettu infarkti (aivo- tai sydän-), sydämen vajaatoimintaa yms, niin sitten tilanne on huonompi. Diabeetikoille tulee todella helposti lopulta niitä säärihaavoja, ja niihin kaikenlaisia infektioita etenkin silloin jos on oheissairauksia. Diabetes on siitä salakavala että et huomaa verisuonien ja hermojen tuhoutumista ennen kuin se ensimmäinen tunnoton haava tulee.

Läheiseni kakkostyypin diabeteksen nähneenä (nyt jo menehtynyt) tulin siihen lopputulokseen, että ennemmin näen itse vaikka nälkää kuin omilla elintavoilla8ni tuon sairauden itselleni hankin. Ei ole mikään leikin asia, eikä pidä ajatella että "eihän tässä mitään, minä vain pillerit naamaani heitän ja jatkan kuten ennenkin".

Just noin! Saman olen minäkin nähnyt ja samaa mieltä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ajoissa löydetty ja potilas oikeasti hoitaa itseään hyvin, niin voi elää tosi pitkäänkin kakkostyypin diabeteksen kanssa. Jos kovasti on esim. verenpainetta, joka ei tahdo pysyä lääkkeilläkään hanskassa, takana sairastettu infarkti (aivo- tai sydän-), sydämen vajaatoimintaa yms, niin sitten tilanne on huonompi. Diabeetikoille tulee todella helposti lopulta niitä säärihaavoja, ja niihin kaikenlaisia infektioita etenkin silloin jos on oheissairauksia. Diabetes on siitä salakavala että et huomaa verisuonien ja hermojen tuhoutumista ennen kuin se ensimmäinen tunnoton haava tulee.

Läheiseni kakkostyypin diabeteksen nähneenä (nyt jo menehtynyt) tulin siihen lopputulokseen, että ennemmin näen itse vaikka nälkää kuin omilla elintavoilla8ni tuon sairauden itselleni hankin. Ei ole mikään leikin asia, eikä pidä ajatella että "eihän tässä mitään, minä vain pillerit naamaani heitän ja jatkan kuten ennenkin".

Just noin! Saman olen minäkin nähnyt ja samaa mieltä täysin.

Ykköstyyppi on paskaa tuuria, mutta kakkostyypin saa jos on paskat geenit. Elintavoilla voi yrittää hidastaa kehitystä, mutta ei estää. Eli ensin geenitestiin ja sitten vasta mietitte tulevaisuuttanne.

Kaikkien kohdalla pätee sama sääntö. Älä tärvele kehoa sillä pitäisi päästä pitkälle vai piääkö?

Ainakin terveenä siihen asti kunnes heittää hanskst nurkkaan

Niin kyllä kuoliot sun muut on pahempia ja yleisempiä 2-tyypissä. Siinähän on koko aineenvaihdunta viturallaan. 1-tyypissä henkilö on muuten terve, vain haiman langerhansin saarekkeen solut ovat tuhoutuneet. Toki pitkäaikainen endogeenisen insuliinin puutos ja korvaushoidolla oleminen alentaa terveyttä, koska endogeenisessä insuliinissa on vaikutteita, joita korvaushoitoinsuliineihin ei olla saatu.

Myös 1-tyypin diabeteksen alttius on periytyvää.

Vierailija kirjoitti:

Niin kyllä kuoliot sun muut on pahempia ja yleisempiä 2-tyypissä. Siinähän on koko aineenvaihdunta viturallaan. 1-tyypissä henkilö on muuten terve, vain haiman langerhansin saarekkeen solut ovat tuhoutuneet. Toki pitkäaikainen endogeenisen insuliinin puutos ja korvaushoidolla oleminen alentaa terveyttä, koska endogeenisessä insuliinissa on vaikutteita, joita korvaushoitoinsuliineihin ei olla saatu.

Aika pitkälti näin. Ruumiin avauksessa näkee miten verisuonet ovat ruskistuneet. Silloin tajuaa, miksi Hb1Ac verikoe on niin hyvä: se mittaa glykaatiota, eli miten sokerit ovat palaneet kiinni proteiineihin. Samaa käytetään kinkkujen ja muiden lihojen ruskistamisessa.

Haiman langerhansin saarekkeen beta-solut ovat tuhoutuneet, tarkemmin sanottuna.

25

Vierailija kirjoitti:

Myös 1-tyypin diabeteksen alttius on periytyvää.

Toki on periytyvääkin. Itse sain ykköstyypin "tyhjästä" kun kenelläkään muulla suvussa ei sitä ole. Kakkostyyppiä kyllä. Diabeteshoitajani kertoi, että on hyvin mahdollista, että ihmisiä on virheellisesti diagnosoitu kakkosiksi "ennen vanhaan". Itse sain diagnoosin vasta aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ajoissa löydetty ja potilas oikeasti hoitaa itseään hyvin, niin voi elää tosi pitkäänkin kakkostyypin diabeteksen kanssa. Jos kovasti on esim. verenpainetta, joka ei tahdo pysyä lääkkeilläkään hanskassa, takana sairastettu infarkti (aivo- tai sydän-), sydämen vajaatoimintaa yms, niin sitten tilanne on huonompi. Diabeetikoille tulee todella helposti lopulta niitä säärihaavoja, ja niihin kaikenlaisia infektioita etenkin silloin jos on oheissairauksia. Diabetes on siitä salakavala että et huomaa verisuonien ja hermojen tuhoutumista ennen kuin se ensimmäinen tunnoton haava tulee.

Läheiseni kakkostyypin diabeteksen nähneenä (nyt jo menehtynyt) tulin siihen lopputulokseen, että ennemmin näen itse vaikka nälkää kuin omilla elintavoilla8ni tuon sairauden itselleni hankin. Ei ole mikään leikin asia, eikä pidä ajatella että "eihän tässä mitään, minä vain pillerit naamaani heitän ja jatkan kuten ennenkin".

Just noin! Saman olen minäkin nähnyt ja samaa mieltä täysin.

Ykköstyyppi on paskaa tuuria, mutta kakkostyypin saa jos on paskat geenit. Elintavoilla voi yrittää hidastaa kehitystä, mutta ei estää. Eli ensin geenitestiin ja sitten vasta mietitte tulevaisuuttanne.

No kyl ne on olemmat ihan periytyviä sairauksia. ALTTIUS periytyy kakkosessa, ja se pitää ottaa niissä elintavoissa huomioon, ei sitä ihminen automaattisesti kakkostyypin diabetekseen sairastu vaikka suvussa sitä olisikin. Olisi melko idioottimaista ajatella niin ja sitten jättää kuntoilematta ja syödä vain pitsaa ja burgereita kun "ei elintavat auta kuitenkaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ajoissa löydetty ja potilas oikeasti hoitaa itseään hyvin, niin voi elää tosi pitkäänkin kakkostyypin diabeteksen kanssa. Jos kovasti on esim. verenpainetta, joka ei tahdo pysyä lääkkeilläkään hanskassa, takana sairastettu infarkti (aivo- tai sydän-), sydämen vajaatoimintaa yms, niin sitten tilanne on huonompi. Diabeetikoille tulee todella helposti lopulta niitä säärihaavoja, ja niihin kaikenlaisia infektioita etenkin silloin jos on oheissairauksia. Diabetes on siitä salakavala että et huomaa verisuonien ja hermojen tuhoutumista ennen kuin se ensimmäinen tunnoton haava tulee.

Läheiseni kakkostyypin diabeteksen nähneenä (nyt jo menehtynyt) tulin siihen lopputulokseen, että ennemmin näen itse vaikka nälkää kuin omilla elintavoilla8ni tuon sairauden itselleni hankin. Ei ole mikään leikin asia, eikä pidä ajatella että "eihän tässä mitään, minä vain pillerit naamaani heitän ja jatkan kuten ennenkin".

Just noin! Saman olen minäkin nähnyt ja samaa mieltä täysin.

Ykköstyyppi on paskaa tuuria, mutta kakkostyypin saa jos on paskat geenit. Elintavoilla voi yrittää hidastaa kehitystä, mutta ei estää. Eli ensin geenitestiin ja sitten vasta mietitte tulevaisuuttanne.

No kyl ne on olemmat ihan periytyviä sairauksia. ALTTIUS periytyy kakkosessa, ja se pitää ottaa niissä elintavoissa huomioon, ei sitä ihminen automaattisesti kakkostyypin diabetekseen sairastu vaikka suvussa sitä olisikin. Olisi melko idioottimaista ajatella niin ja sitten jättää kuntoilematta ja syödä vain pitsaa ja burgereita kun "ei elintavat auta kuitenkaan".

Faktat ovat kuitenkin seuraavat:

- Diabetes I periytyvyys n. 5%

- Diabetes II periytyvyys 40-70%

Elintavoilla on kaikkien sairauksien suhteen merkitystä, mutta mikä on juuri sinulle sopiva elintapa onkin sitten täysin nutrigenominen kysymys. Kakkostyypin diabeteksen saa remissioon parhaiten karppaamalla ja voisi olettaa, että karppaamalla voi pitkittää sairauden puhkeamistakin. Tutkimustietoa tästä tuskin vielä on.